Ulkotarhakausi alkoi

Virallinen kevään avaus

Julistamme kevään virallisesti alkaneeksi. Luonnollisesti sen tekee Helmi. Selvät kevään merkit ovat karkumatka takapihalle sekä ulkotarhassa oleileminen. Tarhailu ja karkailu aloitettiin lauantaina, joten se on tämän kevään ensimmäinen kunnon kevätpäivä.

"Mammaaa, tääl on viel tota valkosta töhnää."

"Eikä tätä oo viel siivottukaan."

"Voisiks sä tehä tälle jotain?" 

Toivottavasti loputkin lumet lähtevät pian ja pääsen siivoamaan tarhan kunnolla.

Joko nyt?

Harja

Helmiä saa siis harjata parhaiten Mummo ja Eno. Minä en kyseistä kunniaa voi omiin tehtäviini luetella. Tämä ei kuitenkaan estä yrittämästä. Harjojakin on tässä taloudessa ollut jo muutamia.

Eilen kaivoin esille Wilmalla pentuaikana käytössä olleen harjan. Se on kelvannut toistaiseksi parhaiten minun käyttämistäni harjoista. Eihän sen nyt juurikaan irtokarvoja poista, mutta edistystä tämäkin.

 

Riemuvoitto!

Kerrasta perille

Ei mikään tyhmä likka

Minä tein tänään elämäni virheen, ehkä, ja vielä tahallani. Olen pitkään miettinyt tekisinkö sen vai en, ja päätin tehdä. Saan sitten vain syyttää itseäni.

Helmi ulkoili tänään ulkotarhan ulkopuolella. Ulos mentiin ihmisten ovesta, siitä josta ei ole koskaan edes pyydetty ulos. Mutta kun se kerran jätettiin auki ja mamma meni kameran kanssa pihalle, päätti Helmikin tulla. Takapiha on postimerkin kokoinen, ja nyt siinä on noin yhden neliön tila missä olla. Se neliö on saarrettu lumella, joten karkailusta ei ollut vaaraa. Ehkä sitten kesäksi hankin valjaat?

"Täh? Et oo tosissas."

 Pusku ulkorappuseen

Kaikenlaista tavaraa jäi syksyllä pihalle ja sepä vasta mielenkiintoista olikin. Nyt sopii sitten vain arvata kuinka monta kertaa ovesta on jo pyydetty ulos?

Köyhät eväät

ja pieni alku

Köyhäksi on käynyt Naukulan maissiviljelmät. Onneksi uusi sato on valmistumaisillaan. Kiitos vain vinkistä käyttää popcorninsiemeniä kissanheinänä. Täällä tykätään kovasti!

Uusi vesiautomaatti (alla olevassa kuvassa taustalla) sen sijaan ei kiinnosta lainkaan, ja pienen ruohohetken jälkeen vesi nautitaankin tutusta Mariskoolista.

Uusi vuosi, uudet kujeet

Uusi vuosi, uudet kujeet. Jo aikaa on mielessä pyörinyt jonkinmoinen päiväkirjan pito ja kun käsin kirjoittaminen ei oikein enää tunnu luonnistuvan, päädyin blogiin. Kaikki tämä on uutta ja ihmeellistä, vaikka blogeja on tullutkin lueskeltua. Saas nähdä kuinka tässä käy!

Naukulan kerhoon kuuluvat kotikissat Wilma Ilona, Helmi Orvokki sekä heidän oma mammansa, juuri bloggauksen aloittanut Naukulan Mamma.

Elämä pyörii lähinnä työnteon, kissojen, kirjojen ja ystävien parissa. Käsitöitäkin on tullut kokeiltua, mutta sitä ei ehkä kannattaisi edes mainita. Hankittuna on mm virkkuukoukkuja, liimapyssy (sillä kaikilla kuuluu kuulemma sellainen olla) sekä kamera. Kamera onkin näistä se käytetyin ja rakkain. Jos ei siis kissoja lasketa.

Tässä me siis olemme:

Wilma Ilona (ihan pienenä):


Helmi Orvokki (myös pentuna):