Noki-Nooralla
Viime keskiviikkona tapahtui kummia. Käydessäni lisäämässä Noki-Nooralle raksuja, jäin hetkeksi sohvalle. Laskin käteni alas ihan vaivihkaa ja katsoin mitä tapahtuu. Ensin Noksu (olisiko tämä tulokkaalle hyvä nimi?) rouskutteli raksuja, sitten pysähtyi katsomaan minua ja hetken miettimisen jälkeen tuli ja nuuhki kättäni. Pieni kostea nenä koski minua. Olin vallan liikuttunut.
Onneksi ymmärrän tällaisena konkarikissabloggaajana, että kamera tai ainakin puhelimen kamera täytyy olla koko ajan valmiustilassa!
Sittemmin vastaava on tapahtunut kerran. Minä en tietenkään saa vielä koskea, hän päättää koska ja miten mahdollinen lähestyminen tapahtuu.
Rauhallista sunnuntaita kaikille! Täällä sataa vettä ja se tuntuu vallan rentouttavalta.
Oi että, miten ihania hetkiä, ihmeellisiä ja palkitsevia! Kun arka eläin alkaa luottaa (toki siihen on vielä matkaa), tuottaa se aivan erityislaatuisen suhteen.
VastaaPoistaOlet todellakin pro bloggaaja, kamera käsillä!!
Vuodet ovat opettaneet! Kamera tai ainakin puhelin on aina mukana.
PoistaIkimuistoinen hetki!
VastaaPoistaKyllä! Liikuttava ja ikimuistoinen.
PoistaTämä on kuin jännitysnäytelmä, seuraavaa jaksoa odotellessa 😻❤️
VastaaPoistaKyllä tämä on jännittävää, myös minusta! Jatkoa seuraa.
PoistaWau mitä edistymistä ❤️
VastaaPoistaAika hyvin on mennyt. Uskoisin. Aika tuntuu samalla lyhyeltä ja pitkältä.
PoistaSiitä se vähitellen lähtee ja jo nyt näyttää hyvälle. 👍
VastaaPoistaPienin askelin eteenpäin……👍
Todella pienin, mutta toivoa on!
PoistaSiellähän on hienosti jo edistytty! Pikku hiljaa, ja kohta istutaan varmasti jo sylissä=)
VastaaPoistaSiihen taitaa olla vielä aikalailla matkaa :D
Poista