perjantai 31. lokakuuta 2014

Aurinko

armas

Ulkoilu kauniissa auringonpaisteessa on yhtä juhlaa. Hiukan lehdettömien puskien ja pihan nykytilan avaruus tuntuu Suloa vaivaavan. Onneksi kuitenkin suuri vuori ja grillin katto on edelleen paikoillaan, vaikka puskissa ei enää voida lymyilläkään. 



Lehdettömyys on saanut aikaan myös sen, että Sulo kuvittelee nyt minunkin pääsevän kätevästi kaikista pienistäkin rakosista. 

24 kommenttia:

  1. Kyllähän maisemat ovat muuttuneet aika lailla syksyn tultua, ei ihme jos Suloa ihmetyttää.
    Ihanat kuvat, varsinkin alemman aurinkoisuus ja Sulon intensiivinen katse viehättää ♥.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äänimaailmakin on ihan erilainen nyt kun ei ole lehtiä suojaamassa, itsekin sen Sulon myötä ymmärrän paremmin.

      Poista
  2. AIkuisen näköinen Sulo punaisissaan ja jättitassuissaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulosta on kehkeytymässä kovaa vauhtia ehta kolli! Tassut toissaan ovat isot. Aikamoiset räpylät.

      Poista
  3. Ei ihme jos Suloa ihmetyttää ensimmäinen syksy - kun ihmistäkin ihmetyttää taas kerran jo ties kuinka mones!
    Mitä, eiks mamma olekaan vielä oppinut pujahtamaan jokaisesta rakosesta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se kummallista kun maailma niin muuttuu! Valitettavasti vielä koen tietyt puskat haasteellisina :D

      Poista
  4. Kissojen mahtuvaisuuskäsitykset ovat kovin erilaisia kuin ihmisten :D

    Hauskasti tapavarpaat kippurassa jälkimmäisessä kuvassa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ovat! Tuntuu siltä että Sulo välillä mulkaisee minua ja ajattelee että etkö sä tästäkään mahdu mamma :)

      Poista
  5. Aurinko ja Sulo <3 Ja todella hienot kuvat! Hyvää viikonloppua, toivomme aurinkoisia ja kuivia kelejä.

    VastaaPoista
  6. On se Sulo vaan uskomattoman Upea <3

    VastaaPoista
  7. Hän on hunkqvist!! Major hunkqvist <3

    VastaaPoista
  8. Ja niin komeasti viikset pörhöllään!

    VastaaPoista
  9. Voi sua Sulo, auringonpoika :-)

    VastaaPoista
  10. Mikäs onkaan aurinkoisena päivänä ulkoilla ja pian ehkä tulee lumi maahan ja sitten vasta se ilo ja ihmetys alkaa.......meillä kaikki kissat ovat pitäneet lumesta sen pehmeydestä ja ihmetelleet sen syvyydestä jos lunta on ollut paljon.
    Sulolla on isot vahvat tassut ja niillä pärjää kesät talvet.
    Terkuin meiltä......

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on osattu suhtautua lumeen, täällä sitä ihmettä vielä ei ole koettu. Rapsutuksia sinne!

      Poista
  11. Sun eka syksy, Sulo. Onks jännää?

    VastaaPoista

Kur! Kiitos kommentistasi.