Riippukeinu

Sulon oma

Sulon oman syntymäkodin Tellis-mamma on aikanaan ommellut Sulolle näyttelyihin riippukeinun. Kun Sulo ei näyttelyistä innostunut, piti miettiä miten riippukeinun saisi käyttöön. Onneksi Naukulasta löytyi ratkaisu tähän varsin visaiseen ongelmaan. Sohvapöytänä toimiva penkki ja siitä löytyvät koristeet toimivat riippukeinutelineenä. Siinä on sitten kissan hyvä pötköttää, kun mamma löhöilee sohvalla. 

Sulo esittelee riippukeinun sopivaa pituutta rentoonkin lötköttelyyn. 

Riippukeinu sopii myös kerällä loikoiluun. 

Siellä voi pestä tassunsa. 

Putsata korvansa

Ja muuten vaan söpöstellä. 

Riippukeinu on Sulon oma paikka, eivätkä muut sitä Sulon esittelemiin asioihin käytä. 

Vitsiniekat

Naukulassa

Jep, jep. Kun nostaa pyllynsä tuolista, sen menettää. Ei puhettakaan muusta. Onneksi ruokapöydän ympärillä on useampia tuoleja: Vaan mitä löytyy tuolilta, kun sen vetää pöydän alta esille itsellensä istuimeksi - no, kissan tietenkin. Eikä sohvakaan ole vapaa. 

Ei kai tässä sitten auta muu, kuin ottaa huiska kauniiseen käteen ja ryhtyä leikittämään. Jos ei muita, niin ainakin sitten sitä nuorinta. 

Hyvää itsenäisyyspäivää

Toivoo Naukulan väki

Ei sitä määräänsä enempää voi itsenäisyyspäivän juhlissakaan kuivattua kanaa syödä. Varsinkaan kun Hertta käy vain täppäämässä tassullaan jokaisen herkkupalan omakseen, muttei syö niitä. Namu vaan nuuhkii, on raksutyttöjä. Sulo ja Noomi sitten joutuvat syömään kaikki kuvauksissa tarvitut kanat. 

Suloisen maukasta ja juhlallista itsenäisyyspäivää kaikille! 

Kissankarvoja sohvalla

Tuskin huomaa

Kissankarvoja sohvalla tuskin huomaa, sillä sohvalla on jotain paljon kiehtovampaa. Sohvalla on Sulo Naukula koko komeudessaan. Oi, katsokaa nyt häntä. 

Mamma, mä aattelin nyt olla armollinen ja antaa sun lähestyä mua kameralla.

En lähe karkuu, en. 

Sit mä voin laittaa mun tassut näin nätisti. 

Lähis Hennalle. 

Heh heh heh

Täs oli nyt kaikki tällä kertaa

Nähään taas

Sulo on vähän sellainen flirtti. 

Vähän palstatilaa

Noomilla

Noomilla tuntuu olevan täällä aika vähän palstatilaa, eikö? Jos näin on, niin siihen on vain yksi syy - Noomista on vain vähänlaisesti julkaisukelpoisia kuvia. Miksi sitten niin? No siksi, kun Noomi on aina niin lähellä, että kuvaaminen on miltei mahdotonta. Joskus sentään kännykkä mahtuu minun ja Noomin väliin, aina ei sekään. 

Valoitetaan tilannetta huonolaatuisten kännykkäkuvien kera. 

Eräänä aamuna. 

Huomaa Noomin närkästynyt ilme kun tyttärensä änkesi lähemmäs kasvojani. 

Se ei nimittäin ole hyväksyttävää. 

Koti-ilta, elokuva alkamassa. 

Luetaan lehteä aamusella, 

eikä anneta somen sokaista. 

Lehteä voi lukea sylissäkin. 

Huomaa peittomyllärin peitot lattialla edellisen illan leikeistä. 

Sometushetki kirjastossa. 

Aamuherätys. 

Toinen aamuherätys. 

Etätöissä kotona ja Noomin piti päästä minun ja tietokoneen väliin leipomaa poskeani. 

Jostain syystä tällä hetkellä Noomi on muualla, eikä tätä kirjoittaessani pöydällä ole yhtään punatabbyä. Ennätys sekin. 

Paras paperikassi - ikinä

Uudesta kaupasta

Helsingissä avattiin vähän aikaa sitten suurella menestyksellä japanilaisen Muji-ketjun Euroopan suurin myymälä. Tämä mamma ei avajaisiin mennyt jonottamaan, vaikka ilmeisesti olisi pitänyt. Jos ei muuta, niin maailman parhaan paperikassin vuoksi. Namu on aivan rakastunut ja viettänyt jopa muutaman yön paperikassin päällä. 

Lisäksi paperikassi on mitä parhain vaanimispaikka. Leikin tohinassa se on jo hieman repeillytkin, mutta se ei suosiota ole laannuttanut.  Paperikassit ovat mitä parhaimpia ja monikäyttöisimpiä kissanpetejä. Turvallisuussyistä kassin kahvat leikataan täällä aina poikki, ettei vaan jää kenenkään pää jumiin, jos kantokahvasta päänsä läpi työntäisivät. 

Turvallista viikkoa toivottaa Naukulan väki! 

Joulunäytelmä blogistaniassa

Jännittävää! 

Joulukuu alkoi ja sen myötä avautui myös Pikkukissan ja Piipittäjän näytelmäkerhon joulunäytelmän ensimmäinen luukku. 

Jäämme jännityksellä odottamaan näytelmän etenemistä ja ihastelemme tuttujen roolisuorituksia. Ilmeisesti Naukulan Kerholaisiakin näytelmässä jossain kohdin on, sen verran täällä on supistu ja harjoiteltu Sulon, Namun, Noomin ja Hertan toimesta. 

Mul on rooli. Se on tosi tärkee. 

Joulukuu sujuu varmasti yhdessä hujauksessa kun on joka päivälle jotain jännitettävää ja odotettavaa. 

Joulukortteja ei tänä vuonna Naukulasta lähde, kun joulukorttikuvauksetkin ovat vielä tekemättä. Tällä mammalla on ollut sen verran ohjelmaa viikolla ja viikonloppuisin, että kaikki vapaa-aika on vietetty kissojen palvelijana siivoten ja leikkien. Mutta sehän nyt noin lähtökohtaisesti onkin ihmisen tärkein tehtävä. Viihdyttää omia kullannuppujaan. 

Leppoisaa sunnuntaita!

Muistakaa leikkiä.