maanantai 17. helmikuuta 2020

Nuku hyvin, Anna

Suru-uutinen

Zepander, Zepa, Ana, Anna, edesmenneitten Mustan ja Harmaan, uudessa kodissaan asuvien Ilonan ja Zetorin ihminen on poissa. Anna nukkui pois eilisiltana 16.2.2020 kello 23.30 viimeisten aikojen kodissaan, Terhokodissa. 

Tutustuin, niin kuin moni muukin, Annaan netin syövereissä, blogistaniassa. Ihastuin Annan käyttämään värikkääseen, sujuvaan kieleen ja tapaan olla oma itsensä tilanteessa kuin tilanteessa. Kohdata asiat sellaisena kuin ne eteen tulivat. Ensimmäisen kerran tapasimme pikapikaa Elielinaukiolla, minä olin bongannut Annan elokuvaharrastuksen ja olin lahjoittamassa VHS:ni pois, muutama leffa kelpasi Annalle. Jotta tunnistaisimme toisemme, Annan kertoi pituutensa, ulkotakkinsa värin ja että hänellä on vihreä härpäke takissansa kiinni. Löysimme toisemme helposti. Siitä se sitten jotenkin lähti, ystävyytemme. Vierailimme toistemme luona, kävimme brunsseilla, Hvitträskin joulumarkkinoilla tapaamassa yhteistä ystäväämme Sailaa, Paulalla katsomassa kissanpentuja, Porvoossa retkellä, Uunisaaressa ja erinäisissä kissablogitapahtumissa sekä kylässä kissabloggareiden luona. 

Elokuussa 2015 Anna soitti minulle poikkeuksellisesti töihin ja kysyi, pystynkö viemään hänet työterveyslääkärille työpäiväni jälkeen. Pystyin minä ja sen käynnin jälkeen oli selvillä, että Anna joutuisi pikapikaa sairaalaan. Kävimme Annalla, pakkasimme kissat ja Annan tavarat. Kissat tulivat silloin ensimmäiselle hoitokerralle Naukulaan. 

Toisen kerran Ilona ja Zetor päätyivät Naukulaan vuonna 2016 kun Anna joutui suureen leikkaukseen. 

Kolmatta kertaa ei tullut. Anna tiesi, että seuraava sairaus tulee olemaan se viimeinen ja hän järjesti Ilonalle ja Zetorille erinomaisen kodin Ilonan ensikodista. Joulukuussa kävin pakkaamassa Annan kanssa Ilonan ja Zetorin tavaroineen ja niin he lähtivät matkaan. Sen jälkeen pakkasimme Annan tavarat Terhokotia varten. Ajaessani häntä tavaroineen sairaalaan vielä yhdeksi yöksi, en sitä ilman kyyneleitä pystynyt tekemään. Anna lohdutti sanoen: "Hei, joskus meidän kaikkien on täältä lähdettävä." 

Anna hoiti asiansa loppuun asti hienosti, niin, että tästä tilanteesta olisi mahdollisimman helppo jatkaa. Tänään kävin katsomassa levollista, kaunista Annaa vielä viimeisen kerran. Tyhjensin hänen huoneensa Terhokodissa ja löysin sieltä vielä viimeiset ohjeet ja muistiinpanot. Niitä olin saanut jo hyvän aikaa. 

Annan sanoin: "Et sitten sano, että kamppaili syövän kanssa. En mä mitään kamppaillut, mä vaan elin sen kanssa." 

Ylätassut Anna, ylätassut! Nuku rauhassa. 


51 kommenttia:

  1. Osanottoni ystävän menetyksen takia. Päätellen kirjoituksestasi, hyviä muistoja jäi paljon.

    VastaaPoista
  2. Annan muistolle ja ystävyydelle ♥️

    VastaaPoista
  3. Ihanasti kirjoitettu Annasta ♥
    Itkettää, tietysti, mutta naurattaakin. Mulle Anna oli ekalla tapaamisella sanonut jotain yhtä hassua tuntomerkeikseen, jotakin sellaista, että "olen valkoinen". Mietin, onko iholtaan jotenkin erityisen kalpea, vai mitä. Mutta oli tosiaan pukeutunut valkoisiin ja tukkakin oli valkoisenvaalea. Voi Anna.

    VastaaPoista
  4. Kiitos siitä että olit läsnä. <3

    VastaaPoista
  5. Kirjoitat niin kauniisti ystävyydestänne ❤️
    Olen tänään koko päivän nieleskellyt itkua, kun päivä töissä ja matkalla piti selvitä, mutta tätä kirjoitusta en kunnolla pystynyt lukemaan kyynelten läpi.
    Hyvää matkaa Anna. ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥ Vaikka tämä on ollut meillä kaikilla ystävillä tiedossa jo pitempään, tuntuu tämä silti pahalta. Ikävä on.

      Poista
  6. Ylätassut Anna, ylätassut.♥️
    Anna todellakin eli loppuun asti niin täysillä kun vaan olosuhteisiin nähden pystyi.
    Nyt meidän aika on surra.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥ Voi Taru. Heitetään Annalle ylätassut kun nähdään ja epäilenpä, että muutama kyynelkin tulee meiltä molemmilta.

      Poista
  7. Tänään ei löydy sanoja ❤️ Annaa muistaen ❤️

    VastaaPoista
  8. Täällä yksi Annaa ikävöivä kiittää kyyneleet silmissä sinua, Merja, monista monituisista ystävyydenteoistasi, toinen toistaan kauniimmista. Olet aarreihminen!

    VastaaPoista
  9. Osanottoni 💔. Seurasin Annan blogia Mustan ja Harmaan aikana tiiviisti. Kauniisti kirjoitit.

    VastaaPoista
  10. Niin kauniisti kirjoitettu, kiitos. <3

    VastaaPoista
  11. Kissablogistaniassa tutustuu ihaniin ihmisiin ❤️ Kauniisti kirjoitettu Annasta ❤️. Voimia Merja kaikkiin asioihin ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥ Kiitos, pikku hiljaa tapahtuu. Annan antamien ohjeiden mukaan.

      Poista
  12. Annalla oli onni, kun tapasi tuollaisen ystävän♥ Voimia sinulle♥

    VastaaPoista
  13. En ole tuttu mutta haluan sanoa, että olet ollut erinomaisen ihana ystävä Annalle. Osanottoni.

    VastaaPoista
  14. Lämmin osanotto ja jaksamista ♥ Kauniisti kirjoitettu ♥
    On onni, että silloin taannoin vielä ehdimme nähdä Annan kanssa ja hyvästellä. Siinä oli persoonallinen ihminen! Samoin kuin sinä, minäkin tykkäsin Annan kielenkäytöstä. Kissablogeissa (mukaan lukien ja erityisesti tässä osoitteessa) näkee ylipäätään nerokasta kieltä, mutta Annan blogit kiinnittivät erityisesti huomion.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä mietin tätä tänään, että onneksi ehditte näkemään silloin tammikuussa ♥ ♥

      Poista
    2. ♥ Oli tosi hienoa, että ehdit tavata Annaa vielä silloin Henna! Ja Taru, ei kukaan varmasti voinut tehdä Annaa yhtä iloiseksi kuin sinä ja Elli ♥

      Poista
  15. Anna ehti tehdä moneen vaikutuksen persoonallaan, kissarakkaudellaan ja kirjoituksillaan. Kauniita muistoja on selvästi jäänyt jälkeen. ♥ En ehtinyt tapaamaan häntä livenä, mutta ehdottomasti jää mieleen suurena kissapersoonana, jota oli loppuun asti. ♥ Osanottoni ja voimia. ♥

    VastaaPoista
  16. Muistan, kun Anna tuli Merjan kanssa meille katsomaan pentuja - olivatko ne Eet vai Ännät vai molemmat, en ole varma. Anna silitteli pentuja ja huokaili moneen kertaan: "Ei oo todellista. Ei oo todellista!" Ensimmäisen ja myös viimeisen kerran tapasin Annan kuitenkin Ransu-kissan syntymäpäivillä Sailan luona. Anna säväytti minua erityisesti myös siksi, että hän oli tosi pitkä kun taas minä olen tosi lyhyt. Se oli minusta jotenkin hyvin hauskaa. Nuku rauhassa, Anna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä oli Hoot ja Koot ♥ Anna oli kissaystävä parhaasta päästä.

      Poista
  17. Kiitos kauniista muistokirjoituksesta ja voimia jaksaa! ❤️

    VastaaPoista
  18. Lepää rauhassa Anna! Anna oli ihminen jonka olisin halunnut tuntea muutenkin kuin blogeja lukemalla, oli ilo lukea värikkäästi kirjoitettuja tekstejä. Joku jossain IG:n tai jonkun blogin kommenteissa mietti että miten puhua paikasta jossa Anna nyt on,mieleeni tuli muistola, hän on nyt muistolassa Mustan ja Harmaan sekä Pedon kanssa.

    VastaaPoista
  19. Osanottoni, kaunis muistokirjoitus <3

    VastaaPoista
  20. Kiitos kauniista muistokirjoituksesta, joka sai minutkin muistelemaan ensitapaamistamme jossain blogipippaloissa syksyllä 2004. Ana oli ensimmäinen blogaaja, jolle puhuin. Jälkeenpäin kyselin tutuilta, kuka oli se upeahiuksinen nainen. Siihen aikaan hän oli Zepander. Kun blogi-innostukseni vuosien mittaan laantui, jäi Ana ainoaksi, jota seurasin. Loppuun asti. Kiitos kaikille teille ystäville, jotka mahdollistitte sen, että Ana sai elää omannäköistä elämää jopa Terhokodissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥ Te olette niin olleet blogistanian alkuvaiheissa mukana. Anna oli ihana seurata jo rikkaan suomenkielen takia. Niin ihailin!

      Poista
  21. Osanottoni ❤️ Voimia surun keskellä!

    VastaaPoista

Kur! Kiitos kommentistasi.