Vierailuja

Kissakodeissa

Olen käynyt viemässä Sulon ja Namun terveisiä ahkerasti ystävillemme. 

Tammikuussa kävin viemässä terveisiä Hartsalle, Namun veljelle Pinkkitassun Harveylle (EUR d 22). Hartsa on...IHANA! Ei sille mitään voi. Minä olen vakuuttunut siitä, että Hartsa tunnisti minut, sen verran tuli pentupesän vierellä aikanaan aikaa vietettyä ja sen verran hellästi Hartsa minua kädestä puri. Ihan kuten Namu tekee. Eikä Hartsa kuulemma koskaan pure ketään. Paitsi minua. Olen otettu. 

Hartsa kotonaan tammikuussa 2016. 

Hartsa harjoittelee temppuja. 

 Sitten kävin tervehtimässä Namun emoa Rauhaa ja samassa taloudessa asuvaa Namun ja Sulon mummua, Ruskaa. Rauha odotti pentuja ja mallaili sopivaa pentupesää. Kuvan pesää ei kuitenkaan synnytykseen kelpuutettu, vaikka Rauha siitä kovaasti piti. 

No olisihan tämä yksi vaihtoehto, tuumaa Rauha. 

Ruska-mummu kertoi,
että aikoo tälläkin kerralla huolehtia siitä,
että pienokaiset oppivat hoitamaan kysiään. 

Sitten kävin ottamassa oppia isoisotädiltä, Silkkiturkin Kaunottarelta eli Sissiltä sekä hänen kämppikseltään Silkkiturkin Menvältä Macholta eli Mikiltä. Saattaa olla, että oppeja tuli ammennettua myös heidän palvelijattareltaan. 

Silkkiturkin Kaunotar eli Sissi poseeraa. 

Silkkiturkin Menevä Macho eli Mikki poseeraa.
Mikki on Ruska-mummun isä. 

Sitten Rauha ja puolisonsa Simba (eli Tiikerililjan Lounatuuli EUR d 22), saivat perheenlisäystä. Kolme ihanaa pienokaista tuli sukuun. Yksi pienokainen oli jouduttu eläinlääkärin toimesta päästämään paremmille metsästysmaille ensimmäisten tuntien aikana. Iloista perhetapahtumaa varjosti suru. 

Minä sain kunniatehtävän sylitellä Ruska-mummua.
Kuva: Paula Eskola. 

Sulon siskon Sipin pesue kasvaa ja kotijoukoilla on kova työ villikkojen kasvatuksessa. Onneksi perheeseen kuuluu myös Puolu-täti ja kasvatusvastuuta voi jakaa ja tuoda siihen myös uusia näkökulmia. Kuten esimerkiksi möyhäämisen ja koirien kielen ymmärtämisen. Tärkeitä taitoja molemmat.  

Kuvassa möyhennetään Pinkkitassun .... no, J-poikaa!
Nyt en pysty tunnistamaan. 

Pinkkitassun Jonas (EUR d 22) 

Keskellä Pinkkitassun Jóhanna, pikku prinsessa
veljiensä Pinkkitassun Jorman ja Jeanin vartioimina.
Enkä pysty sanomaan kumpi pojista on kumpi. 

Paljon ihania vierailuja, paljon ihania ystäviä ja hienoja kissoja. 

Kiitos ystävät! 

Kotona olen harjoitellut valokuvausta, enkä ole viikolla ottanut yhtään julkaisukelpoista kuvaa. Salama tutuksi -kurssia varten pitäisi tehdä kotitehtäviä ja yrietty on. Jostain syystä kameran ja salaman asetusten saaminen kohdilleen on minulle nyt tosi vaikeaa. Harjoitukset jatkukoon! 

Työtuolin alla

on pesä pienellä tyttösellä

Namu on ottanut tavakseen ottaa iltaunet työtuolin alla silloin, kun minä istun koneella. Välillä kun siirrän jalkaani ja osun Namuun, kuuluu työtuolin alta vieno kurrrr. 

Ei tässä sitten paljon tuolinpaikkaa siirrellä. Ei niin että muutenkaan kuvittelisin olevani se joka täällä kaapinpaikan määrää. 

Prinsessa ja elefantti

sekä henkivartija

Täällä on vähän jo kevättä rinnassa. Ai mistäkö sen tietää? No esimerkiksi siitä, että parvekkeella on taas kiva käydä pistäytymässä. Kuva Sulon syntymäpäivän aikoihin otettuja, nyt laseista näkee taas läpikin. 

Kuuletko?
Linnut visertävät! 

Joo-o ja tiedätkö Sulo,
mä tykkään susta.

Niin mäkin susta Namu. Tosi paljon.

Kurrrrrr

Elefantti toimii edelleen hyvänä korokkeena, ihan kuten viime keväänä. 

Mukavaa viikkoa kaikille! 

Se olisi sitten helmikuun ensimmäinen. 

Helmikuun 20. päivänä Namu on ollut kotona vuoden. 

Lakananvaihtolauantai

ja perinteiset painit

Lakanat vaihdetaan lauantaisin. Lauantai on myös painipäivä, niissä puhtaissa lakanoissa tietenkin. 

Tästä se lähtee.

Peiton alla on kummitus?

Se olin kyllä mä!

Mamma mihin se pieni tirriäinen katosi?
Tää punanuttu painii ihan tosissaan. 

Painien jälkeen poseerataan. 

Taas mä voitin. MÄ!

Se etu näissä paineissa on, ettei minun tarvitse koskaan mennä karvattomiin lakanoihin nukkumaan. Nehän tuntuisivat perin oudoilta. 

Oppitunti kissoille

Tiputus

Tiputus on helppo temppu. Siihen tarvitaan rämpytyskelpoiset tassut sekä rämpytykseen erikoistunut kissa. Haastetta temppuun saa kurkottelemalla tiputuksen kohdetta vaikeammasta paikasta. 

Lähtökohta. Tarkasta, että paikalla on yleisö.
Rämpytyksen kohde on hyvä olla tässä kohdin jo valittuna. 

Näytä mitä aiot tehdä. Toista temppu tarvittaessa. 

Muutaman harjoituskerran jälkeen, ojenna rämpytystassusi ja vie suoritus loppuun asti.
Taitavammat rämpyttäjät ovat harjoittaneet molemmat etutassunsa tähän tarkoitukseen. 

Tarkasta, että suorituksesi on huomioitu. 

Poistu paikalta aplodien saattelemana. 

Tällaiset temput Naukulassa jo osataan, vaan miten käy kun ryhdymme tositoimiin? Mamma sai arvostelukappaleen Art Housen julkaisemaan kirjaan

Suuri Kissatemppukirja - 

Opeta kissallesi hyödyllisiä taitoja, temppuja ja tapoja

(tekijät Elinä Väyrynen - Jan Nyström). 

Suuressa temppukirjassa on oppia myös ei-toivottujen tapojen kitkemiseen ja minä mietin mistä aloittaisin; rämpytyksestä vai nakertamisesta vai television päälle hyppäämisestä. 

Valkotasapainoa

ja kyyneleitä

Voisin kirjoittaa kyyneleistä, surusta ja pakahduttavasta tunteesta mitä pienen kissanpojan poismeno aiheuttaa. En kuitenkaan sitä tee, vaan lähetän lämpimiä tunteita, isoja halauksia ja paljon rakkautta rakkaille ihmisille, joita tämä surullinen tapahtuma on koskettanut. Vaikka en ole läsnä, olen silti kanssanne. 

Surusta siirryn valkotasapainoon. Se löytyi. Todisteitakin on jo. Kurssi-illan päätteeksi piti heti testata oppeja käytännössä. Toimi. 

Namu: "Olikohan tässä nyt joku juoni kuitenkin? "

Namu: " Sulo! Pidä varas! Tää oli juoni.
Sitä paitsi nää on näitä samoja raksuja vaan." 

Sulo: " En tuu sinne. En. Jos kerran juonitaan,
niin sen voi sit tehdä tyylikkäämminkin.
Herkkutikun kanssa!" 

Sulo: "Herkkutikku tänne pinkkiä kohti ja sen valkotasapainos
voit pistää vaikka korvan osoittamaan suuntaan." 

Sulo: " Ai että näytän komeelta näin. No sitten!" 

Kuvissa käytetty irtosalamaa, läppä päällä, ja suunta taakse. Valkotasapaino haettu keittiön pöydästä. Olen tyytyväinen. 

Vuoropuhelu

Ikkunalla

Sulo: Anna kun mä arvaan! 

Namu: Noh?
Sulo: Jos mä istun tähän sun viereen
niin mamma alkaa heti räpsimään kuvia. 

Namu: Oikeessa olit, se räpsii jo. 

Sulo: Joo, kyllä mä väkeni tunnen.
Namu: Nii-i.