Tänään oli vuorossa ell-puhelinaika. Se on Helmin mielestä paras aika. Fruktosamiinitulokset olivat tulleet ja lukemat olivat siellä 440 huitteilla. Viitearvo olisi kissoilla noin 365 paikkeilla. Edellisestä kerrasta parannusta siis, muttei vielä viitearvoissa. Tämä on sellaista tasapainoilemista tämän diabeteksen kanssa ja paras tapa selvittää Helmin kunto on tarkkailla juomista ja muita touhuja. Esimerkiksi virkeystilaa ja nukkumista.
Tämä tulos ei aiheuta meillä mitään dramaattista, vaan iltapiikin määrä nostetaan kahdesta yksiköstä kolmeen. Eli nyt mennään sitten kolme aamulla ja kolme illalla taktiikalla.
"Tarkkaile sä mua, niin mä tarkkailen sua."
Helmi kiittää ell-tätiä ja toivoo kaikkien aikojen olevan puhelinaikoja!
Kyllä ne puhelinajat ovat todella parhaita, Ruska ja minä ollaan ihan samaa mieltä. Vaikkei tosin Ruskalla vielä paljon eläinlääkäristä ole kokemustakaan. Teille on kehittynyt hyvä rutiini tuon diabeteksen kanssa elämisessä, olette varsinaisia veteraaneja, rohkaisuksi ja esimerkiksi muillekin.
VastaaPoistaMe ollaan kyllä aika sinut tuon kanssa *koputtaa puuta* ja toivotaan vielä että jatkuu näin hyvänä vuosia eteenpäin tämä tilanne.
PoistaTarkkailkaa vaan tytöt toisianne. Oikea asenne teillä onkin jo. Ja ne puhelinajat ovat todella hyvä keksintö. Siinä säästyy aikaa, kuluja ja hermoja...
VastaaPoistaJa kylläpä me tarkkaillaankin :) Ja vähän meidän blogikavereidenkin juttuja välillä tarkkaillaan!
PoistaIhan parhaita ovat puhelinajat meidänkin mielestä. Oman kissansa oppii tuntemaan niin, että jo viiksikarvojen asennosta tietää jos jokin asia ei ole hyvin.
VastaaPoistaNiin, nenänpäästä näkee mikä on vointi! Se on hyvä se.
PoistaTarkka tarkkailija :)
VastaaPoistaJa niin kovin kaunis sellainen!!
Tarkkailija tarkkailee tälläkin hetkellä minua herkeämättä! :)
PoistaHyvä Helemi, piä pintas. VAIN puhelinaikoja.
VastaaPoista-Blackie, Pohojammaalta-
Yritetään, mutta vähän pelätään ettei niitä koppakyytejäkään voida tyystin unohtaa!
PoistaVoi Helmiä! Ei kannata ihan hirveästi stressata. Minä pelkäsin Aku-rottiksen maksa-arvojen puolesta vuosikausia sen vahvan epilepsialääkityksen vuoksi. Lopulta sen elo loppui ihan muista syistä. En halua todellakaan aliarvioida diabetesta, sanon näin siksi, että itse olin lähes itku kurkussa aina maksa-arvojen vuoksi. Tosi hienoa, että eläinten daibetesta hoidetaan noin hyvin nykyisin ja se tunnistetaan.
VastaaPoistaAluksi olin kyllä ihan tippakurkussa näissä kontrolleissa, mutta nyt on jo helpompaa!
PoistaPuhelinajat <3
VastaaPoistaTerveitä päiviä Helmille! Toisiaan tarkkailemalla sitä saa paljon selville! Helmin ja mamman tarkkailut kyllä tuntuvat sujuvan oikein hyvin, ei varmasti jää mikään huomaamatta!
(Syksyllä, kun meillä oli pissihommien vahtiminen kiivaimmillaan, minä joskus nauroin, että on tämä touhua: sitä riemastuu aivan valtavasti siitä, että löytää hiekkalaatikosta pissiä! Mitä sanoinkaan viimekertaisessa kommentissa siitä kissahenkilöiden oletetusta omituisuudesta? ;) )
Mutta eihän se nyt ole ollenkaan omituista näitäkin juttuja tarkkailla :D
VastaaPoistaPuhelinajasta joskus vaan seuraa myös vastaaottoaika, miu.
VastaaPoista-Béla, Nipsu ja Gebsu-
Totta! Mutta Helmin tapauksessa se vastaanottoaika on aina ennen näitä puhelinaikoja.
PoistaHelmille jaxuhalia! Ei ollut enää kaukana viitearvosta!
VastaaPoistaEi ollut! Ollaan ihan onnellisia :)
PoistaHelmille hyviä vointeja! Kissastaan onneksi huomaa melko helposti, millainen yleisvointi sillä on. Kun kissa syö, käy tarpeilla ja on jonkin verran valveilla niin kaikki on suht hyvin.:-)
VastaaPoistaNäin on! Pieni hurina silloin tällöin kuuluu myös asiaan :)
PoistaHurinasta voi aavistaa kaiken olevan hyvin ja ihmisen päällä tepastelusta. :)
VastaaPoistaNäin on! Täällä kyllä voidaan hyvin :)
Poista