sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Mummulan saunassa

Mammaa paossa

Kun minä menin työmatkani jälkeen hakemaan Helmiä Mummulasta, oli Helmi aluksi varsin ällistynyt: "Mitä toi täällä tekee?" Sen jälkeen Helmi heittäytyi lattialle ja pyöriskeli tassut kohti taivasta kyljeltä toiselle. Hurina oli kova. Sitten selkeästi taas raksutti: "Siis tää tietää automatkaa. Sanokaa mun sanoneen." Ja niinhän se sitten lopulta tiesi kun Helmi ensin tuli lauteiden alta ylälauteelle istuskelemaan, tuli sylikyyti koppaan. Että se keino on sitten käytetty ja ensi kerraksi pitää ryhtyä miettimään jotain muuta.

"Sul on joku jekku kuitenkin. En tiiä tuunko." 

"No jos mä nyt sit kuitenkin." 
Kunhan Helmi on saatu koppaan, koppa autoon, niin itse matkanteko sujuukin sitten suhteellisen rauhallisesti ja hiljaa.

9 kommenttia:

  1. No, onneksi Helmi pääsee omassa kodissakin saunomaan:)
    Ja sitten illalla Mamman viereen kehräämään ja nukkumaan...

    VastaaPoista
  2. Pääasia että Helmi viihtyi Mummulassa niin ettei olisi lauteiden alta kotiin tahtonutkaan! On aina kiva ja huoletonta jättää kissakaveri sellaiseen paikkaan hoitoon jossa sen tietää varmasti viihtyvän ja saavan hellyyttä <3 Mutta kyllä kotiinkin on sitten kiva päästä lepäämään.

    VastaaPoista
  3. Olen samaa mieltä Annin kanssa siitä, että hyvä ja kissalle mukava hoitopaikka on kullan arvoinen! Helmillä on niin ihanat vihreät silmät ♥
    Olen sitä mieltä, että aina kannattaa rapsutella kunnolla kun kissan ottaa syliin ennen kuin sen laittaa koppaan, jospa siinä unohtuisi se kiinniotetuksi joutuminen... ehkä... eikä kissa sitten yhdistäisi 1+1... ehkä...

    VastaaPoista
  4. Myrsky: Vierailun jälkeen sauna on kelvannut vain hetken aikaa kun kaikki muutkin nukkumapaikat on pitänyt koenukkua!

    Anni: Helmillä on hyvä olla Mummulassa, mutta koti on aina koti!

    Saila: Se taktiikka ehkä toimii teillä, mutta Helmistä en oikein osaa sanoa! Syli kun ei ole lempipaikka laisinkaan. :)

    VastaaPoista
  5. Kissan kiinnniottaminen ja koppaan paneminen vaatii kyllä välttämättä vähän jekutusta ja suunnittelua. Ja jos sattuu olemaan kissoja useampi, kannattaa ehkä miettiä taktiikkakin, kenet ottaa ensimmäiseksi ja mahdollisesti vielä siten, että toinen kissa tai toiset kissat eivät huomaa eivätkä pelästy että hui nyt lähdetään jonnekin... Mitä vähemmän piiloonmenemistä ja takaa-ajoa ja pakottamista, sen parempi...
    Hyvä hoitopaikka Mummulassa on Helmille hieno asia, siellä saa harjaamistakin sertifioidulta hovikampaajalta. Ja sitten kotiin Mamman kanssa ja ikiomia paikkoja taas kokeilemaan. Kotiahan ei voita mikään. Lopussa siis aina paras palkinto.

    VastaaPoista
  6. Ihailemme neiti Helmin luonnetta hyvin paljon. Hän järjestää ihmisille jännittäviä hetkiä ja ohjelmaa. Kuitenkin itse määrää hyvän lopputuloksen aina. Lelliä hoitopaikassa ja kotia kotona. Helmi osaa. Tassut!

    VastaaPoista
  7. Onpa epäluuloiset katsannot! Tutun näköistä!

    VastaaPoista
  8. Hyvä että on luottohoito! Ilmeet on epäileväisiä, mutta kyllä koti silti on koti, vaikka sinne pitäisi vähän autoillakin ;)

    VastaaPoista
  9. Paula: Helmi on Naukulan kissoista ehkä helpoin "kopitettava", mutta vähän sekin muodonvuoksi yrittää ensin protestoida!

    Musta ja Harmaa: *tassut*

    Kirsti: Vähän vaan, onneksi :)

    Henna, Friede ja Figo: Niin se on, oma maa mansikka vai ehkä pitäisi sanoa oma maa katkarapu?

    VastaaPoista

Kur! Kiitos kommentistasi.