Työtuoli

 Ja viimeinen lomaviikko

Ensi viikolla olisi jälleen aika vaatia työtuolia itselleni. 

Et oo tosissas?
Vastahan mä tähän ihastuin. 

Toisaalta, onhan minulla se seisomatyöpistekin olemassa. Että jos oikein tiukat neuvottelut työtuolista tulevat. 

Ei soittanut ovikelloa

Pieni Pupu

 Perjantai-iltana Sulo näki jotain kummaa. 

Mitäh?!

Onneksi minulla oli puhelin kädessä ja sain kameran esiin tarpeeksi nopeasti. Sanomattakin oli selvää, että nyt oli jotain kummallista tekeillä. Hiivin siis lähemmäksi. 

Pieni pupu! Eikä soittanut ovikelloa. Ei ehkä ylettänyt kun oli niin pieni. 

Sellaisen tovin pupu meidän edessämme vieraili, että ehti kuvakulmiakin harkita. 

Sitten paikalle tuli yksi, jonka mielestä se olinkin minä, se nähtävyys. Hertta keikisteli sylissä tovin kun minä kuvasiin Suloa ja pupua. Näin kokeneena kissabloggarina sekin onnistuu. Näitä häiriötekijöitä kuvaamisessa täällä on useinkin. 

Sitten sitä jengiä alkoi tulla siihen enemmänkin ja pupu päätti lähteä muualle. Ehkä toisilla on ovikellot matalammalla? 

Kankaita kirppikseltä

 Kissayhdistyksen käyttöön

Löysin kirppisreissulta muutamat kankaat (verhot, pussilakana), jotka päätin ostaa ja lahjoittaa kissayhdistyksen käyttöön. Tarkoitus on, että niistä tulisi sitten aikanaan myyntiin kissanpetejä. Yritin ottaa kuvia kankaista ja tiedätte kuinka siinä kävi. 

Niin, niinhän siinä sitten kävi. Ei liene yllätys. 

(Kankaat levitetty lattialle kuvausta varten, läjässä olevat dvd:t viety Kierrätyskeskukseen.) 

Pena ja Lissu

Kylässä 

Tänä kesänä olen päässyt käymään kaikkien Hertan poikien, eli Pinkkitassun U-pentueen, luona. Ensin kävin Artulla ja sitten Milolla. Ja viime sunnuntaina kävin Penan luona ihastelemassa Penan ja kämppiksensä Lissun yhteiseloa. Jokaiseen talouteen vein sohvan (ja sotkin lattiat kissanmintulla, mutta tästä ei puhuta. Hys hys.) Ensimmäisenä Lissu, pieni sinitiikeriprinsessa, tutustui siihen ja tykästyi kovin. Pena antoi neidin tutustua sohvaan herrasmiehen tavoin. 

Pena on lupsakka seuramies ja komea kuin mikä. Pena on iso raaminen äijä, jolla ei ole grammaakaan ylimääräistä. Osittain siitä varmasti pitää huolta pieni ja pippurinen Lissu, jonka kanssa painitaan hyvässä sovussa päivittäin. Niin, ja ne matot. Ne ovat oikeaoppisesti rullalla joka päivä, ihan niin kuin kissakodeissa kuuluukin. 

Kuka sä oot ja mitä sä tulit tänne möbleeraamaan. 
Vaik on tää kyl nyt aika hyvä, tää sohva. 

Mä tunnen ton tyypin, Lissu. 
Se on ihan ok. 

Ruoka-aika

Jälkkäri raksut. 

Ruoka oli Penan mielestä näin hyvää! 

Ruokailun jälkeen Pena suunnittelee kokeilevansa uutta sohvaa. 

Vaan Lissu on eri mieltä. 

Mitä mä nyt keksin?

Pyytäisinkö nätisti? Penaa...

Etkö usko?

No vaihdettaisko?

Jos sä saat tän punaisen pallon, niin mä voisin saada sohvan. 

Kerrassaan valloittava kaksikko, jotka sopuisasti hoitavat kaikki asiat. 

Kiitos, että sain vierailla Katja ja Mikko! 

Pikku pirpana

Meidän vauva 

Hertta on meidän vauva. Ikiteini. Päämäärätietoinen neiti, ei kun siis pikkurouva, joka tekee kaikki asiat aina täysillä. Hänen rutiininsa ovat pysyneet samana: Namun kanssa syödään, Sulon kanssa riehutaan ja Noomin kanssa joko juostaan kilpaa tai nahistellaan. Vähän sillä lailla kun äidit ja tyttäret välillä tekevät. 

Kuule, mä oon kolmen ison aikuisen kollin äippä,
että mietis nyt vähän mamma.

Kun Hertta haluaa huomiota, hän sen myös saa. Jos ei muuten, niin sitten vaikka kukkaruukussa istumalla. 

Lokoisaa viikkoa kaikille! Täällä pyörähtää kolmas lomaviikko käyntiin. 

Unikaveri

 ja unikekopoika

Näin lomallakin on äärimmäisen tarkkaa, että säännöllisestä vuorokausirytmistä pidetään kiinni. Noomi hoitaa yövuoron ja huolehtii siitä, että nukkumaan mentäisiin jo siinä kello kymmeneltä illalla. Hän kuitenkin hyväksyy sen, että sen jälkeen saa vielä lukea. Pääasia, että Noomi saa olla lähellä - hyvin lähellä. Aamun herätyksestä huolehtii Namu Naukula. Tai taitaa se olla niin, että sen tekee Namu Naukulan raksumassussa oleva tyhjiö. Herttakin käy joskus nälkäänsä kertomassa, mutta Sulo, Sulo on kyllä tämän perheen unikeko. Hän on säästäväinen raksuautomaatillaan ja raksuja riittää hyvin. Ei herätä nälkä, eikä vilu. Joskus kyllä tulee sellainen hellyyspuuska, että täytyy tulla tervehtimään. 

Miten ihmeessä sitä osaisikaan olla, jos ei olisi tassukavereita määrittelemässä päivän kulkua? 

Pinkkitassun Pekka

 eli Pekka

Samalla reissulla kun kävimme katsomassa Milo-poikaa vierailimme myös Noomin komean punatabbypojan Pinkkitassun Pekan eli Pekan luona. Pekka tuli uteliaina katsomaan vieraita ja asettui heti poseeraamaan. Minä näin Pekassa paljon samaa kuin Noomissa, mutta leikkiessä Pekalla oli ihan samat elkeet kuin Namu-mummullansa. Ehkä tassutyöskentely olikin mummulta opittua? 

Ehkä muistan sut, ehkä en. 

Minä vein Pekalla tuliaisiksi pahvisen kynsienraapima alustan, sellaisen mistä Noomi ja Namu tykkäävät. Valitettavasti vaan se päästi kaikki kissanmintut suoraan läpi ja lattialle. Anteeksi Kirsi! 

Kasvattaja vei tuliaisiksi pesän. Pekka näytti, että yksi koko sopii kaikille ja myös seitsemänkiloinen kollipoika mahtuu pesään mitä parhaiten. 

Tää on just hyvä.

a

Kiitos, että saimme vierailla luonanne Kirsi ja Pekka!