Ulkotarha

villiintynyt ulkotarha

Ulkotarha on vallan villiintynyt ja kaipaisi hieman hoitoa. Toisaalta, se voi juuri tuollaisena ollakin ihan paras. Mistäs sitä koskaan tietää. 

Rappuset voisi kunnostaa. 

Kasvistoa voisi perata. 

Kalansilmäobjektiivillä näyttää tältä. 

Ja mä näytän tältä!
Näkyykö viikset, entä häntä?

Sori, mut meil olis nyt vähän kiireitä. 

Mut hei, naapureilla tapahtuu jotain! 

Ei se ole suuren suuri, eikä välttämättä kovin kauniskaan, mutta rakas se on. 

PS: Nuo myrkylliset ukonhatut ovat toisella puolen eikä niihin tarhasta pääse käsiksi vaikka nyt siltä näyttäisikin. 

Iso tyttö

Teini nyt ainakin

Pinkkitassun H-pentue täytti eilen seitsemän kuukautta. Onnea kaikille sisaruksille! Ihan teinejä ovat jo. Käytös sen mukainen, vaikka ei tuo aikuinenkaan yhtään hepuleissa kuvien teinille häviä. 

Ja ei, Namu ei saanut lahjaksi uutta kynsienraapima-amppelia. Otti sen käyttöön ihan itse. 

Häissä

ja laatikoissa

Meillä katsottiin lauantaina kuninkaallisia häitä, nautittiin myöhäistä lounasta, kuohuvaa ja rapsuteltiin kissoja. 

Ai miten niin ei oo meille?

Entä tuleeko meidän ruuat tuohon hopealautaselle?

 Ilona oli lähettänyt paikalle Anan. Vieras, tai oikeasti tuttu kissatäti, havaittiin tälläkin kerralla kelvolliseksi leikittäjäksi ja rapsuttajaksi. 

Namu pussissa, Sulo polvella. 

Namu pussissa, Sulo laatikossa.

Kissatädit ja -sedät ovat niin parhaita vieraita, eikä täällä kyllä muunlaisia käykään.

Mukavaa juhannusviikkoa kaikille!  

Keleistä huolimatta. 

Lauantailahjoja

Ulkotarhasta

Rauhaisa lauantaiaamu. Aikainen herääminen, lakanoidenvaihto, pieni puuhastelu. Kaunis lempeä kesäaamu. Voisiko lauantai paremmin alkaa? Vastaan Sulon ja Namun puolesta: "Kyllä voisi!" Pieni lahja piristää kummasti. 

Eikä pelkästään yksi lahja, vaan peräti kaksi! Jokainen voi sitten itse päätellä miellyttikö Sulon vai Namun lahja minua enemmän. 

Käytiin taas

mummulassa

Sulo ja Namu lomailivat taas muutaman päivän mummulassa. Auttoivat kokkailuissa ja siivotessa, lukivat aamun lehden ja ihmettelivät ihan ikkunan toisella puolella, terassin pöydällä, ruokailevaa oravaa. Leikittivät porvoolaisia ja painivat kuulemma päivittäin. Kaikki matot olivat aina aamuisin rypyssä ja muutama esinekin oli hyllyiltä yön aikana tippunut. Hups. 

Vaikka hoitopaikka onkin erinomainen, oli sieltä kuitenkin palattava taas kotiin.

Kun nostin kuljetusboksit olohuoneen lattialle, Namu meni ensin Sulon boksiin, viivähti siellä hetken ja meni sitten omaansa. Minä suljin oven. Namu kävi kaikessa rauhassa lepäilemään. Sulo puolestaan katsoi minua syvälle silmiin ja meni sohvan taa. Vaikka kuljetusboksista muuten tykkääkin, ilmeisesti matkustaminen ei ole lempijuttu. Namu nukkuu matkustettaessa rennosti kyljellään, Sulo on valppaana ja tarkkailee tapahtumia. Muutama kommenttikin tulee satunnaisesti. 

Kaasua mamma kaasua! 

Kotona on ensin tarkastettava ruokakuppien paikat, juotava tilkkanen raikasta vettä ja sitten voikin vetäytyä ottamaan pikku tirsat. Niin, ja toki yksi taulukin oli tiputettava sohvan takaa tauluhyllyltä ennen niitä tirsoja. 

Huoltotoimia

Siisti tyttö

Se on hyvä tehdä huoltotoimet konttorissa käynnin jälkeen. 

Paikka vaan on tällä kerralla vähän erikoisempi, aikaisemmin ei ole konttorin katolla näitä hommia suoritettu. 

Niskat jäykät?

Taipuuko kroppa?

Mitä siitä, että joogasta on nyt kesätaukoa kun kotona on näin hyviä opettajia? Pitäisi ottaa mallia. Rennosti, mutta silti sopivasti venytystä. Kiertoja ja lepoasentoja. Aina täydellisesti keskittyen. 

Sosiaalisessa mediassa on näkynyt ainakin yksi hauska video siitä, kuinka vauva pitää äidillensä kunnon jumpan. Ei meinaa äiti perässä pysyä. Kissat ovat kuin luotuja joogaopettajia, pitäisi vaan ottaa opikseen. 

PS: Kissasta joogaopettajana on kirjoitettu myös ainakin yksi kirja. Kirjailija Heli Ilaskari, kustantaja Tammi, ilmestymisvuosi 2003, kirjan kuvittajana Tiina Paju ja kirjan nimi: Guru Gurnaun Joogakoulu, löydä sisäinen kissani. Suosittelen!