Kissaklinikalla
Sulo tässä moi. Mä kerron nyt kaikesta erityisen kummasta mitä täällä on tapahtunut. Ensinnäkin, meiltä katosi raksubaari. Vähän rupes sitten huikoon yhdeltä ja kolmelta ja pistin ne punatabbyt hommiin. Mamma oli saatava ylös korjaamaan asia. Noomi ei oikein vielä ymmärrä ettei viiksillä nenän kutittelu välttämättä tehoa, Namu sitten kävi puremassa kantapäitä, kyynärpäitä ja mistä nyt vaan kiinni sai. Ei tehonnut. Erittäin omituinen juttu. Ruokaa ei tullut aamullakaan ja oltiin jo ihan nääntyneitä. Mä menin sit ulos ja kun tulin takaisin kiltisti, kuten aina, olin haistavani hyvän tonnikalan tuoksun, mutta mutta. Mut napattiin koppaan. Sit me lähdettiin sinne missä oon ollu aikaisemminkin. Mamma siellä höpötteli mun korvaan ettei se laula mut oli sit pakko niitä sanoja kumminkin lausua. Mutta laululta vältyttiin. Sit tuli se blondi, luulen että oli se hammaskeiju? En tiedä varmaksi, mutta sellainen vissiin on olemassa kun niin on Noomille kommenteissa kerrottu. No se hammaskeiju nipisti mua vähän pyllystä ja pisti kirjahyllyyn. Kirjahylly on ihan jees, mutta miksi siinä oli ovet? En ymmärrä. Sit mä nukahdin ja sit kun mä heräsin mamma tuli kohta. Se makso siitä, että se blondi hammaskeiju nipisiti mua pyllystä, säilytti kirjahyllyssä ja otin siellä torkut. Sit me mentiin kotiin.
Punanutut tuli heti vastaan ja ne oli aika hiljasta tyttöä. Namukin, vaikka on viime aikoina laulellu minkä on kerenny. Sit mamma ihaili lappua minkä sieltä sai mukaansa.
Hammaskeiju oli kirjottanut, että mä olen normaalipainoinen, hyväturkkinen, komea kissa. Mikä uutinen toi nyt sitten oli? Kaikkihan sen tietää.
Oli siinä sitten jotain juttua hammaskivestä, mutta siitä en tiedä muuta. Kun hampaat kuitenkin mainittiin, mietin, että oli pakko olla se hammaskeiju.
*väläyttää hymyn*
Tämän teille kertoi,
Sulo Naukula, komeaksi diagnosoitu
