Kolmas laulu

Namulle

Kolmaskin sanoitus Namun lauluksi täytyy esitellä. Sanoitus tulee Kattimaniasta ja se menee näin: 

Namulaulu (Rosvolaulua mukaillen)

ROSVOLAULU

Nyt hiljaa, hiljaa hiivitään näin Naukulan yössä.

On Mamma sängys pötköllään, vain kissat raataa työssä.

Kun pakko on, niin villitään, ei tarpeetonta milloinkaan.

Hei, häntä pystyyn, korvat eteen,

täält tulee Namu, kuningatar.

Ja kun tää kissa käy toimehen, jo huomaa aivotonkin;

monen johdon puren, kaverin pesen ja torninkin valloitin.

Vain taulujen rämpyttämisen saa ottaa Sulo,

Muual hallitsee piukkaakin hiukkaakin tiukemmin

Namu, tabby punainen.

Ai mulla muka samaa ruokaa, maistan silti myös tuosta.

Joo leijonalle silavaa, se on niin terveellistä.

Ja sydäntä possun muhkeain ja maksaa, no josko vain.

Vaan muuten huomauttaa piukkaakin hiukkaakin tiukemman

Namu, eurooppalaisista kaunehin.

Ja leluja kai tarvitsee myös kissa ilokseen.

Jos pallon sieppaan, haittaa tee ei tuo kun muu jää sikseen.

Ja ah on oiva lakana tuolla päin, se painitarpeet täyttää näin.

Niin riehuu piukkaakin hiukkaakin tiukemman

Namu, tirriäinen Sulosen.

No nyt on ylistyslaulu lopuillaan jo hännänkärkeen asti.

Vaan kulta vielä mainitaan, sit loppuun sukkelasti.

Zetorin mielittynä jo punaturkki kehrätä saa.

Niin ja muutenkin ihastuttaa lutuistakin söpöistäkin kurremmin

Namu, blogimaailman hurmaajatar.

Laulattiko?

Minua ainakin, vaikka sävel paikoitellen olikin hakusessa.