Aika kuluu hurjaa vauhtia. Muutaman päivän kuluttua on jo vuosi kulunut Wilman äkillisestä poismenosta. Minä epäilen, että Wilma pitää nykyään lystiä Saaripalstan Viljon kanssa. Saattaa ehkä yrittää vähän komentaakin, se kuului tapoihin.
Onnin kanssa vahdissa.
Wilma nauttimassa eduistansa.
Viimeinen saalis ulkotarhasta.
Kirjastokissa.
Rakas raitapaita, Wilma Ilona Naukula.
Rakas raitapaita ♥ Kuules, en ole yhtään varma siitä miten Viljo ja Wilma tulevat toimeen, hyvin yhteensointuvista nimistä huolimatta ;-) Viljolla oli aikamoinen ego, se isotteli kaikille, myös itseään isommille ja vanhemmille ja jopa naispuolisille. Oli täysin erilainen kuin Musti, joka kiltisti astui aina sivuun vanhempien tieltä ja nuoremman Viljonkin tieltä, kunnes siitä tuli tilan isäntä. Viljo kun tuli meille hoitoon neljän kuukauden ikäisenä pirpanana, niin se rehvasteli itseään yli 15 vuotta vanhempien ja isompien Veeran ja Valdemarin edessä ihan törkeästi ja vailla mitään huonoa omatuntoa asiasta, söi niiden ruuat ja valtasi paikat.
VastaaPoistaHmm. Toivottavasti ne nyt tulevat toimeen ;-)
Voi noita Wilman kajaleita!
Niin no. Voi sitten olla, että siellä on aikamoiset kähinät menossa! Ei ollut ego pieni Wilmallakaan :)
VastaaPoistaWilma on ehkä kouluttanut Viljosta nöyremmän! Kyllä Viljo oppi hieman Valdemariakin kunnioittamaan, kun jälkimmäisen kynnestä lähti kerran pala irti jäi sojottamaan Viljon otsaan.
VastaaPoistaMinäpä luulen että kissojen taivaassa kaikki ovat keskenään kavereita ja hiiriä riittää kaikille jahdattavaksi. Mutta kuka kissoja siellä silittää? Se on mysteeri.
VastaaPoistaOnneksi meillä oli ilo tutustua Wilmaan. (Muistan kyllä kun luin Wilman poismenosta. Kyyneleet tulvivat silmiini...)
Hirmu nätti kuva on tuo eka, nätistä kissasta. Ja teilläkin on näköjään ollut musta ja harmaa, kokoero vaan huomattavan toistepäin kuin yhes toisessa mustan ja harmaan paikassa :-)
VastaaPoistaEi ollut joo kiva päivä se kun Wilma kuoli. Onneksi aika hoitaa suruja. Helmille pusuterveisiä meiltä!
Olen samaa mieltä kuin Myrsky, kissojen taivaassa on kaikki hyvin. En ole tutustunut Wilmaan, mutta nämä tarinat saavat aina palan nousemaan kurkkuun. Pari vähältä piti -tilannetta kissan kanssa on tuonut menettämisen tunteen tutuksi. Vaikka ovat menneet, ovat silti rakkaita aina.
VastaaPoistaIhana Wilma, komentavat kissat on hauskimpia (jos muunlaisia onkaan). Tosi nätti kuviokin oli kyllä Wilmalla, viimeisestä kuvasta panin merkille.
VastaaPoistaOn pitänyt kommentoida niin moneen postaukseen, mutta nyt on ollut tosi kiire. Kissojen historiaa Suomessa käsittelevä kirja on täällä myös luvun alla. Ja Helmin arkea seurataan silmä kovana vaikkei kommenttia aina ehdikään kirjoittamaan. Hyvää syksyä!
VastaaPoistaWilma ilona Naukula oli kaunis kissa <3
VastaaPoista:( Ne oli surkeita uutisia silloin vuosi sitten. Olin ollut reissussa ja kotiin tullessa oli täällä tämä uutinen. Tuli täytenä yllätyksenä. Taatusti kova paikka Mammalle ja Helmille.
VastaaPoistaWilma oli mahtavan oloinen kissa, vaikkei koskaan henkilökohtaisesti tavattukaan. Mutta nytpäs on hiiriä mitä metsästää, eikä taatusti tule kukaan ottamaan suurta saalista pois ;) Ehkä niillä on Saaripalstan poikien kanssa oikein kisa, kenellä on parhaat saaliit?
Saila: Eipä tiedä? Voi olla, että Viljo hurmasi Wilman mennen tullen.
VastaaPoistaMyrsky: Niin, ehkäpä siellä ei ole silittäjistäkään pula. Ehkä se puuha hoituu ajatusten voimalla täältä käsin?
Zepa: Kappas! No niinhän olikin :) Todellakin koko ero toisin päin!
Cheri: Vaikeata oli, mutta onneksi muistot säilyvät!
Saara: Siinä kyllä sain minäkin kunniani kuulla jos jotain väärin tein! Tai vaikka meinasin unohtaa ne perjantain ravut!
Lissu: Sellaista se elämä on! Joskus on kiire ja joskus ei. Saa lukea myös kommentoimatta :)
Taru: Wilma Ilona Naukula, oli täällä meidän ilona.
Henna, Friede ja Figo: Ties mitä seuraa Wilmalla on nykyään. Vaikka hieman oireilua olikin, tuli tämä silti niin äkkiä.
Se on aina surullista, kun menettää läheisiä - oli ne sitten ihmisiä tai eläimiä.
VastaaPoistaTodella kaunis kuva tuo ensimmäinen <3
Kiitos!
PoistaMekin muistamme Wilman... ja muistimme:
VastaaPoistahttp://taplatytot.blogspot.fi/2011/10/osanotto-naukulaan.html
Joko siitä todella on vuosi.. :/ Muistaakseni olin vasta hetki ennen Wilman kuolemaa alkanut seuraamaan Naukulan touhuja ja vaikka olitte suht uusia tuttuvuuksia, tuli melkein kyynel silmäkulmaan kun luin suru-uutiset.
Muistan tuon! Oli ihana, kiitos vielä.
PoistaVoi, niin se aika rientää. Siellä se Wilma varmasti puuhailee jotain kissamaista, pyydystelee hiiriä hyvillä metsästysmailla. Kaipaahan niitä aina...niin kaipaan minäkin vaikka on jo vuosia kulunut mun edellisen kissakaksikon kuolemasta. Aina ne sieltä jostain tulee mieleen. Aina. Se on sitä kissarakkautta se, muistelu, kaipaus...
VastaaPoistaAika rientää, ennen oli viikkoja, nykyään vain kuukausia.
PoistaHirveän nopeasti on aika kulunut. Äkisti se tosiaan kävi, kun muutaman päivän aikana Naukulassa tapahtui niin suuria muutoksia. Onneksi surun rinnalla on iloiset muistot.
VastaaPoistaNiin tapahtui! Ei vaan voi ymmärtää, että siitä on jo vuosi.
PoistaAika kiitää todella nopeasti. Wilma oli aika tarkka ja arvonsa tunteva lady. Kerrankin kun sekoitin Wilman ja Helmin nimet, Wilma kävi heti minun blogissani antamassa kommenttia, ja sitten Helmi hiukan pehmenteli... Wilmalla on upeat tiikeriraidat.
VastaaPoistaWilma oli aika komenteleva! Helmi se sopuisa. Siellä se nyt jossain komentelee muita, Wilmani.
PoistaKaunokainen <3 Naukulan kuningattarella ja suurenmoisella metsästäjättärellä on varmasti aivan oma hovinsa pompoteltavana unien laitumillakin. Ei kai sitä nyt tosi lady vähempään tyytyisikään.
VastaaPoistaUnien laitumilla! Onpa ihanasti sanottu.
PoistaAlways remembered, never forgotten, always missed xxxx
VastaaPoistaSo right! Can't say any better.
PoistaAika menee liiankin nopeasti. Käytiin lueskeleamssa teidän vanhoja postauksia ja Wilma oli toosi kaunis kissa! Siellä kissojen taivaassa on varmasti hyvä olla.
VastaaPoistaWilma oli kuningatar!
PoistaTodellakin onko siitä jo vuosi!? Kylläpä aika kiitää. Onneksi muistot säilyvät..
VastaaPoistaMuistot ovat tärkeitä. Ja ne säilyvät.
PoistaTeijän Wilma leikki ihan taatusti meijän Pyry-papan kanssa. Se kun oli tottunnu kissoihin ja tykkäs niistä kovasti.
VastaaPoistaJoo, ja saattaa jopa yrittää Pyry-pappaa komennellakin...
Poista