lauantai 21. joulukuuta 2019

Karkuri

Namu Naukula

Eilen tullessani kotiin töistä, oli nelikko minua vastassa kuten aina muulloinkin. Kauppakassi yleensä kiinnostaa ja kukin vastaanottaa minut tavallaan. Noomi ja Namu hyppäävät eteisen lipastolle rapsutuksia vaatimaan ja Sulo ja Noomi pyörivät jaloissa ja hetken kuluttua Sulo heittäytyy maahan pitkäkseen ja odottaa maharapsuja. Vaan ei eilen. 

Tulin kotiin, laskin kauppakassin maahan ja siinä samassa punaisena pallosalamanakin tunnettu Namu Naukula ryntäsi ohitseni ulos, todennäköisesti näkemänsä tontun perään. Niitä nimittäin liikkuu näin joulunaikaan erityisen paljon. 

Tein mitä tein, enkä kadu. 
Minä viskasin kauppakassin nurin, työnsin oven perässäni kiinni ja lähdin tavoittelemaan Namua. Namu juoksi iloisesti häntä pystyssä naapurin ovelle, kun lähestyin, hän ryntäsin seuraavan naapurin ovelle ja aina neljän viereisen naapurin ovelle ja taloyhtiön ulkopuoliselle kävelytielle asti. Siellä hän kääntyi ja lähti jolkottelemaan taas ovelta ovelle ja minä rauhallista teeskennellen perässä. Vihdoin ja viimein sain napattua Namun selästä kiinni ja napattua syliini. Kotiin Namu palasi vajaan 10 minuutin iloisen juoksentelun jälkeen turvallisesti sylissä. 

Siihen nähden, että Namu ei valjastele, hän käyttäytyi ulkona varsin rohkeasti ja iloisesti. Siitä merkkinä pystysuorassa sojottava häntä. Tässä oli onni onnettomuudessa ja loppu hyvin kaikki hyvin. Niin ne vaan osaavat yllättää vuosienkin jälkeen. Olkaa siis tarkkoina ja valppaina. 

22 kommenttia:

  1. Namu ei vissiin saanut sitä tonttua kiinni, vaikka yritystä oli?

    VastaaPoista
  2. Hän halusi olla tonttu itse, punanuttuna tarkastella naapurien kiltteysasteita (salainen tehtävä näinä aikoina).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin varteenotettava vaihtoehto tapahtuman kulkuun.

      Poista
  3. Yllättävää tosiaan, että ulkoilemaan tottumaton kissa käyttäytyy ulkona noin rohkeasti. Ei näköjään ollenkaan hiiviskellyt maha maata viistäen vaan juoksenteli vallattomasti häntä pystyssä. Ehkä hän halusi hetken kokea, mitä on se kuuluisa villi ja vapaa elämä. Ja sitten oli sopiva hetki siirtyä mamman turvalliseen syliin ja takaisin sisälle. Huh. Meilläkin on maalla aina silloin tällöin tapahtunut noin. Toistaiseksi on aina ollut loppu hyvin kaikki hyvin. Vaikka autotie on ihan talon takana, ja sinne usein kissat menevät ensimmäiseksi. Ehkä siksi, että ovat tottuneet valjastelemaan siellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Namun rohkeudesta on todisteita aikaisemminkin. Esimerkiksi silloin kerran kun jouduin ottamaan Sulon ja Namun päiväksi töihin, niin Namu oli riemuissansa koko päivän. https://naukulanperhe.blogspot.com/2015/07/tavallinen-paiva.html

      Poista
  4. Vapaus hurmaa! Joo, tiietään täälläkin pihapiirissä. Siin vaan käy niin, että äippien sydämet jättää muutaman lyännin väliin ja sitten lähtee laukalle, sekä äippä että sydän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri äippien sydänten takia pitäisi vaan olla kiltisti niin kissojen kuin koirienkin.

      Poista
  5. Voi hurja, onneksi karkumatka jäi lyhyeksi. Teko oli selvästi tarkoin sunniteltu, joku on kertonut Namulle ulkomaailman ihanuuksista ja rouva päätti kokeilla. Kaikki hyvin, koska Mamma piti päänsä kylmänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi niin! Kyllä hieman pelotti. Namu rouvaa tosin ei yhtään.

      Poista
  6. Namu selvästi kävi tonttuilemassa punanuttuna naapureiden oven takana. Kunnes muisti oman roolinsa Naukulassa ja palasi matriarkan rooliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No todella. Kukaan ei kyllä ole onneksi vielä mitään kommentoinut.

      Poista
  7. Namu järjestää jännitystä jouluun! <3 Varmasti kyllä vähän kauhistutti tuo tilanne. Onneksi täällä on monta kerrosta asunnon oven ja varsinaisen ulkomaailman oven välissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerrostalossa asumisessa on kieltämättä puolensa!

      Poista
  8. Punainen pallosalama, maailmanvalloittaja hepulimummu iskee jälleen! Voisiko kyseessä olla ns. viidenkympin villitys tai muu sen tapainen? Niin monet elämänkokemukset on jo koettu, jälkikasvu pitää huolta itsestään ja nyt mietityttää, mitä maailmalla olisi tarjottavaa...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Tätä täytyy pohtia. Tarkasti. Namu sohvalla nukkuen.

      Poista
  9. Erikoismaininta kyllä menee nyt Naukulan Mammalle, joka kykeni pitämään hermot kurissa loppupeleissä ! Kääk, mikä tilanne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin kääk. Ja sain kyllä toistella itselleni ohjeita koko ajan. Huh huh.

      Poista
  10. Voi Namu, ei tuolla tavalla saa toimia! Punaisten pallosalamoiden ei pidä salamoida valtoimenaan ulkona! Onneksi kaikki päättyi hyvin. Mutta kuten Tarukin, mekin annamme Mammelle erikoismaininnan ja kunnian kylmähermoisuudesta! Noinkohan olisi tämän talouden ihmiseltä onnistunut...

    Niin ja sitten vielä sellainen, että purrrrrr Sulo, kai sait masurapsutuksesi myöhemmin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maharapsut tulivat kyllä! Vaan oli Sulo varsin pölmästynyt Namun tempauksesta. Etteivät vaan olisi asiasta vetoa lyöneet?

      Poista
  11. Huh, nyt luin tämän - enkä varppina näytä Nupulle, ettei saa ideoita sielunsiskolta! :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, parempi pitää visusti salassa tämä kertomus. Namu heittää Nupulle *ylätassut*

      Poista

Kur! Kiitos kommentistasi.