Minä en ole kateellinen juuri mistään. Paitsi... siitä, että toisten kissat tulevat syliin. Meillähän tätä ei ole tapahtunut sitten Helmin pentuaikojen.
Tai no, eihän Helmi silloinkaan sylissä ollut, hengaili vaan käsivarren päällä omistajan elkein kuten yllä oleva kuva kertoo.
Eilen päätin nostaa Helmin syliini sohvalle ja katsoa mitä tapahtuu.
"Mamma, tääl on ihan liian pehmeetä.
Pääsiskö pois?"
"Mä meen nyt!"
No, eipä siinä sitten muuta. Katselen kyllä edelleen mielelläni, ihastuksesta huokaillen, muiden sylittelykuvia.
Niin, kaikki eivät ole sylikissoja. Ei meidänkään Mauno tule syliin, muut kyllä. Kivaahan se sylittely kieltämättä on. Mutta sukulaisten kissa oli viikkokausia olohuoneen verhojen takana piilossa, en tiedä mitä iloa sellaisesta kissasta oli kenellekään ;-)
VastaaPoistaToiset vain taitaa olla vähän ujompia! :)
PoistaEi ole meidän Viirukaan sylikissa - pienenä oli, mutta ei sitten pentuvuosien ole syliin tullut kuin pari kertaa vahingossa;)
VastaaPoistaEdes vahingossa!
PoistaNiin tuttuja tunteita. Pentuna Sulo melkein asui sylissä ja nyt se oikein kallistaa itseään toiseen suuntaan jos kaappaan sen syliini.
VastaaPoistaSulo taitaa miettiä, ettei isot pojat tule syliin!
PoistaKissa ei kyllä pysy siinä minne sen laittaa :D
VastaaPoistaMeillä ollaan siitä onnellisia, että nuo nyhjäävät kyljittäin sekä keskenään, että hakeutuvat mun syliin ja kylkeen kiinni. Mutta vain ja ainoastaan silloin, kun _itse_ päättävät tulla. Ei pyydettäessä tai syliin nostettaessa. Niin ja kesällä ei paljon sylitellä, näin talvella vain.
No ei pysy niin! Itse täytyy tulla.
PoistaVoin lohduttaa sua, että ei meilläkään tulla syliin. Ihan pentuna retkotettiin kyllä miten päin vaan, mutta eipä enää :( Vähän lohduttaa, että Elli nukkuu melkein poikkeuksetta yön mun kanssa, aluksi olkapäiden korkeudella ja lopulta jaloissa.
VastaaPoistaMonet kissat kai voivat muuttua sylitapauksiksi vanhemmiten? Sitä odotellessa : ))
Vielä on siis toivoa!
PoistaOi, meidän Topi on oikea liima! Kerran, kun olin sairauslomalla kotona, päätin testata, kuinka kauan herra viihtyy sylissä yhteen putkeen, jos saa vapaasti olla. Päädyin istumaan sohvalla makuualustana viisi tuntia. Sen jälkeen oli kyllä paikat puuduksissa.
VastaaPoistaViisi tuntia! Vau. Tiesi silloin varmasti sylittäneensä kissaa!
PoistaMeillähän Into on varsinainen sylikissa, milloin ja miten vaan, sekä nostettaessa että itse tullessa ja siitä olen kyllä tosi onnellinen. Nemo on vähän saman oloinen kuin Helmi, mutta viime aikoina on alkanut jonkun verran seistä sylissä ja jopa sallii sen että halin ja painan itseäni vasten.
VastaaPoistaTeillä on sitten sekä että! Helmi kestää kyllä kaikki pussailut :)
PoistaEi meidänkään aikaisemmat kissat viihtyneet sylissä, Lottaa lukuunottamatta. Ne olivatkin aika pitkälle ulkokissoja, ja elivät neljän kissan laumana. Nykyiset pennut Mimmi ja Veera tulevat syliin kun haluavat, varsinkin yöllä tunkevat lähelle kehräämään. Jos ovat menopäällä, ei niitä saa sylissä viihtymään. Kissat on niin yksilöitä.
VastaaPoistaYksilöllisyys onkin juuri niin hienoa kissoissa!
PoistaJotkut kissat pitävät kovista ja heilumattomista alustoista... meillä Ransu innostui kerran tulemaan syliin, kun siinä oli levällään kookas kirja. Se oli hyvä alusta. Jospa kokeilisit sellaista?
VastaaPoistaKirja! Sinä taidat olla antanut tämän vinkin aikaisemminkin, nyt täytyy visusti pitää tämä mielessä.
PoistaVoi että, mulla on ainakin kerran viikossa kaikki kolme jonossa sylissäni jos makaan sohvalla telkkaria katsellen. Päivittäin sylissä käy varmaankin kaikki!
VastaaPoistaOnnellinen!
PoistaPikku-Helmi! <3 No ei tää Harmaa ukkokaan paljon sylissä ole, mitä nyt joskus vahingossa. Mieluummin istuu vieressä ja ottaa vastaan rapsuja. Niin läppärin vieressä pöydällä kuin leffaa katsoessa tuolin vieressä.
VastaaPoistaVieressä on hyvä!
PoistaNo mutta....
VastaaPoistaTeillä melkein kaikilla sentään ON kissa....mä vaan täältä ruudun takaa...systerin kissatkin on tyyliä älä-nyt-vaan-tule-ja-koske :/
Tämä oli erittäin hyvä pointti!
PoistaVoi Pepi! Nyt en kyllä enää valita sylittelykissan puutteesta!
PoistaHelmillä on ollut johtajattaren otteet jo pienenä :) "Tää on mun"
VastaaPoistaMeillä on sylikissa, kunnon hieronnat tulee monta kertaa pävässä. Usein käydään komentamassa henkilökunta sohvalle työpisteestäkin kun prinssille ei meinaa tulla uni ilman syliä. Aika hyvin villikissalta, jota ei piiitkään aikaan saanut edes lähestyä.
Kieltämättä kuvassa on Helmillä omistajan elkeet!
PoistaOi Neroa ♥ Tuo on kyllä todella ihanaa.
Ei kuninkaallisetkaan kenenkään sylissä istuksi =)
VastaaPoistaEi ne taida ei!
PoistaOn tuo kieltämättä aika epistä. Minä kun saan pitää kahta kissaa sylissä mutta eri paikoissa. Sylini on vararru Ruskalle silloin kun istun peräkamarissa nojatuolissa, ja Rauhalle silloin kun istun työpöydän ja tietokoneen ääressä etukamarissa, niin kuin juuri nyt. Rauha makaa rintaani vasten vasemman käsivarteni kannattelemana ja kehrätä korisee. Vain oikea käteni ja sen sormet ovat vapaina näppäintyöskentelyyn. Vasen käsi puutuu ja väsyy ihan sairaasti painavan kissan kannattelusta. Mutta minkäs teet. Epistä on.
VastaaPoistaSiellä on selvä järjestys ja omat paikat! Yhdellä kädellä työskentely ja kirjoittaminen on varmasti vaikeaa. Tässä tuli kuitenkin nyt mieleeni, että olisiko Rauhalle jäänyt se pankkiryöstöaie päälle? Jos vain odottaa kun menet pankkiisi?
PoistaOivoi, meillekään ei ole ihan sylikissoja siunaantunut. Myrsky kyllä hyrrää sylissä jos sen siihen nostaa, ja malttaa kanniskella. Jos pysähtyy vaikka istuskelemaan sohvalle, niin pian kissa hiipparoi muualle. Viima nyt on oma lukunsa. Kun sen mielestä sylissä oleminen on ihan hir-ve-än tylsää ja tympeetä :( Yhdyn kateuteesi!
VastaaPoistaMeillä Paavosta on kehkeytynyt todellinen sylikissa; jos istuu sohvalla niin aika usein saa Paavon syliinsä ja onhan se mukavaa. <3 Harmi taas on enemmän sellainen vieressä makaaja. ;)
VastaaPoista