Karkuri

Namu Naukula

Eilen tullessani kotiin töistä, oli nelikko minua vastassa kuten aina muulloinkin. Kauppakassi yleensä kiinnostaa ja kukin vastaanottaa minut tavallaan. Noomi ja Namu hyppäävät eteisen lipastolle rapsutuksia vaatimaan ja Sulo ja Noomi pyörivät jaloissa ja hetken kuluttua Sulo heittäytyy maahan pitkäkseen ja odottaa maharapsuja. Vaan ei eilen. 

Tulin kotiin, laskin kauppakassin maahan ja siinä samassa punaisena pallosalamanakin tunnettu Namu Naukula ryntäsi ohitseni ulos, todennäköisesti näkemänsä tontun perään. Niitä nimittäin liikkuu näin joulunaikaan erityisen paljon. 

Tein mitä tein, enkä kadu. 

Minä viskasin kauppakassin nurin, työnsin oven perässäni kiinni ja lähdin tavoittelemaan Namua. Namu juoksi iloisesti häntä pystyssä naapurin ovelle, kun lähestyin, hän ryntäsin seuraavan naapurin ovelle ja aina neljän viereisen naapurin ovelle ja taloyhtiön ulkopuoliselle kävelytielle asti. Siellä hän kääntyi ja lähti jolkottelemaan taas ovelta ovelle ja minä rauhallista teeskennellen perässä. Vihdoin ja viimein sain napattua Namun selästä kiinni ja napattua syliini. Kotiin Namu palasi vajaan 10 minuutin iloisen juoksentelun jälkeen turvallisesti sylissä. 

Siihen nähden, että Namu ei valjastele, hän käyttäytyi ulkona varsin rohkeasti ja iloisesti. Siitä merkkinä pystysuorassa sojottava häntä. Tässä oli onni onnettomuudessa ja loppu hyvin kaikki hyvin. Niin ne vaan osaavat yllättää vuosienkin jälkeen. Olkaa siis tarkkoina ja valppaina.