sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Onnea systeri!

Onnea Sipi-sisko

Mä oon nyt eno. Mun systeri pyöräytti neloset eilen. Hyvin tehty siskolikka!

Sipi ja Sulo 24.4.2015 syntymäkodissaan Mesilässä. 
Onnee kaikille hurjasti, hurinat, purinat, möyhyt ja puskut! 

Lämpöisin terkuin, 
Sulo-eno ja muu Naukulan väki

lauantai 7. marraskuuta 2015

Kolme

Kissaa

Ei, ei, ei Namu odota pentuja. Eikä kuvassa ole kahta kissaa. Tai no oikeastaan on, mutta hyvällä mielikuvituksella niitä on kyllä kuvassa kolme. 


En muista kuka sen minulle ensimmäisen kerran sanoi (Taru, Anni, Jonna, joku muu?), että Namun selkäkuviossa on nähtävissä kissa takaapäin. Sellainen piirretty. Näettekö? Alkuperäisessä kuvassa se näkyy ehkä vielä vähän paremmin. 

Ja sitten toiseen asiaan. Viime yönä näin unta, että olin yökylässä. Yöllä minua ei herätetty kertaakaan ja aamullakin nukuin niin pitkään, että olin myöhästyä kissabloggaritapaamisesta, joka starttasi Just Kittying -blogin pihalta. Todellisuus oli toisenlainen. Namu nakersi minut hereille klo 3, 4, 5, 6, 7 ja 8. 

perjantai 6. marraskuuta 2015

Seikkailu

ilman Suloa

Mä kävin pitkällä. Hurjan pitkällä. Mentiin autolla. Mamma ajo. Sitten me odotettiin ja leikittiin ja sitten tuli sellainen valkotakkinen ja yritti antaa mulle nameja. En ollu ennen sellaisia just maistanu. Kävin vaa'alla (4,3 kg) ja yritin mennä vaa'an taa - sinne patterin päälle. Mun emo kerto että se on hyvä paikka. Mut en mä sit kumminkaa kun mut saatiin kiinni. 



No sit mä olin nätisti mut se valkopaitanen pisti mua. Takajalkaan! Outoo. Sit tuli yks täti rapsuttelee ja sit mamma ja sit se valkopaitanen räpläs jotain. Mut mä oli vaan ihan okei. Sit se toinen lähti ja se valkopaitanen ryhty silittää mua harjalla. Oli aika pikkusten pentujen harja, ois voinu harjaa suuremmallakin. 

Näättekö, mamma on laittanu mun boksiin taulun seinälle.?
Sit me lähettiin taas ja sit mul tuli kauhee ikävä Suloa ja käskin kovaa mamman painamaan kaasua. Oltiin me kotona nopeesti sit. 



Sulo oli meitä heti vastassa ovella. Mä näytin sille et oli hyvä reissu, en meinannu tulla kopasta ulos ja Sulo tuli ihan uteliaaksi ja yritin vähän pihdata sitä missä oltiin. Vaik en kyl tiedä ihan ittekään. Sanoin vaa että naisten pitää aina välillä vähän käydä kylillä. 


Mä sain sielt heijastimen ku olin ollu nätisti. Oisin mielummin ottanu hammasharjan kun Sulollakin on oma. Mut se yks täti sano, et ne on nyt loppu koko Suomesta (se on vähän isompi paikka ku Naukula, jos ette tienny). Et mun oli sit tyydyttävä siihen heijastimeen. Niin ja ne namit sain mukaan boksiin. Söin ne sit heti. 

Tämän teille kertoi, 
Namu Hagar Rauhantytär Naukula

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Kuinka monta?

Kissaa

Kuinka monta kissaa sinä näet kuvassa? 


Huomattavasti vaikeampi kysymys olisi kuinka monta kertaa päivässä Namu puskee Suloa! 



tiistai 3. marraskuuta 2015

Oppi

meni perille

Kyllä sitä oppii kun on hyvä opettaja, hyvä motiivi, eikä ole uniaika


Namu oli avannut kaksi lokeroa ihan itse ennen kuin ymmärsin tapahtuman kuvata. Ei sitten viitsinyt kuin vähän yhtä raottaa, jotta varmasti ymmärtäisimme hänen tajunneen homman. 


maanantai 2. marraskuuta 2015

Pesu

ja paini

Mä pesen sun korvas nyt, Namu.
Pthyi, mitä vaikkua! 
Ei oo, sano ettei oo! Ota sanas takasin. 
Mä puren sua sun masutäplistä jos et ota sanojas takaisin! 

Hyvän päivän ilta on mukava päättää yhteiseen pesuhetkeen ja toverilliseen painiin. Näin meillä eilen. 

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Voihan valo

ja sen puute

Radiosta kuulin viime viikolla, että kulunut lokakuu on ollut mittaushistorian aurinkoisin. Se on tuntunut ja näkynyt. Valitettavasti vain silloin, kun olen ollut töissä. 


Sulo ulkoili 30.10.2014. 
Kotona ollessani on ollut pimeää. Ei auta lisäsalamat, ei muut temput. Kuvia ei ole, joten vanhoilla mennään. Bloggauksen kannalta elämme hankalia aikoja. Toivottavasti joulukuun puolenvälin valokuvauskurssi tuo uusia oppeja käyttöön. 


Leppoisaa sunnuntaita kaikille!