Hiljaa hyvä tulee

ja muriseva työnjohto

Vuosikausia (!?) jatkuneiden puheiden jälkeen Naukulassa alkoi viimein tapahtua. Kunnollisia ennen ja jälkeen kuvia ei tietenkään ole, kun olin jo ryhtynyt kasailemaan tavaroita nurkkiin, jotta tarhanrakennus voisi sujuvasti alkaa. Mutta muistin sentään jossain vaiheessa muutaman kuvan napata. 

Vanha, 14-vuotta palvellut, ulkotarha. 

Oli todellakin parhaat päivänsä nähnyt ja kaikki ratkaisut olivat tilapäisratkaisuja. 

Sitten kun -ratkaisuja. 

Sulo esittelee mistä tarhaan ennen kuljettiin. 

Uuteen tarhaan hain luvat taloyhtiön hallitukselta sekä naapureilta molemmin puolin. 

Lisäksi informoin, koska rakentaminen tapahtuu. 

Uusi tarha on yli kaksi kertaa suurempi ja aiheuttanut suurta riemua kaikissa. 

Olen niin onnellinen uudesta tarhasta, sillä nyt minäkin voin tarhailla yhdessä kissojen kanssa. Nyt pääsen maalaamaan vanhan tarhan takana olevat seinät ja saan muutenkin yleisilmettä siistittyä. Itse asiassa jo nyt, näyttää erilaiselta, kiitos myös ystävien Täplätyttöjen Annin ja Kermakupin Jonnan, jonka vierailivat eilen Naukulassa. 

Niin, ja arvaatteko kuka oli muriseva työnjohto? No tietenkin Sulo, joka on saanut murinaoppinsa vastikään 10-vuotta täyttäneeltä Puolu-tädiltä. 

Onnea Puolu-täti myös tätä kautta!