Ei tilattu

Kevään tuloa Naukulassa

Täällä on ehditty riemuita aurinkoisesta ja lämpimästä keväästä, mukavasta pääsiäisestä ja erilaisista tapahtumista. Mainittakoon nyt esimerkiksi, että auton tuulilasiin lensi kivi tai nasta ja se meni vaihtoon, sitten eräänä iltana päätettiin Pinkkitassujen kanssa ryhtyä katsomaan televisiota ja kas, se pysyi auki noin 30 sekuntia eikä sittemmin ole käynnistynyt. Uusi telkkari pitäisi hankkia. Autoon on vaihdatettu kesärenkaat ja niillä sitten luistelin kotiin huollosta. Onneksi matkaa oli vain reilu kaksi kilometriä. Onnettomuuksia ei tällä matkalla sattunut ja nyt sitten vain odotetaan sään lämpenemistä ja lumen sulamista. 

Namu nautti auringosta ja lämmöstä. 
Silloin kun sitä vielä oli. 

Hertta toivoi vähän vauhtia kevätsiivouksiin. 

Sulo löysi kesäistuimensa ja karhu sai vettä. 

Noki-Noora tuuletteli turkkiaan lasitetulla parvekkeella. 

Noomikin on käynyt ulkoilemassa, vaikka hellettä siellä ei nyt kuitenkaan ole vielä ollut. Mutta sitten, sitten tuli se takatalvi keskelle kauneinta kevättä. 

Siis mitä?

Voitko selittää?
Minne meni se kevät?

Kuva otettu hetki sen jälkeen kun
kesärenkaat oli vaihdettu autoon 5.4.2024. 

Pinkkitassujono.

Ollaan sitten vaan puuhasteltu ja kuunneltu kimpassa äänikirjoja ja sen sellaista. Aikamoinen kevät. 

Leppoisaa sunnuntaita! 

Vatsavaivoja

Hertalla

Hertalla on ollut vatsavaivoja ja niiden johdosta ollaan käyty viime viikolla eläinlääkärissä. Verikokeiden mukaan ei onneksi mitään huolestuttavaa löytynyt ja ruoka ja vesikin on koko ajan maistunut. Halusin kuitenkin varmistua asiasta. 

Otin eläinlääkärille varmuuden vuoksi pojat mukaan, vaikka heillä on kaikki kunnossa. Pojat matkustivat ensimmäisen kerran autossa ja omassa kuljetusboksissaan. Tai no. Sulon yhdestä lempinukkumapaikasta, Naukulan pienimässä kuljetuskopassa. Automatkalla kuului pientä maukumista sekä Hertan että poikien boksista. Eläinlääkärillä pojat olivat hiljaa ja mitä ilmeisemmin eläinlääkärissä oli niin tylsää, että pojat ottivat pienet tirsat. 

Voitaisko päästä ulos juoksee?

Ai eikö? Höh.

Hiljaa nyt pojat, oon ollut täällä ennenkin.  

Tää on tylsä paikka, ei mitään tekemistä.
Ei saa ees juosta. 

Nyt täällä on kerätty näytteitä Hertan pottahommista ja katsotaan, josko niitä enää tarvitsee minnekään kiikutaakaan kun kaikki on ollut perjantain jälkeen kunnossa. 

Mainitaan vielä, että verikokeen ottaminen sujui paremmin kuin silloin kun Hertasta otettiin edellisen kerran verikoe (Felv, ja Fiv-testit sekä veriryhmän selvittäminen hyvissä ajoin ennen hääyötä). Lieneekö syynä se, että ihana eläinlääkärimme jutteli Hertalle ja sanoi: "Olet nyt äiti. Äitien täytyy kestää kaikenlaisia asioita." 

Viikonlopun sijoitus

Kuljetusboksi pienelle koiralle tai Naukulaan

Täällä on kaksi kuljetusboksia, Clipper 2 ja Ferplast (en tiedä kokoa). Olen yrittänyt etsiskellä isompaa boksia, sillä molemmat ovat vähän liian pieniä. Kumpikaan kissoista ei pysty istumaan boksissaan niin, etteivät korvat osuisi kattoon. Nettikaupoista ei löytynyt mieluisaa ja halusin kuitenkin nähdä sen boksin ensin. Sunnuntaina kävin kaupoilla ja löysin yhden, joka oli mielestäni tarpeeksi iso. 

Joo, just mulle hyvä. 

Joo, kyllä mäkin sit taidan tälle joskus käyttöä keksiä. 

Me mahduttais matkustamaan täällä yhdessäkin! 

Kassin saa pieneen tilaan ja se on hyvä se. 

Hyväksymme ostoksen, joten voisitko nyt mamma siivota loppuun. 

Kuljetuskassissa on nyt vierailtu ahkerasti ja Sulo on ottanut siellä torkutkin. Ottivat ostoksen omakseen, joten ei ollut turha hankinta. 

Sopimattomia ääniä

ulkotarhassa

Jaa-has, jos niitä hiiruloita sitten...

Mikä ääni toi on? Outo. Jos on hiiri niin on kyllä liian iso. 

No nyt ei taas kuulu. 

Taas? Siis mikä toi on? Rotta? 

Sitä mä vaan, että täällä ei oo tehty lumitöitä. 

Ei ollut hiiri, ei ollut rotta, vaan oli lumiaura. Ajaa jurrutteli ja aurasi lähes paljasta alfalttitietä. Kamala kolina kuuluikin. Ei tykätty. 

Seikkailu

ilman Suloa

Mä kävin pitkällä. Hurjan pitkällä. Mentiin autolla. Mamma ajo. Sitten me odotettiin ja leikittiin ja sitten tuli sellainen valkotakkinen ja yritti antaa mulle nameja. En ollu ennen sellaisia just maistanu. Kävin vaa'alla (4,3 kg) ja yritin mennä vaa'an taa - sinne patterin päälle. Mun emo kerto että se on hyvä paikka. Mut en mä sit kumminkaa kun mut saatiin kiinni. 

No sit mä olin nätisti mut se valkopaitanen pisti mua. Takajalkaan! Outoo. Sit tuli yks täti rapsuttelee ja sit mamma ja sit se valkopaitanen räpläs jotain. Mut mä oli vaan ihan okei. Sit se toinen lähti ja se valkopaitanen ryhty silittää mua harjalla. Oli aika pikkusten pentujen harja, ois voinu harjaa suuremmallakin. 

Näättekö, mamma on laittanu mun boksiin taulun seinälle.?

Sit me lähettiin taas ja sit mul tuli kauhee ikävä Suloa ja käskin kovaa mamman painamaan kaasua. Oltiin me kotona nopeesti sit. 

Sulo oli meitä heti vastassa ovella. Mä näytin sille et oli hyvä reissu, en meinannu tulla kopasta ulos ja Sulo tuli ihan uteliaaksi ja yritin vähän pihdata sitä missä oltiin. Vaik en kyl tiedä ihan ittekään. Sanoin vaa että naisten pitää aina välillä vähän käydä kylillä. 

Mä sain sielt heijastimen ku olin ollu nätisti. Oisin mielummin ottanu hammasharjan kun Sulollakin on oma. Mut se yks täti sano, et ne on nyt loppu koko Suomesta (se on vähän isompi paikka ku Naukula, jos ette tienny). Et mun oli sit tyydyttävä siihen heijastimeen. Niin ja ne namit sain mukaan boksiin. Söin ne sit heti. 

Tämän teille kertoi, 

Namu Hagar Rauhantytär Naukula

Käytiin taas

mummulassa

Sulo ja Namu lomailivat taas muutaman päivän mummulassa. Auttoivat kokkailuissa ja siivotessa, lukivat aamun lehden ja ihmettelivät ihan ikkunan toisella puolella, terassin pöydällä, ruokailevaa oravaa. Leikittivät porvoolaisia ja painivat kuulemma päivittäin. Kaikki matot olivat aina aamuisin rypyssä ja muutama esinekin oli hyllyiltä yön aikana tippunut. Hups. 

Vaikka hoitopaikka onkin erinomainen, oli sieltä kuitenkin palattava taas kotiin.

Kun nostin kuljetusboksit olohuoneen lattialle, Namu meni ensin Sulon boksiin, viivähti siellä hetken ja meni sitten omaansa. Minä suljin oven. Namu kävi kaikessa rauhassa lepäilemään. Sulo puolestaan katsoi minua syvälle silmiin ja meni sohvan taa. Vaikka kuljetusboksista muuten tykkääkin, ilmeisesti matkustaminen ei ole lempijuttu. Namu nukkuu matkustettaessa rennosti kyljellään, Sulo on valppaana ja tarkkailee tapahtumia. Muutama kommenttikin tulee satunnaisesti. 

Kaasua mamma kaasua! 

Kotona on ensin tarkastettava ruokakuppien paikat, juotava tilkkanen raikasta vettä ja sitten voikin vetäytyä ottamaan pikku tirsat. Niin, ja toki yksi taulukin oli tiputettava sohvan takaa tauluhyllyltä ennen niitä tirsoja. 

100 g

painoa lisää

Helmi kävi tänään hakemassa uuden antibioottipistoksen varmuuden vuoksi, no okei, minä vähän avitin tässä matkassa toimimalla autonkuljettajana. Sieltä ajettiinkin sitten suoraan mummolaan, jossa Helmi lomailee seuraavan viikon. Automatka sujui hyvin, eikä pissahätäkään päässyt tällä kertaa yllättämään. 

Vaikutti myös siltä, että Helmi jäi mummolaan hyvillä mielin. Oli varmaan ylpeä siitä, että mummo heti huomasi Helmin saaneen lisää painoa. Kun minä kerroin painoa tulleen lisää 100 grammaa, tokaisi mummo siihen: "Ja sen kyllä huomaa!" Ripuli on siis selätetty, pissavika myös ja tämä toinen antibioottipistos vie loputkin pöpöt varmasti pois. Nyt voi vain nautiskella mummon palveluista. 

"Mä tulin nyt! 

Palvelu voi alkaa."

Koska Helmi lomailee, niin teen myös minä. Tänään olen kuitenkin tutkinut arkistoja ja laittanut tulevalle viikolla muutamia postauksia tulemaan. Nautinnollista viikkoa kaikille! 

PS. Ensimmäisessä raportissa mummolasta kerrottiin, että saunan kynnyksen vallanneet lentomuurahaiset piti imuroida pois, koska Helmi ei voinut mennä niiden ohi saunaan! 

Mitä miettii Helmi?

Erikoinen tapahtuma

Sunnuntaina Helmi osoitti ehkä ensimmäistä kertaa kiinnostusta kuljetuskoppaansa kohtaan. Meni sen eteen istumaan, kurkisti sisään ja selvästi mietti jotain. Mutta mitä?

Ton täytyy olla maailman tyhmin keksintö.

 

Pitäiskö toi myydä?

 

Mihinköhän reissuun sitä seuraavaks lähtis?

 

Matkustaiskohan mammakin tommoses muoviboksis?

 

Pyörtyisköhän mamma jos mä menisin tonne?

Lähtöraksut

ja tervetuloakomitea

Kun lähden kotoa postilaatikolle, töihin, kauppaan tai lumitöihin, Helmille on annettava lähtöraksut keittiön valkoisella pöydällä. Niin tänäänkin kun lähdin autolle lumitöihin. Lähes yhtä varmasti, on pöydällä minua odottamassa tervetulokomitea. Komitea on tosin paikalla vain silloin kun osaan tulla takaisin oikeaan aikaan. Tänään heiluin hommissa puolisen tuntia, ja komitea odotti.

"Ai et sul on niinku kamera mukana lumitöissäki?"

 

Että sen verran oli auton päällä lunta.

Varustelua

autoon

Kesähelteitä odotellessa tilasin auton sivuikkunaan laitettavan aurinkosuojan. Paljon ei tullut suojalle hintaa, vaikka sen valokuvaliikkeestä tilasinkin. Aurinkosuojaa komistaa Helmi, kuinkas nyt muuten. Kun Helmi on liikenteessä, täytyyhän se muidenkin tietää. Eli jos näette Vantaan - Porvoon - Pitäjänmäen väliä suhaavan auton jossa oheinen kissankuva aurinkosuojassa kuljettajan takana olevassa takaikkunassa, olette lähellä Naukulan Helmiä!

Vantaa =koti, Porvoo = Mummula, Pitäjänmäki = eläinlääkäriasema

Muualla ei juuri autoilla. Vaikka mistäs sen tietää, nyt kun on aurinkosuojakin hankittuna.