Muisto 24.4.2014 vierailulta
Viisi vuotta sitten kävin ystäväni Paulan kanssa kylässä Telliksellä. Katsomassa Paulalla syntyneen Pinkkitassun D-pentueen Dorothyn Pinkkitassun G-pentuetta. Tämä oli toinen vierailuni kyseisen pentueen luona.
Voin vaikka vannoa, ettei minulla ollut minkäänlaisia ajatuksia kyseisen pentueen suhteen ennen vierailua, vaikka tämä olikin jo toinen kerta kun kävin katsomassa Gertrudea, Ganymedesiä ja Gillesiä. Tiedä mistä niitä ajatuksia sitten päähäni oikein tuli?
 |
| Gertrude hei, kato nyt tota tätiä. Oisko siinä mulle hyvä mamma? |
 |
| Kapsu, kato nyt tota tätiä. Sä katot ihan väärään suuntaan! |
 |
| Tässä on kyllä nyt se vaara, että se pussaa mua niin, että mun korvat kastuu. |
 |
| Puolu-täti, mitä mieltä sä oot? Älä nuku nyt, tää on tärkeetä. |
Olikohan se tuo ruskeatäplikäs ipana, joka epäluuloisesti minua tuijotteli,
joka syötti ajatuksen aivoihin?
 |
| Heh heh heh, mä löysin mun mamman. Ihan ite. |
 |
| Ou jee. |
Joka tapauksessa tuon vierailun jälkeen olin kuin tulisilla hiilillä. Ensin lähetin jäsenhakemuksen Suomen Eurooppalaiskissarengas ry:lle ja ilmoitin olevani kiinnostunut rodusta, sitten haastattelin silloista Naukulan valtiatarta Naukulan Helmi Orvokkia asian suhteen ja sitten lähestyin kasvattajaa sähköpostilla. Gilles hoiti itselleen mamman.
Niinhän sitä väitetään, että kissat valitsevat kotinsa itse - ei tämäkään sanonta taida olla ihan tuulesta temmattu. Kyllä pikku Sulo minustakin iskostaa itsensä sinuun, ampuu kun Amor kuuluisan nuolensa. Eihän tuosta nyt pääse yli eikä ympäri, eivätkä Naukulan Mamman seuraavat teot ole millään tavoin päiviteltävissä. Nehän ovat suorastaan ainoa mahdollinen seuraamus visiitistä.
VastaaPoistaJos Sulo ei olekaan Sulo Orvokki vaan ehkä Sulo Amor?
Poista:-D
PoistaKyllä se just noin taisi mennä. Ja eikös se ollut niin, että Gilles yleensä meni vieraita pakoon sängyn alle?
VastaaPoistaKyllä, vaan eipä hän heti minuakaan lähestynyt. Arvioi vaan vähän kauempaa.
PoistaSulooo!
VastaaPoistaNiin.
PoistaEhdottomasti Gilles teki valintansa! Ihana postaus ❤️
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaHienosti hoidettu Sulo ♥ Sulla oli tuollainen hienovarainen lähestymistapa, mutta se käy hyvin, kun on noin hurmaava katse.
VastaaPoistaSe vaara on kyllä aina olemassa kissatätien kanssa, että ne pussaa. Kummaa porukkaa, mutta olet sinä niin komeakin, että ei se ihme ole, että sua pussataan! Korvia ei silti tarvitsisi kastella, jossain on oltava raja.
♥ Friedesi ♥
Sulo on kaikissa asioissa niin huomaavainen ja diplomaattinen. Puskut ja pusut sinne, korvia kastelematta.
PoistaVähän noin se Niilokin maminsa valitsi..:)
VastaaPoistaKyllä ne kissat osaavat!
PoistaMamma N! Niilo on koira :-D
PoistaIhanaa, juuri noinhan sen kuuluukin mennä :). Siitä on jo kohta 6-vuotta, kun lähdin hakemaan yhtä kissaa, ja kahden kanssa tulin kotiin. <3
VastaaPoistaSiis oikeesti?! Onko siitä jo kuusi vuotta! Mihin se aika on mennyt?
PoistaHahhaa, hauska virnu on pojalla! Niinpä saikin hyvän kodin ja itse hoiteli! Kyllä Pikku-Sulostakin jo näkee mummielest, että jykevä kaveri on kasvamassa. Kuten näin sitten kävikin.
VastaaPoistaSulo oli syntyessään 125 grammaa! Iso poika jo silloin.
PoistaJa siitä tämä kaikki sitten lähti.. ;)
VastaaPoistaNo älä muuta sano. Sulon vika!
PoistaGilles tiesi ♥
VastaaPoistaGilles on niin viisas.
PoistaMiltäköhän Naukulassa näyttäisi nyt, jos Sulo ei olisi puuttunut peliin? Kyllä kissat ovat fiksuja jo kakarana, vaikka välillä sen onnistuvatkin peittämään :)
VastaaPoistaEi tiedä. Voisi olla hyvinkin toisenlainen olo ja elo täällä nyt. Gilles tiesi mitä tehdä.
Poista