Miten sujuu yhteiselo?

Pojat

Säännöllinen lukijakunta tietää kahdesta aikaisemmasta Naukulassa syntyneestä pentueesta, että Sulo jännittää alussa pentuja. Voisi sanoa, että jopa hieman pelkää. Sulo näyttää tunteensa murisemalla ja sähisemällä. Kun pennut sitten ovat siinä iässä, ettei niitä enää pitele mikään, Sulon elämä muuttuu ja hän suorastaan nauttii. 

 

Kun pennut ovat pieniä (n 6 viikkoon asti), Sulo ei edes halua tulla pentuhuoneeseen. Muuten hän elelee Naukulassa ihan kuin aina ennenkin. 

Kuvissa Sulo ja Arttu. 

Että kuviako?

Söpöjä, suloisia, pieniä riiviöitä

Vauhti kasvaa ja tiedetäänhän sitä sitten miten siinä käy? 

Niin, kuvausolosuhteet muuttuvat varsin haastaviksi niin mallien kuin taustankin osalta. Paitsi silloin jos sattuisivat nukahtamaan johonkin sopivaan paikkaan, niin kuin nyt sängylle. 

Kuuluisat kissat

ja heidän ihmisensä

Pitäisköhän meiän olla siinä kirjassa? 

Hah, hah, antakaa mun nauraa nappulakerho,
kukakohan täällä oikein se kuuluisa on?

Bazar Kustannukselta tuli tiedote kirjasta, joka kiinnosti heti! Siispä lähetin viestiä ja kysyin voisinko saada arvostelukappaletta. Sellainen tulikin hyvin pian ja siitä lähtien olen kirjaa hipelöinyt ja odottanut koska pääsen sen kimppuun. 

Kirjan ovat kirjoittaneet Heike Reinecke ja Andreas Schlieper ja siinä on kolmisenkymmentä tarinaa kissoista ja heidän kuuluisista ihmisistään. Mukana ovat mm. Ernest Hemingway, Freddie Mercury, Isac Newton ja Frida Kahlo muutamia mainitakseni. 

Kirjaa selatessani jäin miettimään miksi kirjassa ei ole kuvia kissoista lainkaan? Edes piirrettyjä? Kansikuva on varsin viehättävä. Toisaalta, tarinat varmasti vievät mennessään joten mielikuvituksellekin on jätetty tilaa. 

Yläkerrassa

ja alakerrassa

Alakerta on vallattu eilen Hertan poikien, Artun, Penan ja Milon toimesta. Rohkaisijoina toimivat Naukulan kissanaiset, ketkäs muutkaan. Rappuset sujuvat hyvin ja yö on mitä ilmeisemmin vietetty yläkerrassa. No, minä ainakin, kunnes klo 7 heräsin siihen, että Sulo herätti. Herralla itsellään ei kyllä nälkä ollut, mutta Herta ja pojat tarvitsivat aamupalaa. 

Antakaas kun mä esikoisena mietin, mitä me oikein tehtäis.
Mentaiskö nukkumaan vai seikkailtaisiko?
(Arttu)

Hei nyt mulla välähti!
Lähdetään sinne minne ne kaikki muutkin aina häippää!

Heh heh heh, joo!
(Kuopus Milo)

Joo, mua ei ainaskaa *haukotus* 

*haukotus* väsytä yhtään! 

Sulo ja Milo
Ette ehkä olis arvannut kuin täplikkäästä kuviosta,
että toinen on Sulo?

Vauhdikasta ja leikkisää juhannusta kaikille! 

Villitsijät

ja harkitseva valjastelija

Maanantaina se alkoi. Yläkerran valtaus. Työpäivä sujui vielä suhteellisen rauhallisesti, mutta sitten. Sitten Naukulan kissanaiset olivat kaikki sitä mieltä, että nyt on aika, eikä minulla sitten ollut mitään sanottavaa siihen. Rappusissa riekkumista olen vähän yrittänyt estellä ja toistaiseksi olen siinä vähän voiton puolella. Saas nähdä kuinka kauan. 

Etpäs vielä tiedä mitä ajateltiin illalla tehdä.

Me huilataan nyt vaan eka

Tääl menee hei yksi, raportoi Namu

No onneks tuli yks punanenkii,
sanoo Noomi-mummi emolleen Namulle.

Sulo on menosta kovin kiinnostunut, mutta käy vielä välillä sanomassa pari valittua sanaa. Se ei valitettavasti kiinnosta enää ketään. Omaa aikaa Sulo saa kyllä, ja uimareissut ovat edelleen yhtä riemukkaita. 

Niin ja osallistuttiin me oikea-aikaisesti myös Kissaliiton turvaulkoilu-flashmob tapahtumaankin. 

Olen tapahtumassa, omalla uimapaikallani. 

Ylös, ylemmäs ja vielä vaan ylemmäs

Pojat treenaa

Tällä hetkellä suunta tuntuu olevan ylöspäin. Ylös korin päälle, ylös työtuolille, ylös parveketuolille ja ylhäällä pienen kiipeilytelineen luolaan nukkumaan. 

Mitä höpötät, täti?

Mitä se höpöttää jotain ryhmäkuvista?

Eiks sen ekä pitäis harjata tää tuoli? 

Nii, ettei paljastuis että meiän Noomi-mummi nukkuu joskus tässä. 

Arttu, hei, pidä nyt se pää paikallaan , että sä näytät terävältä, huomauttaa Milo (vasemmalla)

No sihtaa nyt täti! 

Musta täytyy ainaki ottaa passikuva ku mä muutaan Turkkuusee päi. 

Aika kuluu nopeasti ja joka päivä opitaan uusia taitoja. On tämä kuulkaa ihanaa aikaa. 

Parvekkeella

ja työhuoneessa

Meillä on avattu parvekekausi. Pennuilla ja Hertta-emolla on nyt päivisin käytössänsä työhuone ja parveke. Parvekkeen ovi on kuitenkin auki vain silloin kun olen kotona, mutten pennut pysyvät visusti työhuoneessa lukkojen takana. 

Aluksi parvekkeelle meno jännitti, kynnyksen yli piti oikein hypätä. Nyt kun joka nurkka on nuuskittu ja tutkittu, niin siellä on mukavaa. Pöydän alla on iso tyyny, jonka pennut ovat ottaneet sekä painitatamikseen että päiväunipaikakseen. Isomummu Namu viettää aikaa myös parvekkeella, Noomi-mummi käy välillä sanomassa jotain sanoja kasvatuksesta ja Sulo tarkkailee tapahtumia huoneen ulkopuolelta. Vielä jännittää. 

Ensimmäinen parvekeulkoilu kesti ehkä minuutin, sen jälkeiset päiväunet useamman tunnin. Sen verran jännittävää oli. 

Supernanny

Naukulassa

Se on kuulkaa niin, että Naukulassa on ihan oma supernanny. Kukas muu kuin isomummu Namu Naukula. Pentujen opetellessa vessahommia olen jopa pari kertaa huutanut Namua paikalle apuun ja hän on tullut. Huolestuneena kurnutellen ja kysyvästi katsoen mikä on se kriittinen paikka, missä hän auttaa. 

Supernanny Namu Naukula

Namu pitää seuraa vessareissun aikana, kurnuttelee, hellii, hoitaa ja kurittaa. Siis ottaa ihan samalla lailla kurkusta kiinni villin pojan kaulasta kuin emo Hertta. Hertta sallii kaiken tämän. Namu on Supernanny. Voisin hyvin kuvitella, että Namu ryhtyisi keinoemoksi sellaisille pienokaisille, jotka ovat emonsa menettäneet. Maitoahan Namulta ei tule, mutta muuten kaikki hoituisi takuuvarmasti. 

Täällä osataan asioita

Kehitys kehittyy

Viimeisen päivityksen jälkeen täällä on tapahtunut asioita. Ei auta muu kuin listata niitä ja tokkopa kaikkia edes muistan: 

• Sulo on uskaltanut mennä pentukopan ohi parvekkeelle murisematta. Takaisin tullessa hänen piti istua pienelle jakkaralle seuraamaan touhua. Siinä tuli sitten suhinat ja Pena vastasi. Sähäkästi, sillä tavalla että täällä eivät tommoiset vanhat sedät ryhdy kiroilemaan. 

•  2/3 pennuista on oppinut potalle. Se 1/3 on edelleen sitä mieltä, että Hertta voisi hoitaa sen pissatushomman edelleen. Niinpä tänä aamuna hän oli nisässä kiinni ja Hertta nuoli. Aika läheltä ilmeisesti ja niinpä kynsienraapimapuun jalustaa sitten koristi lätäkkö. Ja arvaatteko kuka tässä kohdin vaatii palvelua? No sehän on Pena.
• Todistusaineistoa vessakäyttäytymisestä löytyy FB-liven videoista ja alla olevasta kuvasta näkyy pellettivessassa pienet lirut. Ja sotku. Sen määrä lisääntyy nyt päivä päivältä ja minä yritän pysyä perässä. (Mutta sitten reilun 10 viikon kuluttua kun pojat muuttavat omiin koteihisa, minä mietin että eihän Naukulan neljä kissaa nyt niin paljoa sotke. Että hyötynsä tästäkin. Ihminen siedättyy.) 

• Arttu on nähty juomassa vettä ja hän on ollut ensimmäisenä ruokakupilla. Sai sitten houkuteltua mukaan veljensäkin. 

• Pentupesässä ei enää oikein haluta viettää aikaa, sehän on ihan vauvojen juttu se. 
• Namu on paras lastenhoitaja, sellainen supernanny. Palkkioksi Hertta tarjoaisi hänelle pentujen ruokaa, mutta valitettavasti minä puutun siihen asiaan. 
• Noomi on kiinnostunut pennuista, mutta modernin mummin tapaan hän vetää rajat. Ihailee ja satunnaiseti nuolaisee, mutta hoitoon ei ota. 

Sellaista meillä. Villien viikkojen lisäksi täällä alkavat nyt sotkuiset viikot. Jos ei muuten niin vessakäynnin yhteydessä kuoppaa kaivetaan niin antaumuksellisesti, että pelletit vaan lentävät. 

Puuhakasta viikonloppua teille, ystävät! 

Kissa yli laidan!

Ensimmäinen ulos pentupesästä

Eilen illalla se tapahtui! Ensimmäinen pentu tömpsähti tulla itse pois pentupesästä ja se oli kukas muu kuin Pinkkitassun Ursus eli Arttu. Arttu teki sen tempun kolme kertaa hyvin lyhyen ajan sisällä ja kun aamulla tulin tänne työhuoneeseen (minne pentuhuone muutti), niin Arttu tepasteli matolla ja Milo ja Pena painivat pesässä. Arttu osaa myös mennä itse takaisin pentupesään. 

Tänään päivällä pesästä ulos punnersi Pena. Milo puolestaan on valinnut toisenlaisen taktiikan. Hän istuu pentupesän etureunalla ja tapittaa kauniilla silmillään suoraan minuun. Eli hän odottaa palvelua! 

Ensimmäiset kermaviili- (laktoositon) ja kananmunankeltuaisannoksenkin jo tein. Arttu sai siitä pari lipaisua, mutta reilu Hertta-emo söi kaiken hyvällä ruokahalulla. 

Tästä ne sitten lähtevät - Naukulan villit viikot! 

PS: Postaus tehty Bloggerin uudella työkalulla, enkä tiedä miltä näyttää julkaisu. Mutta kissoja tässä ainakin on, joten se riittänee.