maanantai 9. elokuuta 2010

Ukkonen

ja aivastus

Kuten varmasti kaikki pääkaupunkiseudulla asuvat tietävät, eilen illalla ukosti. Tuuli oli huikea, taivas ajoittain lähes musta ja välillä valkoinen, sade piiskasi kunnolla. Jytisi ja paukkui. Mutta mitä tapahtui Naukulassa? Wilma ja Helmi eivät olleet moksiskaan ja olivat tyynen rauhallisesti omissa iltapuuhissaan. Pienet päikkärit ennen nukkumaan menoa, virkistävää vettä ja Helmi Mamman viereen sänkyyn "lukemaan" kovan kehräyksen ja tassuttelun kera. Kunnes sitten tapahtui jotain todella ikävää ja pelottavaa. Mamma aivasti. Siitä likat eivät tykkää ja Helmi pakenikin sängyn alle moista luonnonilmiötä karkuun. Mamman aivastuksessa on jytyä.

3 kommenttia:

  1. Kollo on samaa mieltä - ihmisen aivastus aina voittaa ukkosen voiman luonnonilmiönä. :D Aivastusta voi säikähtääkin, mutta eilisen ukkosen aikana kissa nukkui sikeästi matolla.

    VastaaPoista
  2. Kollolla siis tässäkin samat kujeet kun Naukulassa.

    Zepa: pärskähdys yllätti Mammankin ;) Taas oli aika vaihtaa kissankarvaisetlakanat. Se allergia nääs...

    VastaaPoista

Kur! Kiitos kommentistasi.