Kissa kateissa?

Piilopaikkoja

Noomi opettaa. On piilopaikkoja kokeneempia kissaihmisiä varten ja sitten on piilopaikkoja aloittelijoille. 

Sitten on sellaisia ihmisiä kuin tämä mamma, joka löytää kissansa kyllä. Ainakin silloin kun nämä eivät nuku kissanpedeissä. 

Tutkimattomia ovat kissan tiet

Kirjahyllyyn ja takaisin

Ei ole ensimmäinen kissa kuin tuolla on käynyt. Ei ehkä viimeinenkään. 

Sinne sujahti ja takaisin myös. Ei ihmekään, että täällä on välillä kissa kateissa, varsinkin se pienin. Ja hups, kirjakin siinä tipahti. 

Leipuripoika

Kissanpeti

Sulo rakastaa fleeceä ja sen tyylistä kangasta. Ei siinä tosi nukkua sovi, mutta leipomiseen tuo materiaali on oiva. Kun laitoin kissanpedin siivouksen ajaksi koriin, tuli siitä heti lempileipomispaikka. Siihenhän se peti sitten jäi. Kun Sulo kerran tykkää. 

Ihanaa, elämä on ihanaa. 

Voi hiirenviikset sentään, se näki!

Leppoisaa sunnuntaita, leipokaa vähän jos siltä tuntuu! 

Punaisista - etelän ja pohjoisen (N)

💓💓💔

Omena ei ole pudonnut kauas puusta, vai miten sitä sanotaan? 

Enenevässä määrin perheen punatabbyt muistuttavat toisiaan, paitsi leveydessä. Siinä Namu voittaa. Samat paikat kiinnostavat, sama ruskeatäplikäs on molempien idoli. Molemmat rakastavat paljon, Noomi rakastaa Namu-mammaansa joskus Namusta jopa kiusallisen paljon. 

Napakettu nro 1 - Noomi.

Napakettu nro 2 - Namu.

Näitä omia punaisia katsellessa on itku tullut tänään jo muutamia kertoja. Pohjoisen Kuningas, King Kitty Cat of Finland (N), Pikku Punapippuri, on poistunut keskuudestamme, lähtenyt sateenkaarisillalle ystävänsä Stranin luo. 

Osanotto suruun Pikku Punapippurin perheelle 💔

Toive

Kissa syliin

Minä olen aika ajoin haikaillut sylikissan perään. Sulo tulee luo ja puskee ja kehrää ja esittelee masutäpliään auliisti. Namu tulee hoitamaan minua aamuisin kovan kehräyksen saattelemana. Myös aikaisemmat kissani ovat minua hellästi hoitaneet ja pitäneet tukevasti tassun alla. Sylikissaa minulla ei ole ollut. Nyt on. Tavallaan. 

Noomi istuu mielellään sylissä. Ei tosin minun, vaan äitini. Niinä muutamina kertoina kun kissat ovat olleet mummulassa hoidossa äitini on valitellut ettei voi tehdä mitään kun Noomi haluaa olla koko ajan sylissä. Pöh, sanon minä. Mielissään on ollut. 

Vaan kyllä minäkin osani saan Noomin runsaasta rakkaudesta. Noomi nimittäin haluaa nukkua ihan liki, mieluiten niin, että nenät osuvat yhteen, tai pitkittäin koko käsivarteni päällä, tai rintakehäni päällä poikittain. Tai jalkojeni päällä tai muuten vaan kovin lähellä. 

Enkä minä valita. On minullakin ollut hetkeni.

Mutta sylikissaa minulla ei taida vieläkään olla. 

PS: Pahoitteluni kissabloggaajan aamunaamasta ja muista kuvissa vilahtelevista ruumiinosista. Näistä tilanteista on ollut hiukan vaikeaa ottaa todistusaineistoa ilman. 

Saunassa

koko perhe

Saunan ikkunan ritilän asennus ja se, että sain ystävän neuvoja noudattaen koko ikkunan auki, aiheutti pientä jonomuodostusta. 

Siellä me sitten nautimme kylmään saunaan tulevasta raikkaasta tuulahduksesta hetken koko perheen voimin. 

PS: Ja kyllä, tuo uusissa ikkunanpokissa näkyvä keltainen tuhru on todellakin siitepölyä ja nyt voin onneksi pestä sen pois. Siis sitten kun kesälomani on ohi ja ikkuna vapautunut. 

Aihetta epäillä

Rasittuneet kissat

Minulla on aihetta epäillä, että Naukulan Sulo, Namu ja Noomi ovat uupuneita kaikkiin niihin työnjohdollisiin tehtäviin mitä ovat viimeisen viikon aikana Naukulassa joutuneet hoitamaan. 

On ollut pellitystä, maalausta ja kaikenlaista puutarhahommaa. Päiväunet ovat häiriintyneet pahemman kerran. Iltaisin kissat ovat menneet nukkumaan ennen minua. Eikä aamuisin ole liiemmälti herätelty. 

Siis eikö edes täällä saa rauhassa nukkua?

Epäilisin, että täällä on erittäin tyytyväisiä kissoja kun lähden taas maanantaina töihin. 

Bonusvideo niiltä yksiltä päiväunilta, mitä täällä on ehditty nauttimaan. Älkää kuitenkaan pyörtykö, vaikka Sulo täpliänsä esitteleekin.