Muistikirja-blogissani minut haastettiin esittelemään lapsuuskuviani. Helmikin haluaa osallistua tähän haasteeseen. Kuvat ovat Helmin ensimmäiseltä vuodelta, silloin kun minulla vielä oli viherkasveja. Näitä kuvia en muistaakseni ole täällä aikaisemmin esitellyt, ainakaan kaikkia.
Arvatkaapa vaan, oliko tuo hylly Helmin suosiossa? Entä miten kävi pikkuhiljaa viherkasveille? Ilmeisesti minussa jo silloin asui pieni bloggari, kun ryhdyin tapahtumaa valokuvaamaan sen sijaan, että olisin Helmin hyllystä alas nostanut.
Lisää Helmin lapsuuskuvia pääseen näkemään painamalla arkisto-tunnistetta.
Ihan selvä sisäinen bloggari asialla :-D Ihana Helmi, vaikka leijonat eivät yleensä kai niin viidakon asukkeja olekaan, niin tämä kotileijona kyllä on, onneksi hänellä nykyään on maailman upein tarha jossa käy riistaeläimiäkin :-)
VastaaPoistaJa jo ennen kuin tiesin blogeista yhtään mitään! :)
PoistaKelpaako tuon jälkeen kaupan kiipeilytelineet kun on saanut seikkailla viherkasvien lehdillä ja teroittaa kynnet aitoon kasviin :)
VastaaPoistaEi, seuraavaksi siirryttiin palmuun ;) http://www.naukulanperhe.blogspot.fi/2011/07/mitas-luulette.html
PoistaHih :)
VastaaPoistaIhan paras paikka seikkailuun!
PoistaPikku-Helmillä on ollut ihana oma viidakko eli varmasti ihana lapsuus(kin) :)
VastaaPoistaToivon näin, ainakin sitten "lastenkodin" jälkeen. Eli päästyään omaan kotiin Porvoon Eläinsuojeluyhdistykseltä.
PoistaIhana Helmi, jo silloin!
VastaaPoistaErittäin Helmimäinen katse oli jo tuolloin! Voin vain kuvitella mielessäni Helmin miettivän: Mitäs sä siinä oikein katot?
PoistaVoin pientä suloisuutta!
VastaaPoistaPienestä sulottaresta kasvoi iso sulotar!
PoistaEi Helmi peukaloinen ♥♥♥♥♥♥
VastaaPoistaEi saa olla noin söpö ♥♥♥♥♥♥
Toivottavasti Onni ei pökrännyt :D
PoistaUpea viidakko pienelle kissalle. Täytyihän tuo seikkailu kuvata. Minäkin olen käynyt läpi noita vaiheita. Oli paljon hyvinvoivia huonekasveja, sitten ne sattuneesta syystä alkoivat voida huonommin ja huonommin. Kunnes ei enää ollut kasveja sisällä ja parvekkeellakin säästeliäästi. Sitten huusholliin alkoi vähitellen ilmestyö orkideoja ja kaktuksia. Ruska on antanut nykyisten kasvien olla, samoin Rauha. Nyt elävät rinnakkain sovussa kissat ja kasvit.
VastaaPoistaOrkideat ja kaktukset sopivat siis hyvin kissatalouksiin, harmi vaan etten koskaan ole saanut orkideoja menestymään. Joulu- tai pääsiäiskaktus on kyllä taas aloittanut kukinnan kirjahyllyn päällä minne sen olen unohtanut.
PoistaPieni utelisas tiikeri viidakossa :) Ilme on jo niin Helmimäinen.
VastaaPoistaViidakko oli kiva paikka!
PoistaSääli ihania viherkasveja, mutta minkäs pikku tiikerille mahtaa!
VastaaPoistaEi mahtanut mitään, kun vielä oli niin söpökin!
PoistaPikku- Helmi, aina ihan killeri :-) Puspus!
VastaaPoistaTänään onkin skannailtu taas vanhoja kuvia, että jatkoa seuraa...
PoistaHelmin lapsuusviidakko!
VastaaPoistaViidakko oli tosi iso! Ainakin pikku-Helmin mielestä.
PoistaPieni viidakkotyttö!
VastaaPoistaOn, todella :)
PoistaNo kukapa pikkukissa tai vähän isompikin tuolta malttaisi poissa pysyä! :)
VastaaPoistaEi ehkä kukaan?
PoistaPieni Helmi isossa viidakossa ♥ Niin söpö, että liikuttuu kyyneliin!
VastaaPoistaÄlkäähän nyt kyynelehtikö :)
PoistaViidakkokissa ja sitten ne kukat, mitä Helmiltä jäi jäljelle, ilmeisestiMamma N vei pois.
VastaaPoistaMutta pieni Helmi on tosi suloinen ja se vain on niin, että ihan kaikkia ei voi pitää, siis ihania kukkia ja kissoja.
No mamma sitten korjasi pois osan, kun mielenkiinto ei herpaantunut eikä kaikkia kukkia voi syödä.
PoistaTuntuu jotenkin tutulta. Taitaa olla pentuvaiheen juttu useissa perheissä. Minäkin olen rahdannut osan kasveista työpaikalle turvaan, ehkä osa palaa sitten kun tytöt ovat vähän isompia. Kylläpä Helmi oli suloinen jo lapsena!
VastaaPoistaAjattelinkin, että tämä saattaisi kolahtaa ainakin teihin! Siellä eletään juuri tätä vaihetta.
PoistaVoi ei, miten pieni. Hyvä kun edes mahtuu silmät, nenu ja suu noin pikkuriikkiseen päähän. :D
VastaaPoistaOli aika pieni - sellainen teinihonkkeli!
PoistaViidakon Helmi ♥
VastaaPoistaTodellinen!
Poista