lauantai 15. huhtikuuta 2017

Miten meni, Namu Naukula?

Haastattelu

Mamma: Hyvää päivää, Namu Naukula. Onko pieni hetki aikaa vastailla muutamaan kysymykseen?

Namu Naukula: On, on, on toki. 

Mamma: Haluatko omin sanoin kertoa mitä viime päivinä on tapahtunut? 

Namu: Ilman muuta, ilman muuta. Yöllä ei taas ollut ruokaa, eikä oo muuten ollut sen koommin. Mutta torstaiaamuna mä menin mun kuljetusyksiöön. Se on punanen. Sitten me lähdettiin ja mentiin siihen paikkaan missä Sulo tapas sen hammaskeijun. Yritin vähän tutkia siellä mut ei annettu. Sitten mun pyllyä nipistettiin ja se on hyvin sopimatonta, siis hyvin sopimatonta käytöstä. 

Mamma: Onko sen jälkeisistä tapahtumista muistikuvia?



Namu: Mä menin mun kuljetusyksiöön ja siten alkoi vietävästi nukuttamaan. Vaikken ollut saanut edes aamiaista. Jotenkin sit ne puheet kanssa vaimeni ja sitten mä nukuin. Ja sitten, sitten mä heräsin ja mun silmissä oli jotain ainetta ja mun pää ei ollut niin terävä kun yleensä ja täytyy sanoa, että oli kova jano. Ja sitten sinä ja se toinen nainen leikkasitte mun verkkopuvun pois. Ja sitten te yrititte laittaa mulle sellaista pientä punaista ja sitten sä menit ja ostit suuremman. Oi voi. Mitä rahan tuhlausta, mamma. 

Mamma: Mutta se oli sun omaksi parhaaksesi, Namu. 

Namu: Höpsistä mammaseni. Kai mä nyt tiedän mikä on mun parhaakseni, minähän se tässä kissa olen. Noh, sitten me ajeltiin siinä harmaassa äänekkäässä kotiin ja sitten ovella oli vastassa heti mun lapseni Noomi ja serkkuni Sulo. Sulo kun on sellainen herkkäpoika, niin sillä poksahti häntä. 

Noomi: Saanko mä kertoo, Namu-mamma? Saanko? No siis mähän tunnistin sut heti, siis ihan heti ja mietin, että oliskos nyt hyvä hetki vaiks leikkii. Mut ei sua leikittänyt, Namu-mamma. 



Namu: No ei tietenkään, lapsukaiseni. Mulla oli vähän kiire vessaan ja sit sain vihdoin aamiaisenkin. Nälkä oli kova. Olin ehkä menettänyt muodoistani 10 grammaa. Sit mun piti ryhtyä miettimään miten mä pääsisin siitä, suoraan sanoen, idioottimaisesta vaaterievusta eroon. Keksin sit hyvin. Sain takajalat sinne sisään ja sitten kun potkuttelin, niin sain sen puvun melkein päältä pois. 

Mamma: Niin melkein. Et ihan. Miksi et? 

Namu: No tiedätkö, siinä oli niin kapea kaula-aukko, että se jäi mun vyötärön kohdalle kiinni. En saanut eteenpäin. Onneksi tulit ja autoit, mutta mamma, autoit väärään suuntaan. Jouduin sit toistamiseen samaan puuhaan ja sit vasta tajusit, että haluan se pois. Sä oot mamma joskus vähän hidas. Ja mikä se kauluri sit oli? Aivan käisittämätöntä. Siis aivan käsittämätöntä. 

Mamma: No ei se sitten kauaa päässä pysynyt. 

Namu: No ei todellakaan. Menin sun laverin alle ja laitoin pääni sellaiseen ahtaaseen rakoon ja sitten vaan peruutin. Helppoa! Eikä menny kun kymmenisen sekuntia. 

Mamma: *huoh*

Namu: No, mutta siitä asti on ollut kaikki ihan hyvin. Paitsi kamala jano mulla kyllä sen illan oli, enkä oikein tajua miks mulle annetaan jotain ruiskulla suuhun enkä oikein sitäkään miks mua nyt leikityttää niin kovasti. Mutta hei, nyt meen ottamaan kauneusunet. Heippa!

Mamma: Heippa vaan, Namu ja kiitos haastattelusta. 


Sulo: Naiset! Aina ne puhuu noin paljon. Ja pussaa. 

19 kommenttia:

  1. Kummallista kiusaamista, tehdään nälkä ja jano, ja sitte vielä puetaan täysin muodin ulkopuoliseen asuun! Toivottavasti kiusaamiset on jo ohi.
    -Pena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ne nyt ohi, paitsi *kröhöm* hammaspesujen osalta. Mutta se on muodikasta, onhan?

      Poista
  2. Mutta nyt jäi kiinnostamaan, että saatiinko se puku pysymään sun päällä vai miten? Pikaista toipumista Namu, ja toivottavasti Sulon poksahtanut häntä on jo kunnossa! -Me kaikki

    Sen muodonmuutoksen jälkeen mullakin oli puku. En saanut sitä päältä pois, vaikka joskus oli jalat väärissä rei'issä kyllä. -Friede

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pukua ei saatu pysymään päällä. Luovutin kun puvun kapea kaula oli kahdesti vyötärön kohdalla, melkein siinä haavan päällä. Kokeilin kauluria, ei onnistunut. Sittemin Namu on ollut nakuna, eikä ole hoitanut haavaansa.

      Poista
  3. Huh huh, kylläpäs Namu sulle on sitten tapahtunut ja sattunut

    VastaaPoista
  4. Voi Namu! Ei ole helppoa olla nainen.. Muistan kun minulla oli verkkopuku. Muttei ollut kauaa.. Kun olin toistamiseen saanut sen pois, ei ihmiset hoksannut mua hetibsohvan alla nuolemassa ja sitten vasta tulinkin kipeäksi. Että kai siitä puvusta olisi jotain hyötyä - Pepsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota itsehoitoa täälläkin on vähän pelätty, Pepsi. Vaan onneksi ei ole vielä toteutunut. Ehkä sinä olit notkeampi?

      Poista
  5. Vai Sulolta poksahti häntä? Kaikenlaista sä saatkin aikaan, Namunen. Nyt oot nätisti sen haavan kanssa ja annat sen parantua, jooko.

    VastaaPoista
  6. Huh, mikä retki ja vielä ilman aamiaista. Onneksi säilytit linjasi imettäessä, etkä riutunut laihaksi ruipeloksi. Viisi lasta riittää hyvin yhdelle äidille. Tuollainen puku on varmaan kuuma sisätiloissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toiset näyttävät säilyttävän! Namu on siitä malliesimerkki. Viisi suloista punatabbyä oli hyvä lukumäärä, paitsi jos Namulta kysyy niin enemmänkin olisi voinut tulla.

      Poista
  7. Ei semmoisia pukuja tarvi! Meillä molemmilla ei ollut kuin vähän aikaa, kun se on niin tyhmän näköinen ja epämukava. Silti kaikki meni hyvin, kun ei se haava kiinnostanut. Sä oot Namu niin fiksu, et annat haavan parantua rauhassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Namu ei ainakaan ole tuntunut tarvitsevan. Hyvä niin!

      Poista
  8. Hyvä Namu! Ei sellasta pukua välttämättä tartte, kunhan palvelusväki ymmärtää olla kiinnittämättä huomiota siihen mitä on tehty, niin ei se toipilaskaan siitä välitä. Kyllä sen haavan tilan näkee leikin tuoksinassakin sen verran, että osaa sanoa onko syytä huolestua vai ei. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi palveluskunta on ymmärtänyt tämän asian! Namu ottaa tilanteen aika lunkisti.

      Poista
  9. On se Namu vaan fiksu kun lähtee tötät ja puvut pois tostanoin vaan (tai melkein)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Potkupukua potkutellen se onnistui. Takajalat sisään ja siitä sitten potkuttelemaan. Harmi vaan kun jäi poolokauluksesta kiinni keskivartaloon.

      Poista
  10. Namu on melkoinen teräsmimmi kun jaksoi noin paljon heti kotiinpaluusta! :) Meillä ruoka on ehdoton nou-nou ainakin 5 h kotiinpaluusta, muuten ruoka oksennetaan ulos.

    VastaaPoista

Kur! Kiitos kommentistasi.