Tassulinnan Pepsi 10!

Syntymäpäiväjuhlilla

Mikä onkaan parempi tapa viettää ylimääräistä vapaapäivää kun vierailla kissojen syntymäpäivillä! Siispä lähdimme Tarun ja Anan kanssa kohti Tamperetta, sillä jo hyvissä ajoin olimme saaneet kutsut Pepsin ja Bélan 10-vuotissyntymäpäiväjuhlille. 

Käväiskäämme nyt ensin Pepsin juhlissa. 

Jösses, mistä näitä kissatätejä oikein tuli,
hämmästelee Pepsin kämppis Max tyttöystävältään saamasta teltasta. 

Syntymäpäiväsankaritar suostui kuvattavaksi. 

Kelloa soittamalla sai namin.

Juhlien tiimellyksessä rusettikin vaihtoi paikkaa. 

Max miettii miksi laittaisi pallon maaliin kun nameja tuli muutenkin. 

Kodista löytyi  paljon kissakoristeita,
tässä suosikkini. 

Erinomaisen hienot juhlat! 

Kiitos Tassulinnaan kutsusta ja kiitos kaikille läsnäolijoille. 

Oli erinomaisen mukavaa. 

Seuraavaan juhlapaikkaan palaamme ensi kerralla. 

Liput liehuivat Euroopalle

Keskustelu Eurooppalaisuudesta

Liput liehuivat eilen Eurooppa-päivän kunniaksi ja voin vaikka vannoa, että Naukulassa on asiasta keskusteltu. 

Noomi: Tiesittekö te? Liput liehu meille?

Namu: Muruseni, mitä nyt oikein tarkoitat?

Noomi: Oli eurooppalaispäivä! Mä olen eurooppalainen. 

Namu: Niin, olet kyllä eurooppalainen. Suomen kansalliskissa ja sinulla on syntymätodistus* siitä, mutta rakas, eivät ne liput silti meille liehuneet. 

Sulo: Vaan ei voi olla varma (iskee silmää Namulle). 

Namu: Niin, toisaalta. Me ollaan Pinkkitassuja, Pinkkitassut on kansalliskissoja Suomessa, Suomi on Euroopassa ja Naukula on Suomessa ja me ollaan Naukulan Eurooppalaisia Pinkkitassuja Euroopassa. 

Noomi: Eli liput liehu meille, just meille! 

Sulo: Niin, ja meidän esi-isille Suomen ja tämän maanosan alkuperäiskissoille eli maatiaisille. Niistä tämä meidän eurooppalaisrotu on saanut alkunsa ja on ollut yksi ensimmäisistä rekisteröidyistä kissaroduista. 

Namu: Ja me ollaan ylpeitä meidän taustasta! 

Noomi: Joo, joo, tiedetään. Täällä Naukulassakin on asunut niitä maatiaisia. Ainakin Naukulan Helmi ja Wilma. Mä oon nähny niitten kuvat seinällä. 

Namu: Niin lapseni, kuuntele nyt. Kyllä ne huiskat vielä hetken odottaa. Euroopan suurin rotukissaharrastuksen kattojärjestö Fédération Internationale Féline (FIFé) hyväksyi eurooppalaisen omaksi rodukseen vuonna 1949, ja eurooppalainen on näin yksi vanhimmista tunnustetuista kissaroduista. 

Sulo: Ja valitettavasti voidaan sanoa, että kaikki eivät osaa meitä arvostaa kun me näytetään niin tutuilta.

Noomi: Ja mikä vika siinä nyt sitten on? Eiks se ole just hyvä? 

Sulo: On! Se on just hyvä. Meissä ei ole mitään liikaa (Sulo katsoo vaivihkaa Namun vyötärönsuetua) eikä mitään liian vähän. Me näytetään kissoilta. Sellaisilta kissoilta kun tätä Euroopan kolkkaa on asustanut vuosikausia. 

Noomi: Ja mä tiedän, että meillä on kavereita myös muista maailmankolkista. Erilaisia kissoja. Näytelmissä oon tavannu ja oon ollut kuvauksissakin yhden abessiinialaisen kanssa. Ja sitten meillä on kavereissa niitä maatiaisia. Ja meidän mamma rakastaa niitä kaikkia. 

Namu: Mäkin rakastan! Ja teitä kans. 

* Syntymätodistus eli Suomen Kissaliiton myöntämä rekisterikirja, josta selviää rotu, väri, syntymäaika, vanhemmat ja isovanhemmat neljässä polvessa, rokotukset yms. 

Hyppy

Ilta-auringossa

Rämpyttäjän hyppynäyte. Näköalatasanteelta rämpytyspaikalle kun vähän koipiani oioin työpäivän jälkeen. 

Aurinkoa viikkoonne! 

Aamupusut ja pesut

Sunnuntaiaamuna

Aamumme alkavat usein pesuilla, pusuilla ja rakkauspuremilla. Namu hoitaa mammaa, Noomi köllöttelee rinnuksilla ja Sulo, Sulo kiertää, kiehnää ja puree yöpöydällä, lattialla tai sängyssä olevia kirjoja. Hyvä alku aamuun. Tietää milloin pitää herätä ja ryhtyä aamupuuron keittoon. 

Leppoisaa ja aurinkoista sunnuntaita kaikille! 

Hauskaakin hauskempaa

Ikkunanpesu

Talvilomaviikollani aherrettiin ja se vasta oli hauskaa se. Ikkunanpesu nimittäin. Harmillisesti parvekelaisien pesun aikana kolmikko joutui odottamaan, eikä päässyt osallistumaan turvallisuussyistä. Mutta onneksi taloudessa oli muitakin ikkunoita. 

Ja saattaa hyvinkin olla, että sen lisäksi, että nenätaidetta on lasien ulkopinnoilla, sitä löytyy nyt myös ikkunoiden välistä. 

Parvekekelejä odotellessa

Pientä esimakua

Vappua on vietetty vappusäässä Naukulassakin. Parvekkeelle ei juuri ole tarennut mennä. Namu hieman yritti tänäänkin, mutta hänet kannettiin sisään. Viime viikon varrelle mahtui kuitenkin muutamia hetkiä, jolloin parvekepäikkäreitä vietettiin. 

Hiljaa siellä puissa nyt, täällä yritetään nukkua!

Noomi ja Sulo

Ja jos ei päiväunisia kissoja häiritse mamma kameransa kanssa, niin sitten tipuset karjuvat kevättä pikkumetsässä. 

Kyllä se kesä tästä vielä tulee, eikö tulekin? 

Nala

Natalie, Namun tytär

Pääsimme eilen yhdessä Pinkkitassun kasvattajan kanssa vierailemaan Nalan, eli Namun tyttären Pinkkitassun Natalien (EUR d 22) luona. Nalasta oli tullut ihan niin kaunis kuin oletimmekin. 

Itse tehty on paras. Nala viihtyy itse tuunaamansa laatikon päällä. 

Vierailun aluksi saimme osaksemme epäileviä katseita.
Sellaisia, että  "mä niin kuin jotenkin tunnen noi,
mutten oikein tiedä miksi". 

Nala esittelee viihdekeskustaan. 

ja komeita viiksiään! 

Nala ja Nalan sydän.

Keittiötä koristi ihastuttava taideteos perheen kotikissasta Raipsusta ja
jo edesmenneestä eurooppalaisesta, Mäkikatin Soinnusta.
Sulon vaarihan on Mäkikatin Sinfonia.
Soinnut veli. 

Tässä ihastuttava kotikissa Raipsu. 

Nalassa näkyi selvästi piirteitä Namulta ja näkyi Nalassa hippusen Noomiakin. Keskustelutaito oli selvästi äidinperuja sekä terhakka kynsihuolto. 

Kerrassaan ihastuttava vierailu, suuri kiitos Nalan perheelle!