Lauantain tapahtumat

Sulon näkökulmasta

Moi, mä oon Sulo. Ja mä kerron nyt teille miten se juttu meni. 

Mamma heräs 05:15. Parhaaseen rämpytysaikaan. Kun se kerran oli jo hereillä, niin emmä sit viittinyt rämpyttää ollenkaan. Mä vaan haukottelin ja ihmettelin mitä nyt. Vaikka olihan mamma mulle kertonu mihin me mennään, näyttelemään mun komeutta. Aamutoimet tehtiin yhdessä ja sit mamma käski mun viel käydä pissalla ja mä sitte kävin ku kerran käskettiin. Aina en kyl tee niin kun käsketään mut tää oli vähän niinku palkkio siitä kun kerran heräs kissojenaikaan. 

Sit mä menin poikamiesboksiin, siihen isompaan. Oisin mielummin ottanut sen mun oman vaikka mamman mielestä se on mulle jo vähän pieni. Lähettiin ajelee ja sit me pyörittii yhden talon ympärillä. Sil pyöri kans yks nuori nainen ja sit yksi hemaseva mimmi, se oli mun täti Elli. Oltiin Ellin kanssa takapenkillä ja vaihdettiin ajatuksia. Ihan hiljaa, ettei kukaan muu kuule. 

Ajeltiin sit hetken ja sit tultiin ison talon luo. Mentiin sisään ja jonotettiin johonkin tarkastukseen. Mamma otti mut pois mun poikamiesboksista ja pisti pöydälle. Joku täti siinä mua sit katteli. Ei pussannut. Mammaa ei tarkastettu. Sitte mentiin ja mamma alko sisustaa mun yksiötä. Jouduin päivän mittaan vähän muuttaa sitä, kun ei mammalla aina oo sitä sisustussilmää. Mä vietin aikaa siel yksiössä ja sit mamma tuli ja nappas mut. Mentiin yhen toisen tätin luo. 

Kuva Susanna Pöyhönen. 

Sillä tädillä oli punanen mekko. Mä tykkään punasesta. Täti käänteli ja väänteli ja sit tuli sen kaverikii mua kattelee. Mä näin ku se täti peitti kädellää sitä mun paperii ja arvuutteli mun ikää. En oikein tajunnu sitä. Eiks ne muka tienny et mä oon kohta yheksän kuukautta? 

Kuva Susanna Pöyhönen. 

Tän jälkeen sit tapahtu jotain ihan kummaa. Mä jouduin yhteen yksiöön tuomarin taakke. Siel ei ollu sisustusta. Veikko siellä oli toisessa yksiössä jo oottelemassa. Siinä me sit Veikon kaa katteltii meiän mammoi ku ne istu vierekkäin penkil kikattelemassa. Vähäks oli noloo. 

Sit mä pääsin takasin mun sisustettuun yksiöön. Lepäsin vähän ja sit mamma tuli ja haki mut uudelleen. En tajunnu sitä. Ei kotona mistään tällasesta ollu puhetta. Mamma vei mut yhelle tätille, jolla oli essu ja sen tätin lapsi tuli silittää mua kans. Se oli hyvä silittämään. Sitte me mentii yhelle toiselle pöydälle ja sit tuli se punamekkonen täti ja muita tätejä ja setiä. Ne kaikki katteli mua ja nosteli. Mut kukaan muu ei mua niist pussannu kun se essutäti. 

Kuva Susanna Pöyhönen. 

Tän jälkeen mä pääsin taas sinne sisustettuun yksiöön hetkeks ja sit mamma pistikin mut sinne poikamiesboksiin. Heitti kaikkii sisustustavarat siltä yksiöstä meiän rapisevaan kassin. Elli-tätinkin tavarat pakattiin ja sit me lähdettiin. Nyt jouduin jo vähän käyttämään ääntäki kun yritin sanoo mammalle, että paina sitä kaasua nyt mul on jano ja vessahätä ja mä haluun jo kotiin. 

Päästiinhän me sit lopulta kotiin. Mamma siveli mut sellasella kosteella pyyhkeellä ja heitti taas mun yksiön sisustuksen siihen yhteen isoon koneeseen ja sit mä vähän lepäsin. Yöllä kyl kävin harjottelemassa vähän näitä näyttelytouhuja ja tyhjensin sen sohvan takana olevan catwalkin niistä tauluista ja kävelin siel. Oon kuullu kun on sanottu, että harjoitus tekee mestarin.