Vuoropuhelu

Mummu ja tyttären tytär

Hertta: "Mummu, sulla on kissan kuva sun niskassa." 

Namu: "Ja sulla on kolme sydäntä. Kaksi sun turkissa" 

Hertta: "Missä, emmä vaan nää." 

Kissaterapiaa

surun keskellä

Kissat tietävät, että surun keskellä ihmistä on hauskuutettava ja lohdutettava. Niin on täälläkin. Kaikki ovat taituroineet tavalla tai toisella, kuviin asti on päätynyt Hertta. Tai no, sanotaanko vaikka, että kuvissa on Hertta. 

Hertta on ilmeisesti sellainen myöhäisherännäinen kissa, että on vasta nyt keksinyt verhot ja niiden hauskuuden. Lisäksi hän on kovin oppivainen tyttö ja on oppinut mummultansa Namulta, että radion päällä on kiva kekkuloida ja itse asiassa radionkin takana on verho. 

Video on tarkoituksella kuvattu noin päin, sillä se löytyy myös instan storystä. 

Nuku hyvin, Anna

Suru-uutinen

Zepander, Zepa, Ana, Anna, edesmenneitten Mustan ja Harmaan, uudessa kodissaan asuvien Ilonan ja Zetorin ihminen on poissa. Anna nukkui pois eilisiltana 16.2.2020 kello 23.30 viimeisten aikojen kodissaan, Terhokodissa. 

Tutustuin, niin kuin moni muukin, Annaan netin syövereissä, blogistaniassa. Ihastuin Annan käyttämään värikkääseen, sujuvaan kieleen ja tapaan olla oma itsensä tilanteessa kuin tilanteessa. Kohdata asiat sellaisena kuin ne eteen tulivat. Ensimmäisen kerran tapasimme pikapikaa Elielinaukiolla, minä olin bongannut Annan elokuvaharrastuksen ja olin lahjoittamassa VHS:ni pois, muutama leffa kelpasi Annalle. Jotta tunnistaisimme toisemme, Annan kertoi pituutensa, ulkotakkinsa värin ja että hänellä on vihreä härpäke takissansa kiinni. Löysimme toisemme helposti. Siitä se sitten jotenkin lähti, ystävyytemme. Vierailimme toistemme luona, kävimme brunsseilla, Hvitträskin joulumarkkinoilla tapaamassa yhteistä ystäväämme Sailaa, Paulalla katsomassa kissanpentuja, Porvoossa retkellä, Uunisaaressa ja erinäisissä kissablogitapahtumissa sekä kylässä kissabloggareiden luona. 

Elokuussa 2015 Anna soitti minulle poikkeuksellisesti töihin ja kysyi, pystynkö viemään hänet työterveyslääkärille työpäiväni jälkeen. Pystyin minä ja sen käynnin jälkeen oli selvillä, että Anna joutuisi pikapikaa sairaalaan. Kävimme Annalla, pakkasimme kissat ja Annan tavarat. Kissat tulivat silloin ensimmäiselle hoitokerralle Naukulaan. 

Toisen kerran Ilona ja Zetor päätyivät Naukulaan vuonna 2016 kun Anna joutui suureen leikkaukseen. 

Kolmatta kertaa ei tullut. Anna tiesi, että seuraava sairaus tulee olemaan se viimeinen ja hän järjesti Ilonalle ja Zetorille erinomaisen kodin Ilonan ensikodista. Joulukuussa kävin pakkaamassa Annan kanssa Ilonan ja Zetorin tavaroineen ja niin he lähtivät matkaan. Sen jälkeen pakkasimme Annan tavarat Terhokotia varten. Ajaessani häntä tavaroineen sairaalaan vielä yhdeksi yöksi, en sitä ilman kyyneleitä pystynyt tekemään. Anna lohdutti sanoen: "Hei, joskus meidän kaikkien on täältä lähdettävä." 

Anna hoiti asiansa loppuun asti hienosti, niin, että tästä tilanteesta olisi mahdollisimman helppo jatkaa. Tänään kävin katsomassa levollista, kaunista Annaa vielä viimeisen kerran. Tyhjensin hänen huoneensa Terhokodissa ja löysin sieltä vielä viimeiset ohjeet ja muistiinpanot. Niitä olin saanut jo hyvän aikaa. 

Annan sanoin: "Et sitten sano, että kamppaili syövän kanssa. En mä mitään kamppaillut, mä vaan elin sen kanssa." 

Ylätassut Anna, ylätassut! Nuku rauhassa. 

Hartsalla ja Hugolla

Pinkkitassun pojat 
punatabby Pinkkitassun Harvey (EUR d 22) ja sininen Pinkkitassun Siegfried (EUR a) 

Kävin viikko sitten kylässä, Namun hurmuri veljellä Hartsalla. Joku saattaa varmasti muistaa senkin, että Hartsalle ja HelmiOrvokille syntyi jälkeläisiä? Kunnon herrasmiehen tavoin Hartsa tunnusti isyytensä ja meni jopa niin pitkälle, että otti yhden pojan asumaan kanssaan. Tässä siis Hartsa ja Hugo, isä ja poika. Namu on veljestänsä luonnollisesti kovin ylpeä ja onnellinen täti Hugolle. 

Hugo, tuo täti on ottanut musta paljon kuvia ja on käynyt kerran katsomassa sinuakin pentuna. 

Nyt sillä on näemmä tuollainen salamalaitekin kamerassaan. 

Joo, Namu, mä tiiän että sä teit viis punasta. 

Mutta mä ajattelin, että sininen ois kans hyvä väri. 

Tein siis yhen sellasen. 

Kiva on kaveri, tottelevainen ja oppivainen. 

Ensimmäisestä yhteisestä päivästä lähtien Hartsa ja Hugo ovat olleet erottamattomat. Kuin kaksi marjaa, mustikka ja mansikka. Hartsan väri on punainen (d) ja kuvio tabby (22), Hugo on sininen (a). 

Outo olo

Hertalla

Hertta: "Äippä, hei, mulla on ollu vähän outo olo vatsanpohjassa ja 

sit mun tekee vaan mieli sanoo koko ajan kurrr kuuurrr kurrr ja 

sit mä pyörin selälläni nii ja

 sit Sulo on musta yhtä äkkiä ihan sika komee."

Noomi-äippä: "Hyvänen aika, 

vasta hetki sittenhän sinä olit nisässä kiinni ja

 nyt sinusta on kasvanut nainen." 

Hertta: "Mutta sitten ku tää outo olo menee ohi, 

niin pääsenkö mä taas nisälle?"

Yhtä juhlaa

Nimipäiväänsä viettää Sulo

Kissoilla on oma nimipäiväkalenterinsa, mutta sitä meillä ei ole. Siksipä Sulo on tänään juhlistanut nimipäiväänsä ihmisten nimipäiväkalenterin mukaan. Nimipäivä alkoi ihan väärällä tavalla kun minä meinasin vahingossa astua Sulon hännän päälle. Niin kovaa ääntä en ole herralta koskaan kuullut. Sen sijaan, että hän olisi lähtenyt karkuun, hän jäi tuijottamaan jalkaani varsin paheksuvasti. Hyvityksenä tarjottu herkkutikku riitti korvaukseksi ja onnitteluksi mitä parhaiten. 

Hyvää nimipäivää Sulo!

Ja hyvää synttäriä ystäväni S!  

Laskelmat valmistuivat

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä

Hertan laskelmat ovat valmistuneet. Mitä ilmeisemmin kisaan on haastanut Sulo, sillä hän on tehnyt hypyn onnistuneesti aikaisemminkin. Tässä linkki Sulon näytteeseen: https://naukulanperhe.blogspot.com/2014/09/laskelmat-valmistuivat.html Muiden onnistumisia ei ole tai ainakaan niitä ei ole tehty siihen aikaan kun minä olen ollut kotona. 

Naukulassa on kaappi, jonka päällystä on täynnä tavaraa. Siellä on maljakoita, ruukku, jouluvalot, parit koriste-esineet ja näyttää sinne olevan unohtunut myös glögipullo. 

Niin, ja sitten sinne mahtui myös Hertta. Kunnon kissabloggaajan tavoin otin ensin käteeni puhelimen ja kuvat ja vasta sitten nostin Hertan sieltä alas. Onneksi sain hänet sieltä ilman, että tiputin mitään. Hertta nimittäin oli asettunut hautomaan kukkaruukussa ollutta pinkkiä pääsiäismunaa. 

Leikkisää lauantaita kaikille! 

Tärkeä tekeminen

ja herpaantuminen

Tiedättekö sen tunteen, kun on tekemässä jotain tärkeää ja sitten näkee jotain niin mielenkiintoista, että tekeminen vain kerta kaikkiaan herpaantuu? Sitä ikään kuin jähmettyy paikalleen ja kaikki muu unohtuu. 

No, Sulokin tietää. Ja kyllä, kuvaa on hieman retusoitu, vaikka täällä ei yleensä sellaista harjoiteta lainkaan, mutta joku raja se on sentään meilläkin. 

Rakkautta, rakkautta vaan

Noomi ja Hertta ja Hertta ja kaikki muut

Noomin ja Hertan yhteiseloa on niin ihana seurata. Tai oikeastaan Hertan ja kaikkien muiden. Hertta on tuonut Naukulaan hyvän tasapainon ja hän on löytänyt kaikkien kanssa yhteistä tekemistä. Mummunsa Namun kanssa Hertta ulkoilee eniten ja myös ruokailu yhdessä on mitä mainioin ajanviete. Sulon kanssa painitaan ja juostaan, kuten myös Noomin kanssa. Ainoa kenen viereen Hertta hakeutuu nukkumaan, on kuitenkin emonsa Noomi. 

 Ja kun on oikein hyvä olla, saattaa maitobaarikin aueta. Ainakin hetkeksi. 

 Video ja kuva eiliseltä. 

Oikein mukavaa, vai pitäisikö sanoa rakkaudentäyteistä viikkoa kaikille!

Mamma matkaili

Työmatkalla

Mamman työmatkat ovat vähentyneet, mutta jostain syystä tälle tammikuulle työmatkoja osui kaksi. Nyt ne molemmat ovat onnellisesti takana päin. Ja kun tämä mamma matkailee, tulee ystävä varamammaksi. Kissat tietävät takuulla jo siitä, mitä tuleman pitää, kun sohvalle pedataan nukkumapaikkaa. Nukkumapaikasta tulee heti supersuosittu ja myös petauspuuhiin osallistutaan ahkerasti.  

Kissat selvästi arvostavat moista jännitystä ja sitä, että varamamma nukkuu sohvalla. Tai pitäisikö sanoa, että yrittää nukkua? Tämä on ihan luksusta, että voi rauhassa olla työmatkalla ja kissat saavat olla kotona. 

Kiitos jälleen varamammalle!