sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Äitienpäivänä

Aurinkoa

Minä kävin Porvoossa äitiä tervehtimässä ja onnittelemassa. Helmi jäi kotiin. Päiväunet otettiin kirjastossa ja nyt on siirrytty iltapäiväaurinkoon parvekkeelle.

Kuva edustaa slowbloggaamista, eli on arkistojen kätköstä.







Puutarhakierroksella onnistuin ikuistamaan puolisoa etsivän, sähköpylvästä nakuttelevan, tikan. En tiedä onko sama tikka vai ei, mutta joka kevät joku tikka koputtelee sähköpylvään metalliosaa taukoamatta. Ilmoittelee kuulemma mahdolliselle puolisoehdokkaille itsestään.

Äitini, Helmin mummu, harmittelee valkoisen särkyneen sydämmen katoamista kukkapenkistä ja ilahtui saamastaan puutarhahatusta. Tulppaneita oli noussut muutama. Äitienpäivä kahvit nautittiin koko perheen voimin ulkosalla leivosten kera.

Onnea omalle rakkaalle ja kaikille muillekin äideille!

6 kommenttia:

  1. Onnea Naukulan Mammalle ja Mummulle! Mummu näyttää aivan minun äidiltäni, takaapäin katsellen voisi olla sama henkilö! Juuri tuollaista hattuakin minunkin äitini pitäisi ellei hänellä jo ole joku samantapainen :-)
    Voi EEIIII, bebe-leivokset ovat herkkuani enkä ole älynnyt ostaa niitä kaupasta! Fikalle ei nyt ole mitään herkkua. Pööh.
    No onneksi naapuri toi juuri uunimakkaraa ja perunamuusia, salaatin kera valmiina lautasella. Aika ihanaa sekin!
    ps. Ei minullakaan valkoinen särkynytsydän kestänyt kuin yhden vuoden jos sitäkään.

    VastaaPoista
  2. Saila: Kiitos, kiitos! Onnittelut otettu vastaan. Hattu sopii äidilleni loistavasti, ja suojaa sopivasti auringolta. Bebe-leivokset maistuivat kyllä mainiosti, mutta niin maistuisi grillimakkara ja perunamuusikin! Jostain syystä minulla on valkoinen särkynyt sydän kestänyt pikku pikku pihallani jo vuosia! Enkä taatusti ole osannut sitä mitenkään erityisesti hoitaa.

    VastaaPoista
  3. (Ihanaa, slowbloggaus leviää.)
    Oikein mukavaa ja aurinkoista äitienpäivän jatkoa Naukulaan!

    VastaaPoista
  4. Luulisi tikan nokan kärsivän : ) Meillä on mökillä jonkun muovipusseista virkkaama lierihattu. Äitini tykkäsi pitää sitä kun kävi, joten annoin sen hänelle. Nyt se on takaisin minulla.

    Onnea ja hienoa, kun äitisi on siinä kukkiaan katselemassa : )

    VastaaPoista
  5. Hyvää äitienpäivää teillekin! Jotenkin liikuttavaa, kun meidänkin ihmismummo oli niin otettu, kun meidänkin nimet olivat kortissa ja lahjassa mukana! Kyllä ne karvaiset "lapsetkin" ovat niin rakkaita.

    VastaaPoista
  6. Myrsky: Täällä kannatetaan kyllä slowbloggausta ja muutakin slowmeininkiä! Esimerkiksi ruuanlaittaminen ei ole mielestäni ruuanlaittamista jollei itse kuori ja pilko kaikkea :)

    Mayo: Eikö vaan? Kova pärinä siitä syntyy ja luulisi kiinnostuneiden tikkaneitojen löytävän paikalle matkojenkin takaa. Kesä ja kesäpiha ovat äidille rakkaita.

    Viivi: Minukin äitini olisi toivonut Helmiä kylään! En sentään viitsinyt edestakaisin ajelulle mukaan ottaa...

    VastaaPoista

Kur! Kiitos kommentistasi.