Lempivieraat

Puolu-täti ja Tellis

Sulolla oli eilen onnenpäivä. Naukulassa kävivät kyläilemässä Sulon Puolu-täti sekä Tellis. Voi sitä riemun määrää! 

Puolun tassu oli johdattanut parkkipaikalta määrätietoisesti ja nopeasti Naukulan kotiovelle. Eteisestä Puolu löysi lelun, jonka oli lähettänyt Sulolle joulukuiseen näyttelyyn tueksi ja turvaksi. Lelua riepoteltiin innoissaan ja Sulon kanssa vuorossa olivat tutut möyhät ja kyllä siinä taas salaisuuksiakin toisensa korviin tämä ystävyspari supsutteli. 

Mamma, Puolu-täti on ihana. 

Mamma, miten musta tuntuu,
että Puolu-täti on jotenkin kutistunut. 

Kiitos vierailusta Puolu-täti ja Tellis! 

Teitte kollipojan ja mamman tosi iloiseksi. 

Piilosilla

Eilen ja tänään

Sulo oli eilen kateissa. Etsin ja etsin ja huutelin. Ei vastausta. Vihdoin ja viimein keksin katsoa itse järjestämääni piilopaikkaan ja siellähän se Sulo oli. Korissa kirjahyllyssä. 

Tyytyväisenä kuin mikäkin. Kun löysin ja menin silittämään, Sulo yritti pienessä korissaan tarjota masutäpliään ihailtavaksi ja rapsutettavaksi. Tottelin. 

Tänä aamunakin leikimme piilosta. Jo kello 5.30 lähtien. Minun piiloni oli sängyssä peiton alla ja vaikka sinne kuinka kaivauduin, Sulo löysi minut joka kerta. Siis noin kello 5.30, 5, 6.15, 6.30 ja sitä rataa. Lisäksi Sulo etsi minua vaatekaapeista tarmokkaasti ovia taputellen, hammasharjojen alta lipaston päältä, rämpytystaulujen takaa, suihkukaivon metallisen suojan alta ja vaikka mistä. 

Reilu kuukausi

aikaa

Vaikka olen käynyt katsomassa Pinkkitassujen H-pentuetta niiden syntymästä lähtien, vasta edellisellä vierailukerralla se oikein kolahti. Sulo saa kaverikseen Namun! Aikaakaan ei enää ole kuin reilu kuukausi. 

Kuvat otettu 6. tammikuuta, ikää pennuilla 7 viikkoa ja 3 päivää.

Punaisten pentujen tunnistaminen selän kuvioista on helppoa,
Namu on kuvassa punasista keskellä. 

Mitä enemmän Namun tuloa ajattelen, sen varmempi olen siitä, että mahdollisen alkujärkytyksen jälkeen Sulo on erittäin tyytyväinen. Se on hyvä saada leikkikaveri, joka ymmärtää kissojen leikeistä jotain. Minä olen niihin touhuihin auttamattomasti liian hidas ja kömpelö. 

Siisti poika

ja hyvätapainen

Sulo kävi eläinlääkärissä. Otimme ruoka-aineallergiatestit. Tuloksia joudumme odottamaan useamman viikon. Toivon kovasti, että sieltä tulisi jotain vinkkiä millaisella ruokalistalla jatkamme. 

Käyntinsä aikana Sulo käyttäytyi hyvin ja todettiin siistiksi pojaksi. Turkki hyväkuntoinen ja kiiltävä (paitsi kaulan alueella, josta se on rapsutettu pois). Iho siisti, samoin korvat ja peppu. Paino oli nyt 5,93 kg. Sulon mielestä ajan olisi voinut viettää paremminkin. Esimerkiksi ottamalla hyvät torkut, leikkimällä tai vahtimalla oman naapuruston tapahtumia. 

Rakkaus

vaivaa

Ruoka ei maistu. Laulattaa. Kovasti laulattaa, eikä vielä ole edes maaliskuu. 

Komialta näyttävät kollin posketkin, vaan syynä on kyllä tuo kaulan kohta karvaton alue. 

Lunta

lunta, lunta

Viime yönä sitä taas tuli, lunta. Keväällä maisema oli toisenlainen, monellakin tapaa. 

Tällainen rääpäle täällä asui 22.5.2014.

Pakko oli laittaa nämä vertailukuvat tänne myös. 

Mamma, tää on ihan jees, mut miks mun näköala on viety?

Sulo kävi ottamassa pienet aamupäivävillit tarhassa. Sen jälkeen maistui possu ja viimeinen antibiootti. Kutina jatkuu. Seuraava etappi on allergiatestit eläinlääkärissä. Vaikkei ne testit koko totuutta kertoisikaan, saa niistä kuitenkin jotain osviittaa. 

Lempilelu

Esittelyssä 

Sen verran on täällä Naukulassa ollut juttua Sulon tämän hetkisestä lempilelusta - rooibos-pussista, että on varmasti aika esitellä se taas täälläkin. Tai edes sen nykykunto. Rakkaus pussiin syntyi jo lokakuussa eli aarre on säilynyt monta kuukautta. Yllättävää kyllä. 

Muotoon leikitty, useaan kertaan juomakupissa uitettu. 

Avattu ja vähän suoristettu. 

Videoilla näkyy hieman innostusta, mutta parhaat leikit muodostuvat illalla kun on nukkumaanmenon aika tai aamulla kun pitäisi saada mamma hereille. Leikit ovat korvanneet rämpytyksen.