Tärkeä tiedote

 Naukulasta

Ilmoitusluontoinen asia Hertalta: Kärpäsiä löytyy vielä. Olkaa tarkkana tassutoverit!  

Ja niin vain tämäkin kärpänen päätyi rapeaksi välipalaksi herkeämättömän tuijotuksen, sinkoilun ja tarkan tassutyön päätteeksi. 

Lauantai-illan mysteeri

Mistä se tuli ja minne se meni - Naukulan Kerho selvittää

Oli synkkä ja myrksyinen yö, no ihan oikeasti oli. Jos nyt iltayhdeksää voi yöksi sanoa. Mutta tuuli kyllä ulisi Naukulan nurkissa ja sade hakkasi ikkunapeltejä. Sitten meille tuli ötökkä. Naukulan Kerho lähti selvittämään mysteeriä täydellä kokoonpanolla. 

Huolimatta uutterasta tutkimuksesta selvittämättä jäi ötökän saapumisreitti. Oliko se saunan avoin ikkuna vai lennättikö tuuli sen sisään ulkotarhan kautta? Jossain kohdin ötökkä katosi, noin vain, pufff, kuin savuna ilmaan. Vai olisiko kuitenkin kadonnut parempiin suihin? 

Mysteeri jäi selvittämättä, ainakin osittain. Mutta se on varmaa, että tämän tutkimuksen aikana Hertta lihoi ainakin gramman verran. 

Yllätysvieras

Nam, sanoo Naukulan tytöt

Äippä, nääksä?

Joo, ja tunnen kans. 

Sä istut mun hännän päällä!

Kyl mä sen tuolta saisin jos mä vaan haluun. 

No, meiän peli on jo menetetty. 

Mamma näki sen ja tunnisti sen amppariks. 

Minne se meni? 

Kuule, tenava, mamma nappas sen ja lähetti takaisin ulos. 

Olis ollu rapsakka, mutta kun ei niin ei. 

Tyhmä mamma, 

MÄ olisin hoidellu sen varmasti! 

Leppoisaa lauantaita! 

Lämpöä, lisää lämpöä

Lisää lämpöä

Vaikuttaa vahvasti siltä, että perheen punatabbyt toivoisivat lisää lämpöä. Namu nukkuu kissanpedissä ja Noomi haluaisi olla vain sylissä värjöttelemässä. 

Vaan yksi hyväkin puoli näissä kylmenevissä ja pimenevissä illoissa on. Ötökät. Muuta en sano. 

Kärpästen kauhu

ellei peräti kauhutalo

Nyt on kuulkaa ollut jännää. Kaikilla hieman eri tavoin. Tytöt Namu, Noomi ja Hertta ovat rymistelleet ympäri Naukulaa niin, että on saanut pelätä etteivät ikkunat tai kissat mene rikki. Kärpäsiä, hyttysiä ja muita lentäviä öttiäisiä on löytynyt näillä hieman kylmenneillä ilmoilla kiitettävästi. 

Olen Hertta, kärpästen kauhu. 

Välillä kärpäset katoavat. Sitten taas yllättäen löytyvät. Erittäin jännää. 

Myös hiiret ovat selvästi liikkeellä terassin laudoituksen alla. Sekin on vallan jännää. Välillä kaikki (paitsi mamma) ryntäilevät terassilla kuin suuremmatkin saalistajat. 

Minua on jännittänyt se, ettei vaan mitään sisälle tulisi, eikä ole tullut. Vielä *koputtaa puuta* . 

Rentouttavaa viikonloppua kaikille! 

Villi yö

ja täysinäinen vatsa

Moi, 

Mä oon Sulo, 

kerron sulle mun villistä yöstä

joka melkein kävi jo työstä. 

Olin tarkkana kuten tapana on, 

jotenkin jo vähän levoton. 

Tiesin että jotain hienoa tapahtuu

josta mammakin varmasti ilahtuu. 

Se oli käynyt jo nukkumaan

kun ryhdyin toimimaan. 

Hypin melkein sen yli, 

avoimena oli sen syli. 

Ihan niin kuin keijukainen

tai kuin pieni kissanpoikanen.

En ymmärrä miten se siihen heräs

ehkä Namu liian kovaa kehräs?

Mä saalistin ja saalistin ja saalistin ja sain sen. 

Salamatassuni mun nappas yökkösen. 

Se oli ehkä isoin yökkönen ikinä,

paljon isompi kun mamman pähkinä. 

Se oli rapsakka ja maistuva ja iso

melkeen kun munakoiso. 

Olin ihan täynnä vielä aamulla

enkä jaksanut herätä oikein kunnolla. 

Mamma sitten otti musta kuvan, 

melkein herätti kissan nukkuvan. 

Vähän sitä nauratti mun asento, 

hieman vaikeaa on kyl anteeksianto. 

Se oli sen oma vika, ku siinä oli se samperin tyyny, 

Et eiköhän siihen senkin hymy hyydy. 

- Sulo Naukula - 

Ja sitten sama kuvina. 

 

Leppoisa lauantai

vain aurinko puuttuu

Lauantai on ollut toistaiseksi leppoisa, eikä se tästä muuksi muutu. Kauan kaivattua sadetta ei ole tullut vieläkään, muttei paista aurinkokaan. Namu nukkuu silti sitkeästi parvekkeella, tuolilla tosin. Sulo on vetäytynyt saunaan. Aurinkoisella ilmalla käytiin yhdessä nokostelemassa parvekkeella. Valitettavasti parvekkeelle on viikon varrella eksynyt myös useita kimalaisia. Kaksikko ei niitä silti ole saanut saaliikseen, vaan minä olen ollut pelastuspartiossa ensin paikalla. 

 Toivotaan, ettei ketään pistäisi mikään. Ei kimalainen, ampiainen eikä ainakaan käärme. 

Tiedotus

Tärkeä tiedotus 

Meillä on kärpänen. 

Neiti Namu Naukula ja Herra Sulo Naukula ovat estyneitä poseeraamaan. 

No munko sit piti tulla tänne tää tilanne pelastamaan? 

Vai löytyyks muita vapaaehtoisia? 

No okei, mä hoidan tän homman sit niinku isompikin traktori. 

Ja Zetor on kyllä oikeasti ihan omassa kotonaan. Tuli vain vähän auttamaan. 

Pohdiskeluja

ja puutarhatöitä

Noh, eipä niitä puutarhatöitä ole juurikaan tullut tehtyä. Mitä nyt pientä rikkaruohojen kitkentää. Se onneksi oli loppukesän suunnitelmakin, kun koko kesän työt tuli tehtyä yhtenä viikonloppuna. (Tässä kohdin annan itselleni luvan unohtaa sen maalausta odottavan penkin!)

Kun ruoho on leikkaamatta, ei Helmi oikein tohdi tulla pihan perälle! Tiedä nyt kuinka upottavaa tuo ruoho Naukulassa on!

Lisäksi minua mietityttää miksi pionin nupuissa on AINA muurahaisia? Ja mitä ihmeen valkoisia pikkuruisia tuholaisia minun alppiruusuuni on tullut? Eilen kun vähän kukintoja nypin, puskasta lehahti ilmoille mieletön pilvi. Ei ollut kiva.

Rajansa kaikella

Mä sanon viimeisen sanan, ja se on EI


Kaikille lapsillehan tulee ennemmin tai myöhemmin se vaihe, jolloin kinutaan lemmikkiä. Ilmeisesti Naukulan likoilla se vaihe tuli nyt, kypsässä 10 ja 8 vuoden iässä. Mamma on siinä mielessä ikävä ihminen, että vastaus on EI.


EI - tänne ei haluta muurahaisfarmia
EI - en ryhdy ostamaan ylimääräistä katkarapuannosta muurahaisille
EI - en usko, että pitemmän päälle jakaisitte omasta annoksestanne
EI - en usko, että ulkoiluttaisitte ja hoitaisitte
EI - ei kaikilla kavereillannekaan ole
EI - se nyt vain on niin!

Ja KYLLÄ mamma hävitti jo hankitut lemmikitkin.

Naukulan likoilla on lemmikkienpitokielto! Ja se pysyy!

Mitä helkk....??!!

Apua!

Olipa kerran Naukulan Mamma, joka reippahasti meni kastelemaan kesäkukkia. Mutta kuinka ollakaan, matkalla kohti pienen pientä puutarhaa, kohtasi hän hurjan, hurjan pelottavan otuksen.... Nyt on Mamma joutunut pakenemaan pienen punaisen mökkinsä turviin. Löytyisiköhän pelastajaa? Apuaaaaaa!!!

Sen pituinen se - siis tulitikkurasian. Miten nyt uskallan mennä nautiskelemaan kirjasta, valkoviinistä ja kiireettömästä perjantai-illasta huomista odotellen naapureilta saatun uuteen aurinkotuoliin?