Meille on hommattu hammasharja ja tahnaa. Hampaiden harjaustakin on nyt kokeiltu. Eipä Helmi kamalasti hanttiin pistä, mutta miten voikin kissa saada suunsa niin lujasti kiinni? Taktiikkaa on siis vielä hiottava ennen kuin täällä voidaan mainostaa, että pesemme hampaita.
"Olipa outo maku"
Harjoitukset siis jatkuvat ja todennäköisesti päädymme seuraavaksi kokeilemaan pyyhetekniikkaa. Silloin olisi enemmän käsiä vapaana avaamaan sitä suuta, joka nyt kuitenkin on hampaidenpesussa suht' oleellinen asia.
Varmaan yhtä mielenkiintoista hommaa kuin lääkkeen antaminenkin :)
VastaaPoistaLääkkeistä ei onneksi kokemusta, paitsi siitä insuliinista ja sen antaminen sujuu kuin tanssi!
PoistaHyvä juttu, ettei Helmi kategorisesti kieltäytynyt hommasta. Ehkä siitä voisi tulla vaikka kiva rituaali.
VastaaPoistaEhkä. Mutta hyvin varauksellinen ehkä.
PoistaMitä tahnaa teillä on käytössä? Meillä tuo kanatahna on suoranaista herkkua, mutta hampaiden pesusta itsestään eivät kyllä pidä... :D
VastaaPoistaMeidän tahna on kalanmakuista ja sen merkki on Virbac. Sen mukana tuli hammasharja, joka laitetaan sormeen sormustimen tavoin.
PoistaMinä käytän samaa taktiikkaa kuin hevosten kanssa, eli kutittelen toisen käden sormella sivuhampaiden kohdalta. Toisaalta sekin saa kissan avaamaan suutaan, että harmaa niitä sivuhampaita ulkopuolelta, silloin pitää toisen käden sormella vetää suupieltä sivuun. Harjoitus teke mestarin, minustakin harjaaminen oli aluksi jotenkin tosi hankalaa ja nykyään jotenkin tosi helppoa. Tsemppiä siis!
VastaaPoistaKiitos! Epäilin kyllä, että olisit sanonut: "Suu auki, nyt pestään hampaat." Mukava tietää, että näin ei sentään asiat ole.
PoistaTIETENKIN sanon myös niin!
PoistaMelko lupaavalta vaikuttaa(?) Kuten Sailakin totesi, harjoitus tekee mestarin! Meillä vielä pidättäydytään moisesta harrasteesta.
VastaaPoistaTeillä taitaa se pienriista osittain hoitaa saman asian!
PoistaJoo ulkopinnat on ne oleelliset, ei tarvi sisäpintoja edes yrittää.
VastaaPoistaMeillä näin: tahnaa pieneen astiaan ja topzit esiin. Kissa kääritään pyyhkeeseen ja pidetään kuin vauvaa eli toinen käsi on siis tässä puuhassa koko ajan. Toinen käsi ottaa topziin tahnaa ja vie sen poskihampaisiin, venyttää samalla suupieltä silleen että tahnaa tosiaan saa hampaisiin. Ja sama toiselle puolelle.
Herrasta tahna on tosi hyvää, joten pari kertaa kun on sudittu poskihampaisiin, sitten tulee vielä pieni tahnapalkinto suoraan suuhun imaistavaksi.
Ammattilaisen puhetta! Teiltä tämän pyyhetekniikan olen oppinutkin.
PoistaMeillä on toiminut niin, että topsipuikkoon pikkuisen tahnaa ja sillä pyyhitään tai hierotaan hampaat. Tosin minä olen kyllä tykännyt, että suun olis parempi olla kiinni, koska sisäpintoja ei olla pesty (siitä ei kerta kaikkiaan tulisi yhtään mitään!) Tai sama kai se olisi, onko suu auki vai kiinni, kunhan pysyisi kokoajan samassa asennossa, eikä sitä suuta auottaisi ja suljettaisi koko ajan :D
VastaaPoistaVirbacin kanatahna sai meilläkin suuremman suosion. Kalatahna oli pahaa. Ja ne ostohammasharjat ja muut välineet oli mun mielestä aivan julmetun suuria kissan suuhun! Hammasharjojen harjakset oli myös mun mielestä älyttömän terävät. Vanha kunnon vanupuikko osoittautui toimivimmaksi.
Niin että onnea Helmille ja Mammalle hammashuoltoon! Kyllä se kannattaa...
Ja meillä kun on tuota kaLatahnaa...Voi voi.
PoistaMeilläkin hampaat pidetään visusti yhdessä, kun pitäisi antaa matolääkettä :)
VastaaPoistaTaito se on sekin!
PoistaMeillä Mimo syö suuhygieniageeliä suoraan tuubista puristettuna, mutta tuskin avaisi suutaan hampaanpesulle.
VastaaPoistaKas, että sen verran hyvää hammastahnaa siellä!
PoistaMeille juuri taannoin eläinlääkäri naurahti, että "et sinä niitä saa pestyä! Ehkä kerran ja siihen se jää". Kas vain, kyllä meillä lapsuuden kodissa oli/on kolmekin kissaa, joiden hampaita pestään ihan säännöllisesti. Meillä taktiikkana olikin pestä ulkopinnat, joten hampaiden yhdessäpitäminen oikeastaan helpottikin asiaa.. Mutta totta, kuinkas ne sisäpinnat sitten..? :}
VastaaPoistaMinun kyllä nyt täytyy ajatella, että pesisin vain ne ulkopinnat.
PoistaTsemppiä vaan :) Harjoitus tekee mestarin...
VastaaPoistaKiitos!
PoistaMinunkin pitäisi kokeilla tuota kissojen hampaidenpesua, miten se aina jääkin! Etukäteen vaikea edes tietää miten nuo reagoivat, kun matolääkkeen suhteen ollaan löydetty sellainen tekniikka, joka ei stressaa ketään pitkään. Eli suu auki ja lääke nopeasti kitaan! ;)
VastaaPoistaNopeasti täytyy hammaspesunkin epäilemättä tapahtua!
PoistaHarjoittelu tekee kuulemma mestarin, ilmeisesti niin harjaajasta kuin harjattavastakin! Helmi on kiltti, joten varmasti vielä onnistuu, mutta Kynsilaukkaajien kanssa en uskalla edes yrittää! Sen verran on vielä itsesuojeluvaistoa jäljellä :)
VastaaPoistaTopz-puikolla hoitui aika kivasti!
PoistaMeidän suunnalta ei tule vinkkejä, kun ei se putsaus oikein suju. Onneksi Virbacin kanatahna on ihan syömiskelpoista, ettei sentään pelkkä haju jo karkota (saattaisi maistua Helmillekin kalaa paremmin). Kissojen hammasharjat on ihmeellisen kovia ja isoja, varmaan menee ikenet rikki helposti. Mindyllä onkin siksi vauvahammasharja, jota ei kyllä sitäkään oikein suuhun saa. Topseja voisi kokeilla seuraavaksi.
VastaaPoistaTopseja voin nyt suositella! Ainakin ekalla kerralla onnistui.
PoistaMeillä on ollut myös vauvojen hammasharjat ja vielä vähän itse leikattu viistommaksi harjasosaa ( juu ei kai vartta ). Edesmennyt Veikka rakasti hampipesua ja kananmakuinen tahna oli herkkua. Onnin hampaiden pesusta en kauheesti viitsi sanoa mitään....muuta ku pthyi kauheeta kamalaa. Kaapon hampaita pystyisi pesemään, koska antaa muutenkin laittaa itsensä solmuun... Papu ei oikein avaa suuta....ja alkaa huutamaan tai sanoo ääh.
VastaaPoistaJa nyt tuli huono omatunto, kun sitä on niin laiska itse ottamaan ohjat käsiin !
Mielenkiinnolla seuraan Helmin hammashygienian hoitoa :)
Kyllä Helmilläkin oli kova työ saada se kalanmakuinen hammastahna pois! :)
PoistaHihi, hampaiden pesusta voi kehitellä kaikkee kivaa, vettä ja harjaksia, siellä ja täällä...
VastaaPoistaSiis onko tämä nyt tulkittava niin, että sinä Myrtti tykkäät hampaiden pesusta? Aika äijä oot.
PoistaHyvin sujuu, sitkeästi vaan! :)
VastaaPoistaMekään emme voi mainostaa mitään minuuttien mittaisia harjaussessioita. Tahnaa kuitenkin _menee_ suuhun joka päivä ja osa osuu hampaisiin ulkopinnoille. Koetetaan huolehtia siitä, että vasen ja oikea puoli saisivat annoksensa vuorollaan. Lempipuuhiin harjailu ei selvästi kuulu, sillä sen myötä Unna ei enää halua syödä tahnaa "huvikseen".
Asianhan pitäisi olla niin, että sisäpuolella kissan sylki ym. pitää hampaat kivettöminä, mutta Unnalla taitaa olla syljessä vikaa, kun sisäpuoletkin olivat eläintenhoitajan mukaan aivan saastaiset. Testaillaan nyt sitten merilevähiutaletta (PlaqueOff) ruuan mausteena, josko se yhtään parantaisi sylkitilannetta. Sen syömisen kanssa ei ole minkäänlaista ongelmaa.