Viimeistä talvea

Ränsistyneessä tarhassa

Se on kyllä nyt niin, että meillä vietetään viimeistä talvea ränsistyneessä tarhassa. Sellaisessa, jonka verkkokatto on mennyttä ja joka natisee liitoksissaan. Kunhan nyt vielä kestäisi tuonne maalis- huhtikuun vaihteeseen. 

Tältä tarha näyttää nyt kun lumi on hajoittanut katon. 

Meillä on nimittäin viime sunnuntaina käynyt herrahenkilö katsomassa paikkaa mihin tarhan rakentaisi. Jännityksellä jäämme odottamaan. 

Vaan kyllä sinne vielä pitää päästä vaikka pakkanen paukkuu nurkissa. 

Kissanäyttelyssä

SUROK: Hämeenlinna 26.1.2019

Eilisaamuna starttasimme matkaan Noomin ja Pipsan kanssa aamuvarhain. Haimme kasvattajan ja kissan juna-asemalta ja suuntasimme autonnokan kohti Hämeenlinnaa. Siellä oli tämän vuoden ensimmäinen kissanäyttely, ensimmäinen Noomin näyttely pentujen jälkeen ja Pipsan ihka ensimmäinen. Noomi ei vielä ole täysin toipunut äitiydestään ja on edelleen hieman laihassa kunnossa. Otin hänet kuitenkin mukaan näyttämään mallia Pipsalle. Noomi kun on ollut näyttelyissä varsin leppoisa. 

Pienistä mustekaloista viritettiin turvaristikko,
ettei Noomi vain saisi päähänsä lähteä livohkaan. 

No miten kävi? Noomi oli ärhäkällä päällä ja Pipsa rento. Noomi sai sertin, vaikka hieman moitteita tuli turkin kunnosta. Lähinnä sen pituudesta. Kutsua tuomarin parhaan valintaan ei tullut ja se oli varsin hyvä se. Pipsa esiintyi mallikkaasti, vaikka tassuja olikin välillä enemmän kuin neljä. Hänet kutsuttiin takaisin tuomarin parhaan valintaan ja samaan aikaa kun minä yritin selvitä Noomin kanssa kunnialla arvosteluista, valittiin Pipsa ensimmäisessä näyttelyssään arvostelevan tuomarin kolmoskategorian parhaaksi pennuksi. Sepä vasta olikin jotain se! Hurjan hieno saavutus. Enkä minä nähnyt sitä. Nyyh.  

Loppukilpailussa meitä vastaan tuli toinen eurooppalaispentu. Reilun kuukauden vanhempi Feronian kissalan sinitabbypoika. Poika oli kaikintavoin komea ja ainakin Pipsaa kolme kertaa suurempi. Pipsan esitteli Kermakupin emäntä, joka toimi näyttelyssä assistenttina. Oli mukava jättää Pipsa osaaviin, tuttuihin käsiin. Kiitos 💓. Jännää oli ja vielä jännemmäksi tilanteen teki se, että poika lähti paneelissa hetkeksi omille teilleen. Hui! Onneksi karkumatka ei kuitenkaan kestänyt vajaata minuuttia kauempaa. Hurmuripoika vei kolmoskategorian parhaan pennun tittelin (BIS= Best in Show) tuomariäänin 2-0.  

Koska meillä meni niin hyvin, lähdemme hakemaan lisää kokemusta Pipsan kanssa Siuntiosta maaliskuussa ja sitten suuntaammekin suuremmille estraadeille, kun Suomen Turussa on huhtikuussa Scandinavian Winner -kisat. Pentuluokassa yhdestä nominoinnista paneeliin saa luvan osallistua. Noomi ei mukaan lähde, sillä seuraava serti olisi saatava ulkomailta. Scandinavian Winner -näyttely laskettaisiin ulkomaan näyttelyksi, mutta Noomilla ei meriitit sinne riitä, vaikka kerran sekin on ollut tuomarin paras. 

Sulo Naukula - viisi vuotta

Syntymäpäiväpoika

Sulo Naukula, eli ruskeatäplikäs Pinkkitassun Gilles (EUR n 24) juhlii tänään viisivuotissyntymäpäiviään. Sankari itse toteaa, että samallalailla nousee tassu kun aikaisemminkin ja lisää, että pomon asema on perheessä edelleen hänen tassunsa alla ja naiset tekevät niin kuin hän haluaa. Myös vieraat. Ja miehet. Tämän Sulo varmistaa yleensä jo heti ensimmäisen vierailun aikana, jonka tavoite onkin opettaa vieras avaamaan ikkuna ulkotarhaan silloin kun Sulo niin pyytää. Yleensä pyyntö suoritetaan jakkaralla istuen ja vierasta syvälle silmiin katsoen. Toimii, toteaa Sulo ja lupaa jatkaa samalla tavalla. 

Syntymäpäivän aamuna herkkutikut pysyivät vielä syntymäpäiväsankarin ulottumattomissa, mutta iltasella niiden kanssa on herkuteltu. Mukana syntymäpäiväjuhlissa ja kuivattujen kanapalojen jahdissa ovat kunnostautuneet Noomi ja Pipsa ja saihan niistä nauttia myös Namu. Sulon ensimmäinen punatabbyrakkaus. 

Juhlat jatkuvat laatikkoleikeillä ja päättynevät joskus ennen iltakymmentä nopeaan tarhaulkoiluun punatabby Namun seurassa. 

Paljon onnea, Sulo Naukula! 

5 vee.

Toivottaa kotiväki ja mummulan porukat. 

Ehkä myös joku muu. 

Valmisteluja

Viikonloppuun

Kissojen laukku on pakattu. Numerolaput on kirjoitettu ja paikat tarkastettu järjestävän yhdistyksen sivuilta. Silitysrautaan en ole koskenut, ehkä sitten huomenna jos hyvin käy. Pientä jännitystä havaittavissa, ehkä. Minulla, ei kissoilla. 

Verraton siivousapu

Pipsa Naukula

Siivoaminen ei välttämättä kuulu suosikkipuuhiin, vaikka kyllä se kieltämättä on aika palkitsevaa kun kuulee kissanhiekan rapinan pölynimurin putkessa. Siivoaminen on tietenkin mukavinta silloin kun siihen saa apua, eikö? 

Avusta huolimatta, anteeksi, siis tarkoitin avun vuoksi sainkin muutaman laatikon siivottua viikonlopun aikana. Tarve sille totisesti oli, sillä kuuden kissanpennun kanssa laatikoita ei juuri pystynyt avaamaan ja tunkin niihin pestyjä ruokailuvälineitä ihan miten sattuu. 

Mä taivalsin läpi tuulen ja tuiskun

nähdäksen sen herkkutikun

La la laa, lumimiestä laulattaa. Kun oli sopiva vieras pistäytymässä, päätin tarjota Sulolle lumipesun. Tai no. Minä pitelin flexin päätä, lumipesun Sulo hoiti ihan itse. Vieras huolehti siitä, etteivät muut (lue Pipsa ja Noomi) tulleet Sulon perässä. 

Kauaa ei lumipesu kestänyt, ehkä sitten uudelleen jos talonmies olisi hoitanut hommansa ja tehnyt Sulolle vaikka pieniä polkuja. Saas nähdä tekisikö. 

Mitä seuraavaksi?

Namun mummu Ruska ja emo Rauha

Väitän, että minulla ja Namun emolla Rauhalla (Pinkkitassun Edina) ja Rauhan emolla, Namun mummulla, Ruskalla (Pinkkitassun Bette) on erityislaatuinen suhde. Se on varmasti perua niiltä ajoilta kun osallistuin Rauhan synnytykseen ja kävin seuraavan 14 viikon aikana kylässä siellä enemmän kuin usein. 

Ruska miettii. 

On sillä ihmisellä omituisia tapoja, 

kaivella nyt toisten ihmisten pakastimen alusia tikuilla.
Ihan pakko seurata tilannetta läheltä. 

Kun kävin katsomassa pientä Namu ja muita Pinkkitassun H-pentuja, tuli tavaksi myös kaivella Ruskalle hiiriä pakastimen alta. Tämä toimenpide suoritettiin aina pitkän kepin avulla, keppiä säilytetään siivouskomerossa. 

Rauha. 

Ja häiritä nyt vielä tällä tavoin sopimattomasti kissojen päiväunia. 

Kun vähän aikaa sitten kävin kylässä, teimme testin. Molemmat kissat olivat vetäytyneet päiväunille peräkammariin ja siivouskomero on toisessa päässä asuntoa. Kun Paula kävi avaamassa siivouskomeron oven, heräsi Ruska oitis ja kipitti juoksujalkaa keittiöön pakastimen viereen. Sain sitten sen tikun ja kaivelin sieltä saaliita vieressä odottaville kissoille. 

Mihin tämä vielä johtaa? Siihenkö, että kun tulen molemmat menevät oitis pakastimen viereen?