Mummun herkkukaapilla

Minilomalla

Serkukset ovat olleet minilomalla. Pitkästä aikaa. Mummulassa, missäpä muualla. Kaksikko selvästi ilahtui kun tulin kotiuttamaan heitä. Sulo oli heti paras kaverini, mutta Namu näytti, että kyllä mummukin kelpaa. Lisäksi kertoivat uusista harrastuksistaan ja näyttivät herkkukaapin paikan. 

Aamu on todellakin aloitettava lehdenluvulla, paperilehden, toteaa Namu. 

Mä oon opettanu mummulle, että vesihana on avattava kun pyydän.
Mummu on tottelevainen. 

Mummu on koulutettu myös ruokkimaan noita puluja heti kun tulevat pyytämään.
Sopii meille.
(Toim. huom. fasaaneja, selpelkyyhkyjä ja puluja)

Sitten me ollaan opetettu mummulle ja enolle mihin meidän herkut on piilotettu. 

 Hyvä loma, vaan kyllä se aina vaan on oma maa mansikka. 

Veljeni

Kissakuiskaaja

Naukulassa kävi vieraita. Vanhempani sekä veljeni. Veljeni on kissakuiskaaja tai pikemminkin voisi sanoa eläinkuiskaaja. Kaikki eläimet ovat aina pitäneet veljestäni, myös se lokki, joka kotipihalla käy hakemassa makkaranpalan kädestä. Veljeni on opettanut sekä Wilman, että Helmin taputtamaan sohvapöydällä olevaa raksupurkkia saadakseen sieltä raksun. Nyt raksuja tarjoiltiin kädestä. 

"Anna jo se raksu!"

"Voitko olla häiritsemättä, mamma. 

Me juodaan nyt kahvia." 

Kuka on teillä suosikkivieras?

Joko nyt?

Harja

Helmiä saa siis harjata parhaiten Mummo ja Eno. Minä en kyseistä kunniaa voi omiin tehtäviini luetella. Tämä ei kuitenkaan estä yrittämästä. Harjojakin on tässä taloudessa ollut jo muutamia.

Eilen kaivoin esille Wilmalla pentuaikana käytössä olleen harjan. Se on kelvannut toistaiseksi parhaiten minun käyttämistäni harjoista. Eihän sen nyt juurikaan irtokarvoja poista, mutta edistystä tämäkin.

 

Riemuvoitto!

Eno, mummo ja pappa

Kylässä

Mitä tehdään silloin, kun tulee vieraita? Kahvitellaan tietysti!

Kahvittelun lisäksi, nautti Helmi äitini, eli Helmin mummon, harjaushetkestä. Sehän on tunnetusti enon ja mummon erityistehtävä.

PS: Helmin kipossa kyllä tavallista kissanruokaa! Ja kyllä, välillä se halutaan nauttia ruokapöydältä. Täällä ei siis tarvitse nostaa kissaa pöydälle, se hyppää sille ihan itse.

Uusi harja

myös Plantagenista

Helmihän tunnetusti pitää harjaamisesta. Silloin kun sen suorittaa äitini  (Helmi mummo) tai veljeni (Helmin eno). Minun suorittamana harjaus aiheuttaa kahden - viiden harjanvedon jälkeen sähinää. Tämä on todettu ainakin kolmella eri harjalla. Se ei kuitenkaan estänyt minua yrittämästä jälleen.

Tämän harjan piikkien päässä on sellaiset pienet valkoiset tulpat. Mietin josko ne hieroisivat mukavasti.

Pitkällisen tutustumisen ja harkinnan jälkeen, Helmi antoi minun harjata itseään ilman suhinoita. Kelpaisikohan tämä?

Musiikkia korville

Tip, tip, tip, tip

Vaikka päivä on ollut harmaa ja sumuinen, kuuluu kevään ääni silti. Tip, tip, tip, tip.... Kauniiksi ei tätä huhtikuun harmaata päivää voi sanoa, mutta silti tämä on piristävää! Se sulaa, se sulaa sittenkin!

Lumen alta alkaa paljastua kaikenlaista. Sieltä on jo löytynyt ämpäri, ruukkuja, alppiruusukin yrittää päästä painavasta peitostaan.

Pistäydyin Porvoossa, ja sain kyydin kotiin (Kiitos Veli!). Likat ovat aina yhtä iloisia kun heidän Enonsa pistäytyy, Mummokin oli mukana. Jee! Lyhyehkö vierailu sai likat supisemaan keskenään. Mennäänköhän me taas kohta Mummolaan?

Yksi ylitse muiden

Eno ja muu Porvoon porukka kävi kylässä

Jos Mamma on Mamma, niin Mamman veli on silloin varmasti Eno. Vaikka Eno kuskaa Naukulan Kerhoa satunnaisesti Porvooseen hoitoon, ja autoilusta ei pidetä, on Eno silti suosikki.

Voiko sitä enää tämän paremmin näyttää?

Myös Helmi tykkää Enosta, mutta tällä kerralla päiväunet saunassa veivät voiton. Mitäs tulivat päikkäri aikaan, tuumasi Helmi.