Valo vähenee
Ulkotarha on ollut taas suosiossa ja jotenkin minulla on sellainen tunne, että hiiret ovat lähteneet liikkeelle. Valot on siis sytytettävä, jotta voi varmistua Helmin tulevan yksin kotiin. Varsinaisessa hiirestyksessä Helmi ei ole vielä näyttänyt kykyjään. Yksi hiiripolo oli kerran - vuosia sitten - suussa kun Helmi pyrki rappuja pitkin sisään, mutta minä sen kuitenkin äkkäsin. Tempasin ikkunan Helmin nenän edestä kiinni. Helmillä loksahti suu auki ja pieni pullea hiiri kiiruhti karkuun.
Kristallikruunun sytyttämisen lisäksi, toinen vaihtoehto on ulkoilu valosalla, mahdollisuudet siihen vaan vähenevät kovaa vauhtia, sillä pimeys tuntuu taas kiirehtivän. Ehkä jopa hiiriä nopeammin.
Helmiä ei pimeys haittaisi, mutta sade saisi jo loppua!
Pimeys tulee ihan liian äkkiä. Syyspäiväntasaus on jo tämän viikon lauantaina, hui kauhistus! Pitäisiköhän Mamman olla hieman kannustavampi mitä tulee Helmin metsästysharrastukseen?
VastaaPoistaPimeys tuskin Helmiä haittaa, meidän prinssi viettää vielä lämpimiä öitä aitan parvessa ja nauttii pimeyden tuomasta suojasta. Olen vähän samaa mieltä kuin Myrsky, kyllä pieni metsästysseikkailu ja kehut päälle tekisi hyvää Helmille. Ymmärrän kyllä, ettei Mamma halua hiiriä sisätiloihin.
VastaaPoistaKyllä, nyt on selvästi pimeää, varsinkin sateisina iltoina!
VastaaPoistaNaurattaa ja harmittaa Helmin puolesta tuo, että leuka loksahti auki kun Mamma posautti ikkunan kiinni nenän edestä, niin hieno saalis olisi ollut tulossa... Mamma olisi voinut leipoa siitä vaikka piirakkaa.
Myrsky: Ehkäpä. Vaikka kärpäsjahdissa.
VastaaPoistaCheri: Varmasti kehun jos kärpäsiä tulee!Hiirien kohdalla taitaisi tulla vain kiljuntaa. Pahoin pelkään.
Saila: Niin, sen kerran kun Helmi sai saaliin, niin minä mokasin!
Meillä on samanmoista huonoa kohtelua, saalistavan kissan nenän edestä laitettu ikkuna kiinni. Nyt on sesonkiaika, joten tarkastuksia tehtävä häkistä palaaville:)
VastaaPoistaOnpas söpö häntäkuva!
VastaaPoistaHiiripiirakkaa. Yäk, sanoo ei-kissa!
Vai ei Helmillä oikein hiirestys suju. Meillä se sujuu välillä turhankin hyvin. Viime keväänäkin Topi putsasi säälimättä yhden päivän aikana pesällisen pieniä hiiriä parempiin suihin. Madotuksen kanssa pitääkin meillä olla ahkera.
VastaaPoistaIhana tuo ensimmäinen kuva!
VastaaPoistaMekin osataan kuvitella Helmin hämmästys, kun ovi nykäistään oven edes kiinni. Voi toista :D
Siis mitähän me on tuossa aiemmin höpötetty oikein?! Siis on pitänyt sanoa, että osataan kuvitella Helmin hämmästys, kun ovi nykäistään NENÄN EDESTÄ kiinni.
VastaaPoistaEi se aina onnistu...
Hih, sopii toivoa, että Helmi omaksu Naukulan johtajattarena paikkaa myös ylimetsästäjättärenä. Niin naurattaa tuo Sailan "Mamma olisi voinut leipoa siitä vaikka piirakkaa" :D
VastaaPoistaAina vain ihastelen Helmin hienoa tarhaa!
VastaaPoistaJa nauran Sailan kommentille, piirakkaapa hyvinkin! :D
Pirkko: Ymmärrän, ymmärrän.
VastaaPoistaZepa: Niin, sinähän olet kasvissyöjä ;)
Krista: Ehkä hiirikantaa voikin harventaa?
Henna, Friede ja Figo: Kommunikaatio on vaikea laji :D
Ella ja Elina: Tiedä nyt sitten kuinka hyvää se olisi!