Kuuleeko Korvatunturi?
Haloo, haloo,
kuuleeko Korvatunturi?
Joo, sitä mä vaan,
että täällä meillä on ollut yksi erittäin kiltti.
Sellainen kilpikonnatabby,
jos joulupukki tuntee nää värit ja kuviot.
Täällä soittaa mummu
Haloo, haloo, *mitenkäs tämä nyt menikään* onko Arttu pesukoneessa, vai menikö tämä nyt sinne pyykkikoriin talteen? Mummu täällä. Kuuluuko? *kuuntelee, ei vastausta* No jos minä sitten kerron siitä höpöydestä vähän? Sillä lailla se höpöys, että se niin kun on kaikissa meissä kissoissa ihan syntymälahjana. Kyllä se on noissa meidän palvelijoissakin, mutta niistä se aina välillä katoaa, eikä se niiden höpöys ole samanlaista kun meidän viisaampien, siis meidän jotka tiedetään mikä on elämän tarkoitus. Höpöys siirtyy sukupolvelta toiselle, mutta kyllä se meissäkin välillä vaihtelee. Toiset nyt vaan on höpsömpiä kuin toiset ja toiset sitten taas eivät ehdi, kun pitää joskus syödä ja nukkuakin. Mutta täällä se on mennyt niin, että höpsöys on vaan lisääntynyt. Niin kuin minä mummu se olen viisas mummu ja höpsöilen vaan ajoittain, päivittäin kyllä, mutta en niin usein kuin minun tyttäreni, sinun mummisi Noomi, Noomi on höpö. Ja sitten Noomi mummin tytär sinun äippäsi Hertta vasta höpö onkin. On vielä sellainen nuorikko ja höpöilee tuon tuosta ja sitten Hertan jälkikasvu, että sanoisin teitäkin sitten vielä höpsömmiksi. Ja jos nyt sitten vielä höpsöyden määritelmän tähän laittaisin, niin sitten sanoisin, että *tuut, tuut, tuut* No nytköhän se pyykkikori tuli täyteen, hämmästelee Namu.