keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Suruja ja iloja

tunnustus ja liukuvärjätty nenä

Onkohan joku jo huomannut? Jos ei, niin tunnustetaan se nyt ihan virallisestikin. Minä olen rakastunut Suloon. Ihan koko kissaan. Kaksivärisistä viiksistä liukuvärjättyyn nenään ja hännän päähän asti. Ruskeisiin polkuanturoihin ja jokaiseen täplään ja tassuun. Tätä rakkautta on kestänyt pitkään ja kuten aidoissa rakkauksissa muutenkin, tämä tunne vain vahvistuu päivä päivältä. 





Ajatukset ovat palanneet myös Helmiin. Ikävä ja suru Helmin poismenosta ovat läsnä aina. Oman rakkaan menettäminen on sanoinkuvaamattoman vaikeaa ja haluankin lähettää lämpimiä ajatuksia ja voimia Kristalle, jonka Topi-kissa nukkui pois eilen. 


Helmi. 

43 kommenttia:

  1. No olemme huomanneet! Ja kukapa ei Suola rakastaisi. Mamma tietenkin kaikista eniten ♥ ♥ ♥

    VastaaPoista
  2. Sulo on kyllä niin kovin komea kaveri. :) Ja lemmikin menetys, niin kovin vaikeaa. Ikävä on ikuinen siinä missä onneksi ne kivat muistot yhteisistä vuosistakin.

    VastaaPoista
  3. Mahdotontahan olisi olla rakastamatta suloista Suloa ♥
    Kiitos Mammalle myötätunnosta ja lämpimistä ajatuksista. Oma suruni on vielä niin käsinkosketeltava, etten voi Topia ajatella ilman itkua ollenkaan. Koti tuntuu niin äärettömän tyhjältä. Ikävä jää seuraksemme pitkäksi aikaa - ellei jopa ainiaaksi - mutta myös rakas karvakaveri on aina sydämessä ja seuraa mukana jokaisessa päivässä. Niin varmasti Helmikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämme Krista mukana surussasi:)

      Poista
    2. ♥ Elämä tekee joskus niin kipeää. Tsemppiä Krista ja tsemppiä Zelda.

      Poista
  4. Huomattu - Sulosta riittää niin paljon kerrottavaa, että kiireinen ei meinaa pysyä perässä kaikissa kuulumisissa! :) Lemmikin menettäminen on kyllä yksi vaikeimmista asioista, mihin ihminen elämässään joutuu. Ajan kanssa kuitenkin suru hellittää ja jäljelle jäävät kauniit muistot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin riittää, eikä kaikkea edes ehdi millään! Mutta eiköhän minukin postaustahtini jossain kohtaa hieman hiivu.

      Poista
  5. Mamma on todellakin umpirakastunut -ja ei mikää ihme. Sulo on ihana pikkupoika.
    Helmiä on lupa ikävöidä. Enkelikissat ovat niin rakkaita ♥

    VastaaPoista
  6. Mutta Suloon onkin rakastunut kaikki blogiyhteisön kissatädit, mutta mamma tietysti eniten! Ja samoin Helmiin! Varmasti on ikävä Helmiä.

    Jaksamista myös Kristalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulo on pieni hurmuri, Helmi oli vähän suurempi hurmuri. Kissoilla on se taito.

      Poista
  7. Me kaikki rakastimme ihanaa Helmiä, ja nyt rakastamme Suloa. Kiitos Mamma N, kun kerrot tarinoitasi.

    VastaaPoista
  8. Mamma N: Näin se on tosiaan. Minäkin jokainen päivä vielä mietin Emppua ja Kustia. Onneksi uusien perheenjäsenten muassaan tuoma ilo lohduttaa ja pitää talon äänessä ja touhussa. Varmaankin niin siellä kuin täälläkin. Me aiomme myös olla niin rohkeita, että vielä pörröpojan joukkoomme elokuun lopussa haemme. Rapsutuksia kaikille karvakavereillemme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Emppu ja Kusti ♥ Rapsutetaan tänään oikein paljon!

      Poista
  9. Mäkin rakasta Suloa vaikka oon tämmöinen bulldoggi.
    Sulo on cool :)
    t. Nero

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänks, kun tämä tulee yli coolilta bulldogilta, niin tuntuu hyvältä!

      Poista
  10. Hyvänen aika, minäkin rakastuin Suloon :)
    Pieni hurmuri - tai no, nyt jo varmaan aika iso hurmuri?
    Ja Helmienkelikin katselee mua aamuisin seinältä kun keittelen aamukaffeita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika iso on! Sun täytyisi ehkä laittaa mulle s-postina sun uusi osoite, niin voisi Sulokin sieltä kattella :)

      Poista
  11. Sulohan on erittäinkin rakastettava pieni herrasmies!
    Ja kukapa ei omaansa... :)

    VastaaPoista
  12. Ei taida kissaihmisten joukosta löytyä ainoatakaan ihmettelijää Mamman tunteille, kumpaakaan kissaa kohtaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei varmasti löyty <3 Ollaan me niin tassunalla kaikki! Se onkin tosi hyvä paikka.

      Poista
  13. Liukuvärjätty nenä <3! Sulo on sellainen komistus, että Mamman lisäksi polvet täällä lukijapuolellakin notkahtaa :-).
    Lemmikin menetys on iso, iso suru. Onneksi aikanaan hyvät muistot pilkahtavat esiin ja lämmittävät sydäntä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Lemmikin menetys ei todellakaan ole helppoa.

      Poista
  14. Suloinen kuva Helmistä. Ja niin, suloisia kuvia myös Sulosta. Kiitos hienosta kortista, joka tuli meille tänään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! Mummulaan piti laittaa heti tulemaan kortti kun se valmistui!

      Poista
  15. Helmi ♥
    Jotenkin kauhean tutulta kuulostaa tuo rakastuminen ;-) Nenänpäästä hännänpäähän ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin! Toiset rakastavat myös mammansa nenänpäätä erittäin kiihkeästi :)

      Poista
  16. Sulo suloisuus <3
    Helmi ja palmun vihreät silmät <3

    VastaaPoista
  17. Kyllä, Sulo on tosi ihana näin blogin välitykselläkin ♡ mutta niin oli Helmikin ♡
    Isot oli saappaat Sulolla, mutta hyvin täyttyvät :)

    VastaaPoista
  18. Kyllä lemmikit ovat niin tärkeitä! Meidän Mossen haudalla on hämäräkytkimellä oleva hautalyhty ja siellä se iltaisin tuikkii ja monesti kissaherraa tulee muisteltua.

    Mehän kaikki tiedetään kuinka vaikeaa lemmikistä, rakkaasta perheenjäsenestä luopuminen on. Vähän aikaa sitten Hesarissakin oli juttu, että (tutkitusti) lemmikin menehtyminen on raskas asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tiedetään. Hyvä varmasti että myös virallinen tutkimus on tehty. :)

      Poista
  19. Helmi pieni kulta ♥♥ Meilläkin on ikävä Helmiä ja hän on usein mielessäni.
    Sulo on ihanuus♡
    Olen saanut saanut tutustua kahteen eurooppalaiseen tyttöönnyt kahden päivän aikana, kun olen siskon kanssa kesäreissussa hänen ystävänsä luona. Näytin ystävälle Helmin kuvan, koska toinen typyköistä on kuin Helmi. Ihanat tytöt, vähän helpottavat omaa koti -ikävää ;) Onneksi tänään jo mamma saa pusia omat murut.
    Voi Topi ...olemme sanattomia. Iso suru on hänen kotonaan.

    VastaaPoista
  20. Mamman murut odottavat varmasti nyt extrarapsutuksia ja varmasti niitä saavatkin! Helmi ei unohdu, eikä Wilma. Topikin varmasti pysyy perheensä ajatuksissa aina.

    VastaaPoista
  21. Perheenjäsenen menettäminen on raskasta ja surusta ylipääseminen vie sen ajan kun se vie. Sitä ei voi kiirehtiä ja ikävä ei poistu koskaan. Se vaan onneksi menee aina välillä piiloon vähäksi aikaa, vain ilmaantuaakseen uudelleen aina väillä . Ja hyvä niin, rakastettu ystävää kuuluukin kaivata muistojen kera.

    ♥ Helmi ♥

    Ja Sulo sitten ♥ Kaikkihan Suloon rakastuu :)

    VastaaPoista

Kur! Kiitos kommentistasi.