Milo

Hertan poika, Pinkkitassun Urmas

Kesälomalla on hyvä tehdä päiväretkiä ja minnekäs muualle kuin kissaperheiden luo. Seuraavana esittelyvuorossa on Pinkkitassun Urmas eli Milo, Hertan poika. Kovasti on poika äitinsä näköinen, vaan koko on kyllä kunnon kollin. Milolla on kuulemma kovasti asiaa ja vierailunkin aikana hän selitti ummet ja lammet ja vielä vähän päälle. Milo on ystävällinen, reipas ja vallan mainio tapaus, aina siellä missä tapahtuu Milolla on myös paras kaveri, Nipsu. Nipsu on Pinkkitassun F-pentueesta. 

Hei, mä oon Milo ja tulin käymään täällä Naukulassa.

Osaan nää valokuvamallinhommat kans. 

Toisaalta voisin toimittaa uutisiakin, 
ihan niin kuin mun velipoika Arttu. 

Erinomainen hiiri, mun kasvattajasetä toi sen. 

Taidan syödä tän hännän eka.

Kuva: Roosa Kantola. 

Viimeisessä kuvassa Milo poseeraa Nipsun kanssa. Hämmästyttävän ihanaa, että nämä Pinkkitassun pojat olivat heti kavereita! Tapaamisia on ollut sekä Nipsun kotona, että mökillä ja niin vain on Milo toivotettu tervetulleeksi. 

Kiitos, että saimme vierailla Milon luona Roosa ja Emil! 

Ensimmäisen lomapäivän tutkimuksia

 Mistä niitä saaliita oikein saadaan?

Tutkimukset suoritettu onnistuneesti. 

(Eli nyt tiedän mitä kohtaa ensin tilkitsen kissatarhan sokkelissa)

Eräänä kauniina päivänä

 Triolan täti ja Naukulan Mamma matkustivat

Eräänä kauniina sunnuntaipäivänä Triolan täti ja minä, Naukulan Mamma, lähdimme kesäretkelle. Polkaisin aamutuimaan pienen kulkuneuvoni liikkeelle ja kävin poimimassa tädin mukaan ja sitten me lähdimme. Matka sujui jouhevasti rupatellen, eikä eksytty kertaakaan. (Toki ajoin Triolan tienristeyksen ohi, mutta siitä ei puhuta)

Perillä meitä odottivat herrasmiehet Arttu (Hertan poika), Figo, sekä K ja tietenkin Henna. Kuvasaldoa luonnollisesti kertyi ja Arttu on jo vierailusta uutisetkin toimittanut. 

Ehkä huomaan teidät, ehkä en. 
Olisi vähän päivystettävää täällä tarhassakin, 
tuumaa Arttu. 

Arttu tutustuu sisustusinfluenser Nilssonin
mielenkiintoisiin sisustusvinkkeihin.  

Kissanminttu todettiin tuoreeksi. 

Puhuiko joku kissanmintusta? 

Ai tämäkö se nyt on sitten se uutisstudio?

Kyllä sillä lapsella on vilkas mielikuvitus, tuumii Figo. 

Vaan on se lapsi terve silloin kun se leikkii. 

Voishan sitä itsekin tässä vähän...

On tää aika hyvä majakin. 

Me syötiin hyvin, leikittiin, rakennettiin maja ja toiset toimittivat uutisiakin. Lisäksi meikämamma istui kissanminttukasaan ja oli tyytyväinen kun Arttu tuli viereen hengailemaan. Lisäksi vaikutti hyvinkin siltä, että Arttu muisti ainakin kamerani äänet ja vastasi niihin todella usein. Kaikkinensa ihana päivä. 

Kiitos Arttu, Figo, K, Henna ja Triolan täti! 

(Arttu on Hertan poika, Pinkkitassun U-pentueen Ursus. Ruskeatabby eurooppalainen eli EUR n 22, Figo on 13-vuotias Artun kämppis, sinitäplikäs Ocicat, diplomaattien diplomaatti)

Este tai ainakin hidaste

 Kirjoittamiselle

Tietokoneaikani on varsin rajattua. Kun on tietokoneella, kissa ei voi olla sylissä. 

Ja kun käsivarren tai käsivarsien päällä makaa sylinkipeä kissa, on vaan parempi siirtyä sohvalle tai sänkyyn pötköttämään. Noomi nyt kerta kaikkiaan tarvitsee vähintään sen 30 minuuttia syliaikaa päivässä. 

Tylsää

 Ei mitään tekemistä

Ei oo mitään tekemistä, ei oo hiirii eikä myyriikään

Mitäköhän pitäisi pienen pojan keksiä?

Uusia reittejä

 Ikkunat

Taas on pimitetty kissoilta tärkeää tietoa. Reittivalikoima tarhaan olisi suurempi kuin on annettu ymmärtää. Nyt ei tiedetä miten tästä tiedosta sitten toivutaan. 

Mummu, mitä ihmettä? 
Tästäkin olisi siis kulku?

Niin on, Hertta-pieni, mutta ei tätä auki pidetä ja 
kun nyt katson tätä lasia, niin aika likaseksi jäi. 

Kaikki käyttivät tätä kulkureittiä sen hetken kun ikkuna oli auki. Sen jälkeen siltä onkin sitten ahkerasti kurkisteltu sisään. 

Anteeksi nyt, täällä olisi yksi ruskeatäplikäs tulossa sisään. 

Niin höpsähtänyt minäkään en sentään ole, että tuota ikkunaa ryhtyisin avaamaan vaikka siltä kuinka sisään pyrittäisiin. 

Kaksi elävää saalista

 ja kaksi kuollutta

Tänä kesänä on saalistusonni ollut myötä. En tosin tiedä ketä on onnistanut vai keitä on onnistanut. Ensimmäiseksi havahduin siihen, että ulkotarhasta tuotiin sisälle päästäinen. Se pötkötteli sitten kuolleena olohuoneen matolla, kunnes ikävästi korjasin sen pois. Seuraavaksi sain sisälle myyrän (ehkä metsämyyrä?), valitettavasti se tarjoiltiin minulle elävänä. Aikanansa sitä sitten yhdessä jahdattiin ja sitten se katosi. Lieneekö tälläkin hetkellä vipeltävän ympäriinsä Naukulan väen nukkuessa? Hui. 

Sori vaan likat, en usko, että saatte pitää totakaan. 

Seuraavatkin kaksi oli sitten myyriä. Tai saattaa olla, että se kuolleena löytynyt oli se joka katosi. Ei voi tietää, eikä viikkosiivouksessa ole mitään löytynyt. Että ehkä niitä sittenkin oli kolme. Minun mielestäni tarpeeksi siinäkin.