Mun versio

käynnistä

Mun on nyt ehkä pakko kertoo tää ihan ite. Mamma aina keksii ihan omiaan. Tos torstaina mä tiesin et taas on jotain tekeillä. Mamma oli silleen levoton. Mä kävin sit kurkkaamassa kidutuslaatikkoa ja siellä oli uus pehmuste. Arvasin heti et kohta mennään. Sit mamma yritti vielä käskeä mun käydä pissalla. Kuka kissa hei käskien pissaa? Nosti mut kuitenkin siihen hiekkikselle ja mä päätin sit pissata. Mamman mieliks. Oli se tyytyväinen. Sit se koppas mut kainaloon ja pisti sinne laatikkoon ja sit mentiin. 

Me mennään aina sellasella hurisevalla peltilaatikolla. Ainoo hyvä puoli on siinä se radio, sitä mä tykkään kuunnella. Paitsi tosta Tom Jonesin Delilahista en kyl tykkää. Nyt ei soitettu sitä. Hetki kesti ja sit mä huomasi et oltiin menossa tätiä kattoo. Ku päästiin sisälle siel oli kamala mökä. Mä en vaan tajuu niit koirii. Eiks ne ymmärrä et haukkuminen ainaki herättää huomion ja ne joutuu niihin pikkuhuoneisiin ronkittavaks? Vaik ei se hiljaa oleminenkaa kyl kannattanu, otettiin mut silti pois siit laatikost. Sitäki mä siel mietin et miten se kidutuslaatikko tuntuuki tääl jotenki niin hyvält ja kotosalta? 

No kuitenki. Sit ku mä olin hetken pois laatikost, ni se täti leperteli mulle mut kuitenki tuikkas jonkun piikin mun takajalkaan. Yleensä niit annetaan mulle niskaan. Sit lähti taju pikku hiljaa. Tuli pienet ykätkin mut täti korjas pois. Ku mä olin silleen nukuksissa mua lähettii kuljettamaan sellaseen huoneeseen. Siel oli pimeetä ja sellanen aika mukava punanen peti. Mä tykkään punasesta. Mut laitettiin siihen selälleni köllöttämään ja sit ne ihaili mua ja mun vattaa. Jostain syystä mun vattasta ajeltiin lisää karvoja pois. Kuulin unen läpi ku mamma epäili musta kohta tulevan karvattoman kissan. Siihe en suostu. Mun karva on mun kruunu. 

Siel pimeessä mun vattaani laitettiin jotain litkuja. Täti sit pyöritteli jotain juttuja mun vattan päällä ja paineli vähän. Mun tassut vaan väpätti ku mä juoksin karkuun minkä kerkesin. Mut ei siin unes kyl pitkälle pötkitty ja hommat jatku vaan. Sit täti otti mut ja vei mut sinne sairaalan puolel. Mulle laitettiin tippa tassuun ja sit mun suuta ronkittiin. Vähän ihme juttu. Ja sit, tiättekste, mun tassuun laitettiin tuppo. Tuppo! Niist mä en kyl yhtään tykkää ja siks kai mä aloinki heräilemään jo unesta. Sit mut laitettiin taas siihen koppaan ja vietiin mamman luo. Se jutteli sellasen tätin kanssa vähä ja jotain se puhisi ku otti lompakkonsa esille. Mua ei enää harmittanu ku tiesin että mennään kotiin. 

Mä pyydän viel mammaa laittamaan tähän pari kuvaa. Ekaks ehkä se kuva kun oon kotona tupon kaa, ku muuten te ehkä pelästyisitte ku mamma otti musta kuvan siin punasel kissanpetilläki. Mä yritin kyl hymyillä et ei täs mitään hätää, mut en tiiä näkyykö se tos kuvas. Ehkä vähän sama juttu ku se että päästelin minkä tassuista kerkesin mut minnekään en päässy. 

"En tiiä näkyyks täs mun hymy? Näätteks te?" 

Unet on aika ihmeellisiä joskus. 

PS: Mä kyl myös ihmettelen miks mamma ei oo antanu mulle oikeuksii laittaa tänne kuvia. Täähän on sentään mun blogi. Vaiks en mä tääl usein juttele. Joskus vaan.