Tavoite

ja sen täyttyminen

Minä olen ollut ahkera bloggaaja, sen voin itsekin sanoa. Tämän vuoden alussa asetin itselleni tavoitteen, teen blogitekstin jokaiselle päivälle. Ihan en ole siihen päässyt, lokakuussa lipesi ote. 

Toisilla sitä ote lipeää, toisilla ei. 

Saattaa olla, että laitan jonain päivänä kaksi pientä postausta, tai sitten en. Muutamasta on vajaa. 

Mamma, mä luulen, että ensi vuonna mä ulkoilen sit enemmän. 

Se on kuitenkin nyt selvää, että ensi vuonna tilanne muuttuu. Kissojen rapsutukset ja muut hommat ohittanevat päivittäisen bloggauksen. En minä täältä kuitenkaan kauas katoa. Tämä tahdin hidastuminen vain etukäteisvaroitukseksi sanottakoon. Kun ensin istuu töissä tietokoneella, ei sitä kotona enää huvita konetta avata. Ei ainakaan joka ilta. 

Kotona

taas

Olemme jälleen kaikki kotona. Ihanaa. Täällä käy nyt kova hurina ja pörinä ja lässytys. Sulo leipoo ja pötköttää selällään missä vaan ja Namu haluaa olla ihan lähellä. Kameraan ei olla vielä tartuttu, nyt vaan paijataan, silitetään ja harjataan. 

Sitä vaan kysyisin,
että kumpi on komeampi?

Hmmmmm....kilpaileva punanuttu.
Tää on jotenkin outo tyyppi. 

Vaikka mummula on Sulosta ja Namusta oiva paikka, niin kyllä koti silti on koti. Sen näkee jo nenänpäästä ja hännänasennosta. 

Homma hallussa

mummulassa

Kaksikko on viettänyt muutaman yön mummulassa. 

Sulo tervehti tapansa mukaan ensin talonväkeä puskemalla kaikki kunnolla ja perusteellisesti. Sen jälkeen tutkittiin tupa ja sen palvelut. 

Ällös huolehdi,
mä hoidan tän homman kyllä mamma! 

Näyttääks mun takapuoli isolta
 tästä kuvakulmasta?

No entä nyt?

Namu puolestaan tutki ensin talon tarjonnan. Kissanvessan, vesiastian ja ruokakupin paikan, sitten tutkittiin tupa ja sitten tervehdittiin mummulan väki ja joka välissä varmistettiin, että onhan Sulo matkassa mukana. 


PS. Nämä kuvat näyttävät paljon paremmilta kun niitä katsoo hieman kauempaa, harjoitukset siis jatkuvat...

Kuka?

Kuka katkaisi kukan?

Kukakohan on katkaissut Paulalta saadun kukan? Kuka juo kannusta vettä? Kuka siinä kannussa tassujansa uittaa, läträä ja loiskuttaa?

Olipa kerran pieni kiltti ja viaton punatabby tyttö...

joka mietti minne se tonttu meni joka kukan katkasi? 

Ensimmäiseen kysymykseen ei ole varmaa vastausta, kahteen viimeiseen on. Tekijä on kuvassa. 

Riippukeinussa

Hyvästi yksityisyys

Jösses, eikös täälläkään saa olla enää rauhassa?

Tarkennusta saisi kyllä vielä opetella...

Kontatkoon sit,
mä vedän kyllä nyt tirsat. 

Valokuvauskurssin jälkeen täällä on konttailtu ja kuvattu myös pimeimmissä ja hankalammissa paikoissa. Yllä olevissa kuvissa Sulo lepuuttelee Telliksen tekemässä riippukeinussa sohvapöydäksi päätyneen penkin alla. 

Harjoittelua, harjoittelua

lisää harjoittelua

Eilisilta kului harjoitellessa, tänään oli toinen kurssipäivä. Nyt kun on saanut jotain vihiä asioista, ei auta kuin harjoitella. 

Namu metsästää Dragon Flytä. 

Punaisen kissan paksut posket, punaisen kissan paksut posket...
Mitä paksummat posket sen mielenkiintoisempaa nähtävää. 

Yllä olevien kuvien valaistusolosuhteet olivat lähes samat, ero on tehty kameran säädöillä. Jos joku on haaveillut valokuvauskursseille osallistumisesta, suosittelen toteuttamaan haaveen. Minulla on nyt sellainen tunne, että olen tuhlannut elämästäni monta vuotta! Ainakin kymmenen. 

Kurssilla

Valokuvauskurssilla

Minulle aukesi tänään uusi maailma. Olin digikuvauksen alkeiskurssilla. 

Siis sielläkö se oli?
Olis vaan kuvannu tällaista komeaa kroppaa,
niin onnistuis ilman kurssejakin. 

Nyt vain harmittaa, miksen ole aikaisemmin kurssille mennyt. Vaan minkäs sille tekee. Nyt on kamera latautumassa seuraavaa sessiota varten. Kun vaan muistaisi kaikki tänään opitut. 

Leppoisaa lauantai-iltaa kaikille!