torstai 19. heinäkuuta 2012
Kitkemistä vailla
Puutarhasta
Puutarha on pieni, sellainen patio. Puutarhan jatkeena on pieni kaistale metsää, sen jälkeen kävelytie. Etupiha on postimerkin kokoinen, ja ulkovaraston edessä oleva tänä kesänä perustettu perennapenkki rehottaa. Heitin siihen eräänä sateisena lauantaiaamuna yksivuotisia unikonsiemeniä jatkoksi. Ystävän kehotuksesta. Tänään kun sitä penkkiä katselin, päätin, että pieni perennapenkkini tarvitsee kummitädin. Sellaisen joka neuvoo ja pitää vähän huoltakin. Helmi pitää huolta pienestä metsäkaistaleesta, sillä siellä se ruoho kasvaa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Olen mielelläni perennapenkkisi kummitäti! On minullakin yksi puu, jolla on kummitäti: eräs ystäväni :-D
VastaaPoistaHelmi pitää huolta ja tietää, että kannattaa pitää huolta siitä mistä välittää eniten, eli omasta ruohopalstasta!
Rikkaruohot on rikkautta ja kasvien monimuotoisuutta, hih.
VastaaPoistaHyvä juttu, perennapenkki sai kummitädin! Ja Helmi hoitaa metsäpalstan. Naukulan puutarhassa kaikki hyvin.
VastaaPoistaJa luonto hoitaa puutarhan kastelun. Onko se hyvä juttu vai ei, sen saa jokainen itse päättää.
Teillähän on tosiaan puutarhanhoito hyvissä käsissä :)
VastaaPoistaSaila: Hyvä! Kummitäti on hyvä olla olemassa perennapenkillä kuin perennapenkillä :D
VastaaPoistaNettimartta: Niin on! Vuohenjuuret kunniaan :)
Myrsky: Helmillä on ainakin tuo harventaminen hyvin hampaissa (ei siis hanskassa!)
Cheri: Omat puutarhurin taidot ovat sitä luokkaa, että kannattaa olla pätevä kummitäti!
Oih, sulla on myös tuo suloinen metallipallo patiollasi :)
VastaaPoista