Nuku hyvin, Anna

Suru-uutinen

Zepander, Zepa, Ana, Anna, edesmenneitten Mustan ja Harmaan, uudessa kodissaan asuvien Ilonan ja Zetorin ihminen on poissa. Anna nukkui pois eilisiltana 16.2.2020 kello 23.30 viimeisten aikojen kodissaan, Terhokodissa. 

Tutustuin, niin kuin moni muukin, Annaan netin syövereissä, blogistaniassa. Ihastuin Annan käyttämään värikkääseen, sujuvaan kieleen ja tapaan olla oma itsensä tilanteessa kuin tilanteessa. Kohdata asiat sellaisena kuin ne eteen tulivat. Ensimmäisen kerran tapasimme pikapikaa Elielinaukiolla, minä olin bongannut Annan elokuvaharrastuksen ja olin lahjoittamassa VHS:ni pois, muutama leffa kelpasi Annalle. Jotta tunnistaisimme toisemme, Annan kertoi pituutensa, ulkotakkinsa värin ja että hänellä on vihreä härpäke takissansa kiinni. Löysimme toisemme helposti. Siitä se sitten jotenkin lähti, ystävyytemme. Vierailimme toistemme luona, kävimme brunsseilla, Hvitträskin joulumarkkinoilla tapaamassa yhteistä ystäväämme Sailaa, Paulalla katsomassa kissanpentuja, Porvoossa retkellä, Uunisaaressa ja erinäisissä kissablogitapahtumissa sekä kylässä kissabloggareiden luona. 

Elokuussa 2015 Anna soitti minulle poikkeuksellisesti töihin ja kysyi, pystynkö viemään hänet työterveyslääkärille työpäiväni jälkeen. Pystyin minä ja sen käynnin jälkeen oli selvillä, että Anna joutuisi pikapikaa sairaalaan. Kävimme Annalla, pakkasimme kissat ja Annan tavarat. Kissat tulivat silloin ensimmäiselle hoitokerralle Naukulaan. 

Toisen kerran Ilona ja Zetor päätyivät Naukulaan vuonna 2016 kun Anna joutui suureen leikkaukseen. 

Kolmatta kertaa ei tullut. Anna tiesi, että seuraava sairaus tulee olemaan se viimeinen ja hän järjesti Ilonalle ja Zetorille erinomaisen kodin Ilonan ensikodista. Joulukuussa kävin pakkaamassa Annan kanssa Ilonan ja Zetorin tavaroineen ja niin he lähtivät matkaan. Sen jälkeen pakkasimme Annan tavarat Terhokotia varten. Ajaessani häntä tavaroineen sairaalaan vielä yhdeksi yöksi, en sitä ilman kyyneleitä pystynyt tekemään. Anna lohdutti sanoen: "Hei, joskus meidän kaikkien on täältä lähdettävä." 

Anna hoiti asiansa loppuun asti hienosti, niin, että tästä tilanteesta olisi mahdollisimman helppo jatkaa. Tänään kävin katsomassa levollista, kaunista Annaa vielä viimeisen kerran. Tyhjensin hänen huoneensa Terhokodissa ja löysin sieltä vielä viimeiset ohjeet ja muistiinpanot. Niitä olin saanut jo hyvän aikaa. 

Annan sanoin: "Et sitten sano, että kamppaili syövän kanssa. En mä mitään kamppaillut, mä vaan elin sen kanssa." 

Ylätassut Anna, ylätassut! Nuku rauhassa.