Itse pedattu

Talvikolo

Naukulan sisälämpötila on kohtuullinen talvellakin. Ei vedä ikkunoista, ei ovista. Vaan kun kovimmat pakkaset olivat, kävi Noki-Noora petaamassa itsellensä oman pesäkolonsa mieluisaksi. 

Kun ulkona keli on plussan puolella, ei pesäkolo ole käytössä. Se lienee sitten talvikolo. 

Herkut sen sijaan maistuvat oli keli millainen tahansa. Nykyään tarjoilua ryhdytään vaatimaan etätyöpäivinäni jo hyvissä ajoin. Yleensä herkut nautitaan kuitenkin vasta työpäivän jälkeen. 

Vähän vauhtia nyt, rouva! 
Ei tässä jouda koko iltaa seisoskelemaan. 

Herkkuhetken viralliset valvojat katsovat tarkasti kun sviitissä paijataan, pusketaan ja höpötellään. Joskus tuntuu jopa siltä, että ne herkut eivät enää olisikaan se pääasia, vaan se rapsuttelu ja paijaaminen. Jos silmäkulmassa on vähän rähmää, niin senkin saan jo poistaa. 

Tällä hetkellä turkki on hieman sähköinen, mutta varmasti kevät tuo muutoksen siihenkin. Kun vain ilmat lämpiäisivät niin, että parvekkeella tarkenisi ja sinne paistaisi aurinko. Sitä odotellessa Noki-Noora tyhjentää lelukoppansa päivittäin lempilelua etsiskellen. Välillä kelpaa joku ja toisina päivinä sitten joku toinen. Parasta kuitenkin kun saa sen itse tonkia kopasta esille. 

Uusinta uutta on myös se, että teemme välillä pääpuskuja, niin että Noki-Noora seisoo sylissäni. Välillä herkkutikut ovat niin hyviä, että Noki-Noora joutuu seisomaan sylissäni takatassuillaan ja pitämään etutassua rinnuksillani. Lienee ottanut mallia virallisilta valvojilta.