Huh hellettä

ja päiväunet

Viime päivät ovat olleet kovin hiostavia ja öisin on jyrähdellyt ukkonen. Ukkonen ei kuitenkaan ole vienyt tätä kosteutta ja trooppisuutta pois, joten ei meidän auta muu kuin sopeutua. 

Mitenkäs ne sanat menivätkään siitä leijonasta joka nukahtaa savannilla leipäpuun katveeseen? Tämä on siitä Naukulan versio. 

Vierailevia viiksiä

Onni ja ipanat

Minulla on ilo esitellä Leenan pojat! 

Haastoin Leenan poikineen mukaan viiksipäivän haasteeseen ja kun omaa blogia ei ole, niin palstatila tuli Naukulasta. Katsokaapas vain näitä viiksekkäitä. Sopii myös arvata kuka näistä on Helmin salarakas? 

Kaapo.

Onni.

Papu.

Vierailevat tähdet ovat syötävän suloisia ja lähetämme heille virtuaalirapsutukset! 

Kiitos

Viiksipäivään osallistuneille! 

Kiitos kaikille viiksipäivään osallistuneille! Epäilen, etteivät kesäkissoja ottavat ihmiset ole kissablogien lukijakuntaa, mutta ei silti haittaa asiasta rummuttaa tälläkin kanavalla. Kesäkissoja ei saa ottaa! Jos otat kissan, koiran tai minkä tahansa lemmikin, pidät siitä hyvää huolta koko ajan. Ihan koko ajan. 

"Mä tulin tänne Naukulaan Porvoon eläinsuojeluyhdistyksestä. 

Se oli hyvä paikka, mutta kyllä koti on aina koti." 

Ja koska viiksipäivä on joka päivä, voi osallistua silloin kun haluaa! 

Kissanviikset

Haaste! 

Täplätytöt haastoivat kaikki nenähaasteella mukaan ja me haluamme nähdä viiksiä! Pitkiä, lyhyitä, suoria, kiharoita, valkoisia, mustia viiksiä. Kissojenviiksiä, koirienviiksiä, kunhan ovat lemmikkien viiksiä. 

Helmi näyttää mallia ja on varsin ylpeä valkoisten taipuisien viiksiensä pituudesta. Kuvaa klikkaamalla sen saa suuremmaksi, jos haluaa lähemmin tutustua tämän neitokaisen viiksiin. 

"Ei se oo likka eikä mikään, joka ei viiksillänsä hurmaa." 

Nenäpäivän jälkeen on hyvä järjestää viiksipäivät. Viiksipäivänä toivotaan, ettei kesäkissoja enää oteta. Kissa ei pärjää luonnossa ja on tarkoitettu rakastetuksi lemmikiksi, anteeksi, työnjohtoon yksityistalouksissa. Kannattaa tutustua oman seutunsa eläinsuojeluyhdistyksen toimintaan ja katsoa miten itse parhaiten voisi auttaa. 

Viilein

paikka

Helmi ei oikein helteistä välitä. Vähempikin riittäisi. Niinpä helteiden aikana Helmi hakeutuukin Naukulan (ilmeisesti) viileinpään paikkaan. Sohvan alle. Siellä voi hyvin nukkua häiriöittä. 

"Sitä ei saa olla missään rauhassa nykyään." 

Koska Naukulan sohva on aika matala ja koska Helmi ei ole maailman pienin kissa, sohvan alareunaa onkin tänä kesänä koristanut kaunis karvavuoraus. Kuvasta sitä erottaa hieman. Kuvan tassut ja hännänpää ovat kuvausrekvisiittaa. 

Sohvaperuna

ja sen kaveri

Kun minä olen sohvalla, tulee Helmi sohvapöydälle viereeni. Toki siinä on myös herkkuraksupurkki (jossa on niitä samoja diabetesraksuja), mutta tuntuu, että Helmi tulee siihen myös pitämään seuraa.

Siinä me sitten ollaan, sohvaperuna ja sen kaveri!

Kinkkuvarkaan paluu

Aamiainen

Olen välttänyt kinkun antamista Helmille taannoisten vatsavaivojen vuoksi. Ruokana ja herkkuna on tullut Royal Caninin diabetesraksuja (aamulla ja illalla myös märkäruokaa). Vatsa on ollut hyvä, vaikka eilen asioitiinkin päivällä laatikon ulkopuolella. 

Tänä aamuna asiat muuttuivat. Kinkkuvaras palasi ja aamiaisleivän päällä ollut kinkku meni parempiin suihin. Sen päällä ollut kurkku oli siirretty kauniisti lattialle. Sen siitä saa kun puhuu puhelimessa eikä vartioi aamiaistaan! 

"Tähän mulle tarjoillaan vähän herkkuja silloin tällöin." 

Kuva on edelliseltä kerralta, sillä tällä kerralla kamera ei ehtinyt mukaan.

Oppisinkohan nyt, että parvekkeen matala jakkara ei ole sopiva aamiaisen säilytykseen silloin jos itse tekee muuta?