Sain taannoin kyselyn, josko haluaisin luettavakseni kirjan ja koska nimi oli kutkuttava, otin kirjan arvostelukappaleen mielelläni vastaan.
Luin kirjan yhdeltä istumalta, tai no, sohvalla makoillen. Tykkäsin kovasti sekä kirjoitustyylistä, että kuvituksesta. Itse tarinassa oli kuitenkin kaksi kohtaa, jotka olisin halunut olevan toisin.
Jaakko Enkeli Lentokentän kadottua perheen äiti ehdotti lähes heti uuden kissan hankkimista, onneksi isä oli toista mieltä. Minä olisin jättänyt tämän kohdan pois. Kertomus on suunnattu 5-9 vuotiaille ja mielestäni olisi tärkeää viestiä lapsille, että kissa ei ole kertakäyttöeläin vaan täysivaltainen perheenjäsen eikä niitä niin vain korvata uudella.
Myös kertomuksen loppua olisin halunut muuttaa. Nyt toinen kissa palasi takaisin metsään kun Jaakko palasi kotiin. Tämäkin antaa vääränlaista kuvaa lapsille. Kissat eivät pärjää yksin metsässä asuen, vaan tarvitsevat kodin jossa niistä pidetään huolta ja hoivataan.
Jos nämä kaksi kohtaa olisivat olleet kertomuksessa toisin, olisin ollut erittäin ihastuksissani. Nytkin olin ihastuksissani, mutta kaksi mainitsemaani asiaa jäivät mietityttämään ja askarruttamaan mieltäni.
EDIT 26.3.2018: Kirjailijan haastattelu löytyy täältä:
http://www.kissakas.fi/ajankohtaista/356-kevaeaen-kissakirjauutuus-vie-karkumatkalle-jaakko-enkeli-lentokentaen-kanssa
Kirjailija: Maami Snellman
Kuvittaja: Sanna Pelliccioni
Kustantaja: Myllylahti Oy, 2018
Sama kirja odottaa minua hyllyn päällä vielä avaamattomana. Oli mielenkiintoista lukea sinun arvostelusi :)
VastaaPoistaKirja kannattaa ehdottomasti lukea.
PoistaMonastihan kirjoja kannattaa lukea, mutta jos tulee vain paha mieli, niin miks.
PoistaMinulle ei tullut paha mieli 😊
PoistaHyvin sanottu, ehkäpä kirja olisi pitänyt antaa kissaihmiselle ennakkoluettavaksi niin nuo osiota tarinasta olisi voitu muuttaa. Aikuinenhan voi ymmärtää, jos haluaa, niin että nimenomaan osoitetaan, että kissa ei ole kertakäyttöinen ja heti ostettavissa uusi tilalle, mutta lapsen ajatus ei omatoimisesti tuollaista varmaankaan huomaa, eikä kaikki aikuisetkaan. Kissan palaaminen metsään on ihan absurdia.
VastaaPoistaKirjailija taitaa olla kissaihminen itsekin.
PoistaVarsin tärkeitä muutoskohtia ja etenkin jälkimmäinen! Kissa ei kyllä voi asua metsässä, ei niin mitenkään.
VastaaPoistaMeillä tuota ei ole luettu (eikä siitä oltu tätä ennen kuultukaan!), mutta sinänsä lastenkirjojen ja satujen lukemista vankasti kannatetaan. Ehkä tämänkin voisimme lukea joka tapauksessa. Kirjan nimi ainakin on erikoisen hauska!
Kyllä tämä kannattaa lukea!
PoistaKuulostaa mielenkiintoiselta tarinalta. Pitää yrittää jostain saada luettavaksi.
VastaaPoistaKamalaa, kissa yksin metsään. Ei, niin ei vaan voi tehdä!
No siitä metsään palaavasta kissasta se kyllä oli hyvä ratkaisu.
PoistaHyvät ja tärkeät pointit! Ja ihan kamalat nuo kohdat. Tuo kirja tuli vastaan, kun kävin läpi kevään uutuuskirjakataloogit. Teema (norjalainen metsäkissa katoaa, esittelytekstin mukaan) oli niin kauhean ahdistava, että mietin, etten tuota kirjaa halua lukea. Lasten leffat ja kirjat ovat usein ihan kamalan tunteisiinkäyviä. En tiedä, miten lapset niistä selviävät :-D
VastaaPoistaTotta, niin ovat. Mistäköhän johtuu?
PoistaSamaa mietin.
PoistaSelvästi ihana kuvitus ja varmasti mukaansatempaava tekstikin tässä kirjassa (en tosin ole itse lukenut), mutta muakin kyllä harmittaisivat nuo mainitsemasi kohdat. Sydäntä kivistää jokainen heitteille jätetty eläin, ja siksikin halusin kirjoittaa oman Cecilia-nuortenkirjasarjani niin, että kissafaktat ovat kohdillaan (olen luettanut tekstit aina hyvissä ajoin asiantuntijalla) ja kissa esitellään lemmikkinä, josta kannetaan täysi vastuu (rokotukset, leikkaaminen, valjaissa ulkoilu, oikeanlainen ruokinta, kissakaveri + monipuolinen aktivointi sisätiloissa). Ihan toinen juttu on sitten sellaiset satukirjat, joissa kissat kävelevät kahdella tassulla ja ajelevat vaikkapa ralliautolla. :-D Silloin mielikuvitus saa liitää ihan mihin vain. :)
VastaaPoistaNiin, tässä kyllä kissa onki myös. Sinun kirjojasi en olekaan lukenut, olen kyllä niitä jostain kaupasta etsinyt.
PoistaAhaa, okei! :) No sitten ymmärsin väärin. Tässä näkee, ettei kannattaisi kommentoida ennen kuin on itsekin lukenut kirjan. Mutta silti tuo kissa ja metsä -combo on aina aika riskialtis, kun oikeassa elämässä se johtaa niin ikäviin juttuihin.
PoistaEn huomannut että Sandra onkin käynyt täällä kommentoimassa. No, tuolla alempana on mun 2 pennii Satun kirjoihin :)
PoistaTärkeät kehityskohtapoiminnat! Toivottavasti tarinassa on muistettu myös sitten vastapainoksi tuoda jollain tapaa kissojen arvostuksen tärkeyttä esille, jottei lapsille jää tuota kertakäyttömielikuvaa.
VastaaPoistaKyllä kissaa myös kovasti etsittiin.
PoistaHei! Kiitos arvokkaista kommenteista. Tämä on kuitenkin satu, jossa ulkona seikkaileva kissa kävelee kahdella tassulla ja onkii kaloja ongella :) todellakin satu, (ei tositarina) siinä missä Pekka Töpöhäntä ja Saapasjalkakissakin! Lasten kanssa kannattaa toki keskustella tärkeistä asioista, kuten esim. miten kissaa oikeaa kissaa hoidetaan. Hyvää kevättä kaikille!
VastaaPoistaKiitos kommentista, Maami. Ymmärsin toki, että kyseessä on satu. Joidenkin asioiden suhteen olen kuitekinkin vähän tiukkapipoinen keski-iän ylittänyt täti, ja nämä kohdat olisin halunut kirjoitettavaksi toisin.
PoistaYmmärrän! :) Ehkä seuravaassa tarinassa Kirjava saa kodin Sumuvuoren perheestä ;)
PoistaJee! Kannatan, ehdottomasti kannatan :)
PoistaMamma, Satu Heimosen kissakirjoja voi lukea huolettomasti.
PoistaHei, ja jos kiinnostaa, tuolta voi käydä lukemassa hieman taustaa :)
VastaaPoistahttp://www.kissakas.fi/ajankohtaista/356-kevaeaen-kissakirjauutuus-vie-karkumatkalle-jaakko-enkeli-lentokentaen-kanssa
Kiitos linkistä, näinkin sen Kissakkaan sivuilla. Liitin linkin nyt blogipostaukseeni mukaan. Hyvää kevättä myös sinulle ja viiksiniekallesi!
Poista