Kenellä on eniten ikävä?

Mammaa ikävä

Vinkki: Se on tyttö, se on punainen, se on tabby... Ai huonot vinkit? Auttaisiko kuva?

Sehän on Namu se. Namu tulee aina vastaan, pyörii jaloissa minkä kerkii, puskee, puree ja pussaa. Tästä olen vetänyt sellaisen johtopäätöksen, että Namulla on minua eniten ikävä. Aina. Myös yhteisten yöunien jälkeen. Vai olisikohan se kuitenkin, se että on tullut nälkä? 

Erikoispainos!!!

Nyt lähti

Sulon päivä on kulunut pääsääntöisesti näköalatornin takana lattialla. Siellä olen käynyt päivän mittaan häntä tervehtimässä. Aluksi minuun suhtauduttiin hieman epäröiden, iltapäivästä minun näkemiseni sai pienen pojan heittäytymään selälleen ja kehräämään. Ei tarvinnut enää edes silitellä. 

Viimeisellä kerralla Sulo venytteli voimakkaasti, ryömi vierestäni pois piilostaan, käveli suoraan ruokakipolle ja söi enemmän kuin vielä koskaan ennen täällä, hörppäsi vettä päälle ja tuli keskelle lattiaa puskemaan kättäni ja heittäytyi selälleen. Siitä se sitten lähti. Nyt on vauhtia ja vilinää, pientä huutoa myös. Pinkkitassun Puhelias! 

Ja tiedättekö? Sulo on hypännyt useasti sohvalle syliini. Kauaa ei ole sylissä pysynyt, koska nyt on kiire! 

Täti soitti

Ei niin hyviä uutisia

Täti soitti eilen Helmin haimatuloksista. Eivät olleet hyviä. Haima-arvot selvästi koholla, eikä selkeää lääkitystä vaivaan ole. Tai olisihan kortisooni, mutta se ei sovi yhteen diabeteksen kanssa. Jätettiin nyt hypoallergiaraksut pois ja jatketaan diabetesraksuilla. Seuraavan kerran mennään kontrolliin kuukauden kuluttua. 

"Mä tunnistin äänen ja annoin puhelimitse pienen näytteen. 

Täti ei oo koskaan kuullu mun kehräystä. 

Se on vähän ku traktori." 

Helmi vaikuttaa edelleen hyvinvoivalta, syö ja nukkuu normaalisti. Myös vessa-asiat hoituvat kuten pitääkin. Edelleenkään en ole kamalan huolissani, vaikka ehkä pitäisi. 

Helmin kehräystä pääsee kuuntelemaan täältä ja täältä. Kuvan laatua ei käy kehuminen, mutta jos laittaa volyymit kovalle, niin kehräyksen kuulee kyllä. Se todistettavasti kuuluu myös puhelimen välityksellä. 

Rapsutusta

rapsuttimella

Käväisin tanskalaisessa katsomassa mitä sieltä löytyisi ja löytyihän sieltä. Joku voisi kuvitella, että tämä härveli on päähierontaan tarkoitettu laite, mutta Naukulassa tällä rapsutetaan kissaa. Hyvin rapsutetaankin, sillä kehräys alkaa jo melkein kun on härvelin viereen päästy. 

Kannattava kolmen euron sijoitus. 

Hätäisemmät

Hätäisemmät ovat ehtineet jo:

• Toivottaa kaikille hyvää joulua
• Keittäneet riisipuuron
• Käyneet joulusaunassa

Saunaan asteltiin omalla saunavuorolla varovaisesti - vähän niin kuin ajatellen:"Voiko tää olla totta?". Ensin istuskeltiin alarapulla, sitten vähän keskimmäisellä ja kun Helmi pääsi ylälauteelle asti alkoi hurja kehräys. Sen täytyy kuulua sinne asti!

"Mä tulin vaan kattomaan onks tääl saunatonttuja."

Outoja tapoja - Osa 2

Viikonloppuaamuisin

Viikonloppuaamuisin Naukulassa ei herätä kuudelta. Se ei Helmiä juurikaan tunnu haittaavan, paitsi että... Kun minä viikonloppuaamuisin availen silmiäni ja kurkistan onko Helmi paikallansa korissa sängynvieressä, aika usein tapahtuu niin, että Helmi ryhtyy maiskuttamaan.

Maiskuttaminen tapahtuu niin, että ensin haukotellaan, sitten huristaan. Sen jälkeen pää nostetaan hieman yläviistoon ja maiskutus alkaa. Sitä jatkuu kunnes nousen. Aika outoa?

"Nyt on kyllä nukuttu ihan tarpeeks! *haukotus*"

 "Hurinasta se tajuaa, että se on hyvä juttu.*hurinaa*"

 "Pakko kai sille on näyttä mitä nyt pitäis tapahtua"

 "Nyt luulis tajuavan *nam, nam*"

 "Jos vielä hetken demonstrois. *maisk, maisk*"

Nyt minua vähän ihmetyttää tämä tapa. Onko muilla vastaavia kokemuksia?

Mummolan sänky

80 cm

Mummolassa on yksi huono puoli, mutta onneksi vain yksi. Hieman häiritsevä se kuitenkin on.  Emme kunnolla mahdu yhdessä samaan sänkyyn niin, että molemmilla olisi omat tyynyt. Onneksi Helmi on kuitenkin keksiväinen kissa ja vieressä on kirjoituspöytä. Ilta- ja aamutervehdykset sujuvat hyvin siltäkin.

"No nih. Pistä ne simmut nyt kiinni vaan, mä haluun nousta viideltä." 

Aamuisin heräsin usein siihen, että Helmi tuijotti minua ja kehräsi. Desibelimittaria ei ollut.

Vuoropuhelu

Illalla

Paikka: Naukulan makuuhuone, tarkemmin parisänky.
Aika: Illalla. Päivällä tai vuodella ei niin väliä.
Kesto: Noin 45 - 90 minuuttia.
Päähenkilö: Helmi O Naukula
Sivuosassa: Mamma O Naukula

Alkuasetelma: Mamma lukee kirjaa selällänsä. Helmi hiippailee huoneeseen. Hyppää sänkyyn ja astelee paikallensa. Sitten tervehditään.

Mamma: "Nyt mutta kukas sieltä nyt tuli?"
Helmi: ei vastausta
Mamma: "Kyllä mamma tietää, sieltä tuli mamman kulta."
Helmi: ei vastausta, kehräys alkaa

Noin 30 minuuttia myöhemmin. Mamma vaihtaa asentoansa ja kääntyy lukemaan vatsalleen. Helmi kehrää edelleen.

Mamma: "Saanko suudella varpaitanne?"
Helmi: ei vastausta.
Mamma: "Pussaan silti" - kurottautuu pussaamaan Helmin takajalkaa.
Helmi: kehrää ja antaa armollisesti takajalkansa pussattavaksi. Etutassut eivät kuulu tämän tapahtuman piiriin.

Noin 30 minuuttia myöhemmin. Mamma sammuttaa lukuvalon ja kääntyy kasvot Helmiä kohden. Helmi kehrää.

Noin 10 minuuttia myöhemmin mamma ja Helmi kääntävät toisillensa selät.

Tähän voisi vielä lisätä, että kuvan jalka ei kuulu näytelmään. Pussauksen kohteena on se toinen takajalka.

Nyt ja aina

Ihana, niin ihana

Näyttämö: Naukula
Aika: Kotiintuloaika
Pääosassa: Helmi Orvokki Naukula
Sivuosassa: Mamma

Näytelmä alkaa. Mamma avaa ulko-oven, astuu sisään pimeään eteiseen. Pistää kauppakassin lattialle ja sytyttää valot. Helmiä ei näy. Mamma riisuu kenkänsä, kaulaliinansa ja takkinsa ja pistää ne komeroon.

Mamma: "Helmiiii! Helmiiii! Mamma tuli kotiin."
Mamma: "Helmiii! Missäs se Helmi Hempukka on?"
Mamma: "No missäs sä oikein oot?"

Helmi kiirehtii alakertaan tervehtimään. Heittäytyy keskelle lattiaa ja ryhtyy kehräämään kovaäänisesti: "Hurhurhurhur"

Mamma: "No kukas se täällä on?"
Helmi: "Hurhurhurhur"
Mamma: "Onkos se nätti?"
Helmi: "Hurhurhurhur"
Mamma:  "On se. Nyt ja aina ja joka päivä."
Helmi: "Hurhurhurhur"

Kotiintulosta on nyt aikaa vajaa tunti ja Naukulasta kuuluu enää näppäimistön näpyttelyä ja hurhurhurhur. Kyllä Helmi jaksaa!