Minulta on kysytty, miten verikokeen ottaminen Helmiltä onnistuu. Tarvitseeko Helmi rauhoittaa sitä varten? Kaivelin kuvia kesäkuulta 2012 ja näistä näkyy miten homma hoituu. Helmiä ei siis tarvitse rauhoittaa ja hyvä niin, sillä verikokeita on diabeteksen takia otettu sen löytymisen jälkeen useita.
Vaiheet:
1. Henkinen valmistautuminen kopassa.
"Kissa, näätteks te muka kissan?"
2. Ennen toimenpidettä pöydällä on jo vähän karvoja
"Ne kaato sen kopan ihan ylösalaisin.
Mä tipuin sieltä pois.
Ei voinu mitään."
3. Kiristyssiteen laittaminen
"Tää on jotenkin tyhmä juttu."
4. Kiristysside paikallansa. Huomaa tassun ojennus.
"Outo tunne, tassua vähän pakottaa."
5. Verikokeen ottaminen. Karvoja pöydällä jo vähän enemmän.
"Tää vaihe on ihan jees."
6. Vielä pari tippaa.
"Kunhan ei nyt kaikkee oteta."
7. Operaatio suoritettu. Ylimääräiset karvat jätetty pöydälle.
"Koht mä pääsen jo kotiin!"
Koskaan ei koppa tunnu niin mieluisalta kuin verikokeen jälkeen. Välillä verikoetta otettaessa kuuluu tuttu ÄH ja onpa kuulemma joskus kuultu myös harvinainen MIU. Silloin jos verta otetaan enemmän, saattaa Helmi loppuvaiheessa myös hermostua ja yrittää ottaa tassuansa pois. Tassuun ei myöskään saa laittaa tuppoa, ei sitten minkäänlaista tai väristä. Eri vaihtoehdot on kokeiltu ja ne eivät Helmiä miellytä.
Kuvat kesäkuulta 2012. Otettu ell-tädin suostumuksella.
Helmi taitaa siis olla yhtä kiltti potilas kuin Topikin: mihinkään toimenpiteisiin ei tarvitse rauhoittaa (paitsi tietysti hammaskiven poistoon) vaan ihan vapaasti saa roplata, ottaa kokeita ja kuvata. Mutta tuppoja ei suvaita meilläkään.
VastaaPoistaTopi taitaa sitten olla Helmiäkin kiltimpi. Helmi on kyllä jouduttu rauhoittamaan myös virtsanäytteen ottamiseen (neulalla virtsarakosta), tosin sekin kyllä kerran hoitui ilman.
PoistaMeillä Nami istuu ELL:n pöydällä ja kiroilee. Koko ajan tulee niin ruokotonta tekstiä, että heikompaa jo hirvittää! Mutta neiti ei hievahdakaan, ojentaa vaan tassunsa "tehkää, mitä teidän täytyy tehdä!" -elkein ja kiroilee. En oikeastaan edes pidä kiinni, kun neiti istua napottaa paikallaan. Tuskallisin vaihe on odotella, että ne kallisarvoiset pisarat tipahtelee putkiloon... Meillä laitetaan tuppo, mielellään oikein iso ja katu-uskottava. Silloin potilas saa paremmat kisukarkit, kun päästään kotiin :-). PS. Me viedään kaikki karvat kotiin, niitä voi tarvita, jos matkalla on kylmä.
VastaaPoistaHyvää vointia Helmille!
Namihan vasta kiltti on! Tuppo kyllä varmasti lisää katu-uskottavuutta ja ties mitä tarinoita sen avulla kerrotaan kotona odottaneille kavereille!
PoistaInto on myös tuollainen rauhallinen potilas, matka eläinlääkäriin saattaa kyllä hermostuttaa enemmänkin... Nemo onkin sitten vaikeampi tapaus, jo matolääkkeen antaminen kotosalla on työvoitto (sormet verille purtuina...).
VastaaPoistaKoppamatkailu nyt vaan ei välttämättä ole niin kivaa! Ja jos ei matolääkettä liian usein anneta, niin ehkä haavatkin paranevat :)
PoistaReipas Helmi-kisu! Kyllä minäkin ähkin ainakin mielessäni vastaavassa tilanteessa :)
VastaaPoistaToivotaan Helmille hyvää vointia ja mukavaa joulunodotusta Naukulaan. t. Ella
Kiitos samoin sinne Ella!
PoistaHelmi on mallikelpoinen potilas. Kiva kun kerroit tämän oikein kuvasarjana. Nerolta otettiin kerran pyynnöstäni verinäyte, halusin tietää sen arvot, varsinkin maksa-arvot myrkytysoperaation jälkeen. Silloin kokenut eläinlääkärimme sanoi, että se oli ensimmäinen kerta kun hän otti verta rauhoittamattomalta kissalta. Kielsin rauhoittamisen, koska kissa oli jo muutenkin heikossa kunnossa ja kaikki meni hyvin. Mutta en ole lainkaan varma miten se sujuisi uudemman kerran.
VastaaPoistaMinä en edes muista, oliko ensimmäisellä kerrallakaan puhetta rauhoittamisesta! Se oli hyvä, että Nero toi uusia kokemuksia myös eläinlääkärille ja vielä parempi on, jos hommaa ei tarvitse uusia. Epäilen ainakin Neron olevan sitä mieltä!
PoistaReipas Helmi :) -täällä kyllä tuli yksi myötätunto-äh kuvia katsellessa.
VastaaPoistaEi tarvitse äh-kiä! Ei Helmikään juuri äh-ki :)
PoistaHelmi, olet uskomaton kissa! Saanko esitellä tyylinäytettäsi verikokeen otosta näillä kuvilla meidän Kissoille, jotka PITÄÄ rauhoittaa ennen ko. toimitusta? Ei mitään mahiksia hoitotoimenpiteille ilman rauhoitusta.
VastaaPoistaNo totta kai. Helmi tekee mielellään opetusmateriaalia muille kissoille :)
PoistaKylläpä Helmi on reipas tyttö! Sen kerran kun Myrskyltä on verta otettu niin silloin on jo oltu taju kankaalla. Samalla otettiin röntgenkuvat, joten paikallaan olo oli tarpeen. Rauhoitetulta kissalta on kuulemma vaikea ottaa verinäytettä, sydän lyö niin rauhallisesti että kunnolla ei verta heru.
VastaaPoistaOnneksi on! Sen verran paljon noissa verikokeissa on jouduttu käymään. Toivottavasti Myrskyä ei jouduta moisilla kiusaamaan.
PoistaOnpas reipas tyttö Helmi! Meillä Viima huusi ensimmäisessä ja ainoassa verikokeessaan kuin syötävä jo siinä vaiheessa kun vasta ajettiin karvaa pois. Toisaalta täytyy olla armollinen pienelle.. pentu oli vain vähän yli kolmen kuukauden, ja silloin niin kovassa kuumeessa, ettei oikein antanut koskeakaan vaan huusi surkeasti syliin nostettaessa ja koppaan laitettaessa. Huonon kunnon takia ei kai rauhoitettukaan. Ihanan informatiivinen kuvasarja! Tällaisia postauksia on mielenkiitoista lukea, vaikka toki toivotaan ettei kissalapsia tarvitse lekuriin kovin usein viedä..
VastaaPoistaVoi pientä Viimaa! Täytyy tosissaan toivoa, että kissalapset tällaisilta säästyisivät.
PoistaVoi kuinka Helmi on kiltti! Ihana Helmi ♥
VastaaPoistaMeillä Friedeltä on yritetty ottaa verikoe ilman rauhoitusta kerran. Ei meinannutkaan onnistua! Sen jälkeen ei tahtonut onnistua rauhoituskaan! Ja todellakin, se huuto mikä kissasta lähti oli kerta kaikkiaan sanoin kuvaamaton! Olen minä nyt melkoista meteliä tuolta ennenkin kuullut, mutta se oli jotain aivan muuta!
Allergiatestiverikoe tehtiinkin sitten suosiolla rauhoituksessa. Samalla otettiin verta geenitutkimukseen. Parempi niin, ja toivottavasti ei tarvitse kokeita usein ottaa!
Toivotaan, että Friede säästyy useimmilta verikokeilta! Toiset vaan ei tykkää.
PoistaPieni, urhea Helmi ♥
VastaaPoistaPienestä en tiedä, mutta urhea on!
PoistaHelmi, soot mun kissa.
VastaaPoista-Blackie-
♥
PoistaVoi Helmi armas, me niin sympatiseerataan sua. Meiltkin jää gaumee kasa karvotusta ell:in pöydälle.
VastaaPoistaJotenkin ne vaan irtoaa!
PoistaHyvä kuvasarja, ja reipas potilas. Meillä Töröltä on saatu verta ilman rauhoitusta, mutta valkoisilta kissoilta se tuskin onnistuisi. Koirista Leo ja Molly luovuttavat kiltisti tassunsa, mutta Nata piti rauhoittaa sen kerran kun verta otettiin. Kyllä tuo ELL käynti on aina yhtä stressaavaa sekä eläimelle että omistajalle, molemmat pudottelevat karvoja ;-)
VastaaPoistaOn se vähän stressaavaa, mutta onneksi Helmi on mallipotilas.
PoistaToivotaan ettei teidän tarvitse ell-visiteerata!
Kiitos kuvasarjasta, mielenkiintoista nähdä, miten sen pitäisi mennä. Omassa muistissa on vain hirveä huitominen ja roiskuva veri.
VastaaPoistaVoi ei! Toivottavasti teillä ei tarvitse usein ottaa verikoetta.
Poista