Sulon reissu

Hammaskiven poistoon

Viime perjantaina oli Sulon vuoro poistua hetkeksi Naukulan ovien ulkopuolelle. Tammikuisella rokotusreissulla kurkattiin sen verran suuhun, että hammaskiven poistolle varattiin aika loppukesälle. Ilahduttavaa oli, että Sulon veriarvot olivat kunnossa suurimmalta osin. Kaliumin kohdalla ei, mutta onnekseni Sulo nauttii kaliumlisänsä herkkuna suoraan lautaselta. Paino oli 5 kg 320 g ja se on Sulolle oikein hyvä paino. Poistoa vaativia hampaita ei löytynyt. Kaksi pientä hammastahan Sulolta on jo aikaisemmin poistettu. Kaikkinensa Sulo sai kovasti kehuja. 

Anteekshi, olen hieman huppelisha

Tiesin odottaa kotiutumisesta vaikeaa ja silti toimin väärin, ihminen kun olen. Olisi vaan pitänyt pitää neljän laumaa erikseen toisista hetken. Näin en toiminut. Sulo halusi tietenkin tutkia koko Naukulan ja kun hoipertelu oli muuttunut vakaammaksi kävelyksi, sai Sulo ruokaakin. Kaikki tuntui menevän suhteellisen hyvin. 

Anteeksi, herra ruskeatäplikäs, ollaankohan me tuttuja?

Hieman outo haju teissä nyt on, toteaa Hertta. 
Höpsis nyt, sanoo Namu, Sulohan se. 

Kaikki meni hyvin siihen asti, kun tuli nukkumaanmenoaika. Silloin Hertta jostain syystä päätti mennä Sulon luo vauhdilla, eikä uskonut kun Sulo sanoi, ettei nyt. Siinä kävi sitten niin, että kaikki kolme, Noomi, Hertta ja Namu, päättivät, että Sulo on se pahis, niin vieraan hajuinenkin. Karvat pöllyten mentiin alakertaan ja minä vauhdilla perässä. Yksitellen sain napattua tytöt pois tilanteesta ja suljettua heidät sauna-kylpyhuonetilaan. Siellä he viettivätkin sitten yön ja Sulolla oli käytössään koko muu asunto, Noksun sviittiä lukuun ottamatta. 

Lauantaiaamuna yritin uudelleen ja vikkeläliikkeinen Hertta meni Sulon luo ja sai aikaan kovaa kiroilua. Molemmat kiroilivat ja eipä sitten muuta kuin jälleen eristystä. Nyt Sulo makuuhuoneeseen. Tätä menoa onkin sitten jatkunut, huoneita on vaihdettu ja Namu ja Hertta ovat jo päässeet Sulon kanssa sanomaan nenäpäivää ja viettäneet yhteisen ulkoiluhetken kissatarhassakin. Noomi on se epäluuloisin ja mitä ilmeisimmin erittäin hajuherkkä. Tätä kirjoittaessa Sulo on kirjoituspöytäni vieressä kissatornissa omassa paikassaan ja Noomi päivystää silmät lupsuen ovensuussa. Namu nukkuu sängyssä ja Hertta on myös. Vasta tänään on sellainen tunne, että kyllä tästä taas selvitään. 

En muuten tiedä, että välähtikö Noomin päässä joku lamppu, silloin kun Sulo kävi omalla raksuautomaatillaan. Raksuautomaatilla, joka aukeaa vain Sulon sirulla. Tämä toki voi olla vain minun kuvitelmaani ja halua nähdä tilanteen raukeavan. 

Se nyt on selvää, että Sulon ei kannattaisi poistua kotoa, se ei ole sallittua. Kun Hertta poistui kotoa kissanäyttelyyn ja toi sieltä tuliaisena tuoksuja, se ei aiheuttanut muuta kuin Noomi-emon pesun. Ja sekin on selvää, että sitten kun Sulo joutuu poistumaan kotoa vaikkapa rokotuksille, minä lupaan toimia toisin. 

Hoh hoijaa, naiset...

Hiljaa hyvä tulee, luulen minä. Onneksi on vielä huominen päivä kokonaan kotona.