Kärpänen

Parvekkeella

Tämän sunnuntain tärkein uutinen (ainakin toistaiseksi) on parvekkeelle ilmestynyt kärpänen. 

Päivän surullisin uutinen on se, että kärpänen pääsi karkuun. Olisi ollut punatabbytyttöjen mielestä rapsakka välipala. 

Muistakaa syödä

Herkkutikkuja

Helteellä pitää muistaa juoda ja syödä. Pitää pysyä varjossa ja keksiä keinoja vilentymiseen. Täällä on silitelty kolmikkoa kylmäkalleilla ja märillä pyyhkeillä. Sulo on siirtynyt nukkumaan öisin parvekkeelle, sen ovi on yöllä sepposen selällään ja päivisin visusti kiinni. Namu loikoilee tuulettimen vieressä. Kaihtimet ovat päivällä kiinni. Ihan kuin jossain etelänmailla. Noomia ei helteet haittaa. Kuten muutenkin, Noomi sylittelee ja aamuin illoin nukkuu rinnukseni päällä. Tosin ehkä hieman lyhempiä aikoja kuin viileämmällä säällä. Ruokaa tarjoillaan lähinnä pakastimesta, seitä, possunsydäntä ja kanaa. 

Mutta on asioita, jotka eivät muutu. Eivät edes helteellä. 

Herkkutikut maistuvat herra Sulo Naukulalle, satoi tai paistoi. Oli hellettä tai pakkasta. 

Rentouttavaa viikonloppua kaikille! 

Aina on tilaa yhdelle

Mutta kenelle?

Nyt on lyötävä viisaat punatabbypäät yhteen ja mietittävä tarkoin miten osoittaa, että sängyssä on hyvinkin tilaa vielä yhdelle. 

Mutta kenelle? Saako paikan parvekkeella viihtyvä Sulo vai mahdollisesti mamma? 

Koska tytöt eivät kertoneet, paikan vei mamma. Sulo meni nukkumaan suurimpaan kuljetusboksiin saunan hämyiseen tunnelmaan. Onneksi niin, sillä sinne kuljetusboksiin tämä mamma ei olisi millään mahtunut 😆

Kaikella on paikkansa

Tynnyri parvekkeella

Täällä tavarat vaihtava paikkaa silloin tällöin. Myös kissojen tavarat. Joskus siirtely onnistuu ja vanhakin tavara saa uuden suosion. Niin kävi tynnyrille kun siirsin sen parvekkeelle. Namu viihtyy eritoten sen päällä ja Sulo, yllätys yllätys, kolossa. 

Vain Noomi on toistaiseksi tynnyriä vältellyt, enkä yhtään osaa sanoa miksi. Tai ehkä siksi, kun se on aika usein varattu silloin kun olen työhuoneessa, parvekkeen vieressä. 

Pesuhetki

Vaan kumpi pesee kumpaa?

Jokaisessa äidin ja tyttären suhteessa tulee varmasti joskus kohta kun tytär toteaa äidilleen: "Joo, joo, mä osaan jo." Miksi Naukula olisi siis poikkeus? 

Namu: "Pese sitten kunnon iltapesu, Noomi!"

Noomi:"Mä osaan jo!"

Noomi: "Näin ja näin ja näin ja näin"

Namu: "No niin, uskotaan jo!"

Viimeisimmissä kuvissa Noomi on siis emonsa Namun päällä ja antaa kunnon pesun. 

Aamuauringon tiikeri

Namu Naukula 

Mä luulen, että oon yön aikana muuttunut tiikeriksi. 

Noh, tiikeri tai tabby...

Oikeastaan ihan sama,
mä oon täydellinen kumminkin. 

Tiikeri tai tabby, sutjakka tai pullukka, yhtä rakkaita kaikki ja omasta mielestään täydellisiä sellaisina kuin ovat. Enkä voi kuin olla samaa mieltä. 

Keskustelu ulkotarhassa

Äiti ja tytär sekä äidin serkku

Namu: Näettekö? Kato nyt Noomi, kato!
Noomi: Mama, älä viitti. Kyl mä nään. Vähempiki riittää. 

Namu: NÄETTEKÖ? Toi voi tippuu suoraan mun suuhun!
Noomi: Lopeta! Kaikki kattoo... 

Namu: .....
Sulo: Huoh, naiset, naiset....

Pikku-Piulla kylässä - söpöysvaroitus

Poseeraavia eurooppalaiskissoja

Huomasittehan ruudun sillä puolen otsikossa olevan söpöysvaroituksen? Hyvä! Tästä eteenpäin omalla vastuulla, joohan. 

Kävin viikko sitten kylässä Pikku-Piun eurooppalaiskasvattajalla. Heti ovesta sisälle astuttuani ryhtyi polvia heikottamaan ja suustani alkoi kuulua epämääräistä sössötystä. Siis sellaista, mitä suustani yleensä kuuluu kissaperheissä. Sellaista mitä kuului myös edellisellä vierailullani kyseiseen kissalaan. 

Kuvia, olkaa hyvät. 

Taustalla pieni pentunen murisi mahtavasti kiikuttaessaan
kissankarvapalloa turvaan muilta pennuilta.
Etualan pienokainen ihmettelee sössötystäni. 

Pikku-Piun Jadesoturi. 

Sisko ja sen veli.

Kissalassa oli siis kasvamassa toinen toistaan upeampia eurooppalaispentuja. Vilinää ja vilskettä riitti. 

Vaan oli kissalaa kohdannut suuri surukin. Edellisessä postauksessa mainitsemani Pikku-Piun Aave Ritari oli siirtynyt paremmille hiirestysmaille kunnioitettavassa 20,5 vuoden iässä. 💔

Otamme osaa kissalan suruun ja iloitsemme uusista hienoista eurooppalaisista. 

Toiset kotiutuivat

Toiset lensivät pesästään

Kun minulla on työmatka, pääsevät Sulo, Namu ja Noomi lomalle. Tällä kerralla lomanviettopaikka oli tuttuakin tutumpi mummula. Siellä oli pistetty tassulla koreasti, mitään ei oltu rikottu ja Sulo oli näyttänyt mummulle kissojen herkkukaapin paikan useamman kerran päivässä. Mikään ei taida olla Sulosta mukavampaa kun ihmisten opettaminen. 

Sillä välin kun kolmikko oli mummulassa, oli mustarastaan pesä tyhjentynyt. Selvästi tämän tipuTV-sarjan loppuminen harmitti, eikä sitä millään tahdota uskoa todeksi. Pesään kurkitaan edelleen sekä tarhasta, tv-tasolta, että oven vieressä olevalta näköalapaikalta, mutta kai se on uskottava. Poikaset ovat lentäneet pesästään. 

Lisäksi voin ilokseni kertoa, että olen saanut oman kotikoneeni takaisin. Se kävi huollossa ja olen ollut ilman konetta juhannuksesta lähtien. Nyt pelittää taas ja onneksi kaikki tiedostotkin olivat tallessa. Ja mikä parasta, hoitui takuutyönä.  

Leppoisaa lauantai-iltaa! 

Viikonlopunviettoa

Naukulassa

Täällä on ollut osin aivan normaali viikonloppu, on pöristelty menemään pölynimurilla ja vaihdettu lakanat. Sen verran on kolmikolla ollut muita kiireitä, että lakananvaihtoon sain vain yhden kaverin, Namun. Mutta hyvin hoidimme homman. 

Puolu-täti pörhälsi kylään myös ja kävi noutamassa juhannusvieraiden loput tavarat. Kuvia ei vierailusta tullut, kun puhelin ei oikein pysy mukana vauhdissa. Oikeaa kameraa en ottanut esiin, koska kuvia en koneelle kuitenkaan saisi. Oma tietokoneenihan on huollossa. Huomenna on mennyt ensimmäinen viikko ja kestoarvio oli 1-3 viikkoa (nyyh). 

Kiireisenä kolmikon on pitänyt päivystyshommat. Kolmikosta ainakin yksi seuraa aina mustarastaan pesän elämää. Alla olevassa kuvassa Namun katse on jähmettynyt pesän suuntaan. Mustarastasvanhemmilla on kiire, välillä emo on poikasten kanssa pesässä ja välillä ruuanhakureissuilla. Myös isi käy kuskaamassa ruokaa pesäasukeille. 

Pesäasukkien ulkomuoto muuttuu hurjan nopeasti. Tämä (huono) kuva on tältä aamulta. Minä lasken kuvasta ainakin neljä keltareunaista nokkaa, mutta jostain syystä kuviettelen, että linnunpoikasia on siellä yhteensä viisi. 

Kuvanottohetkellä vanhemmat olivat ruuanhakureissulla ja toinen näki minun touhuni kun saapui paikalle suu ruokaa täynnä. Läsnäoloni ei tuntunut häiritsevän, edes varoitusääniä ei annettu. Tuntuu, että yhteiselo sujuu mitä mainioimmin.  

Mukavaa viikkoa kaikille!