Pikkuveljestä

perintöprinssiksi

Elämässä on suuria suruja ja suuria iloja. 

Minä iloitsin ja jännitin tulevana lauantaina saapuvaa pikkuveljeä, tein valmisteluja ja mietin, miten pikkuveljen tulo tehdään Naukulaan mahdollisimman sujuvaksi - molemmille. Oli vaikeaa olla kertomatta tästä pienestä ihanasta salaisuudesta. Mutta kuten suurissa suruissa, niin myös suurissa iloissa, jakaminen on tärkeää. Minua auttaa kun kerron, puhun ja toimin. Kyyneleet eivät ole kuivuneet, ikävä säilyy ja se on syvä. 

Kun Wilma Ilona kuoli, valloitti Helmi kirjaston näköalatornin välittömästi. Nukkui siinä päiväunensa ja vietti suruaikaa. Tai sitten vaan kertoi kuningattaren vaihtuneen Naukulassa. Tätä kissamaista lähestymistapaa kuolemaan toivoisin itsekin voivani noudattaa. Meillä oli Helmin kanssa hyvä yhdessä, loppuun asti. 

Helmi olisi varmasti tyytyväinen jos tietäisi, että Onnin, Wilman ja Helmin aloittama koulutus ei ole mennyt hukkaan, vaan Naukulan palveluista muuttaa lauantaina nauttimaan pieni poika. Pieni poika, joka Naukulan sivuilla on kahdesti (klik + klik) jo vieraillutkin. Saanko esitellä, Naukulan perintöprinssi: 

Sulo (ent. Kille) Gilles Vallunpoika Naukula (s. Pinkkitassu, synt. 24.1.2014). 

Vaikka tuskin taitaa Sulo edeltäjiensä kasvatusmetodeihin ja tulokseen tyytyä. Pian painavat nämä pienet tassut ja hampaat oman jälkensä Naukulaan ja aloittavat koulutukseni ihan alusta. Tie pikkuveljestä perintöprinssiksi oli yllättävä, nopea ja ihan toisenlainen kuin kuvittelin. Näitä asioita ei voi etukäteen tietää, luulisi minun jo oppineen. 

Tervetuloa kotiin Sulo, Naukulan perintöprinssi. 

RIP Helmi Orvokki Naukula

Mamman oma kulta

Lähdimme Helmin kanssa tänään viimeiselle matkalle. 

Eilisaamulla Helmin ruokahalu oli kateissa, niin myös illalla. Tänä aamuna Helmi ei tullut minua herättelemään, eikä Helmiä löytynyt mistään. Nukkui korissa, missä ei yleensä nuku. Tuli kuitenkin ruokakipollensa, jätti ruuat syömättä ja meni sohvan alle. Tämä poikkeava käytös sai minut lähtemään päivystykseen. 

Päivystyksessä Helmillä todettiin epätasainen sydämen rytmi, selkeä rytmihäiriö. Rintaontelon röntgenkuvissa todettiin runsasta nestetiiviyttä useassa kohtaa keuhkoissa. Sydämen takana tiivistymää, mahdollisesti massaa, henkitorven linja nouseva. Maksakudos huomattavan tiivistynyt. Muutokset edelliseen kuvaan olivat selkeät ja huomattavat. Edellinen kuva otettiin huhtikuun 3. päivänä. 

Helmin löydökset olivat niin vakavat ottaen huomioon perussairaudet (diabetes, krooninen haimatulehdus), että Helmin kohdalla oli parasta päätyä eutanasiaan kärsimysten välttämiseksi. 

Rakastettu Helmi. Mamman oma kulta. 

Olen surun murtama. Kyyneleet täyttävät silmät, henki ei kulje. 

Haluan kuitenkin kertoa, että Helmille oli tulossa kaveri tulevana lauantaina. Kaveri on tulossa edelleen, mutta nyt tilanne muuttui täysin. Palaan tähän aiheeseen pian. 

Päätöksiä

päätöksiä

Näin kevätkaudella meille on muodostunut uusia rutiineja. 

Minä keitän kahvit, teen pari aamiaisleipää ja täytän tietokonepöydällä olevan raksukipon. Ryhdyn tutkimaan mitä maailmalla on tapahtunut. Helmi pyytää raksuja, saa niitä muutaman, käy hörppäämässä vettä päälle ja pyytää sitten parvekkeelle. 

Ikkunasta näen Helmin valinnanvaikeudet. Mennäkö korin päälle, näköalatorniin, pöydälle, mökin katolle vai tuolille? 

Pienen kissan pää vaan pyöri kun vaihtoehtoja kartoitettiin tarkasti. Onneksi Helmi pystyy tekemään päätöksiä, eikä hämmentynyt valinnanvaikeuksien edessä. Tänä aamuna voittajaksi valikoitui tuoli. 

Kaikille veteraaneille

Hyvää päivää! 

Sen lisäksi, että Helmi osaa ennustaa sään, kalenteri on muutenkin hyvin hallussa. Tänään haluamme toivottaa oikein hyvää päivää kaikille veteraaneille. 

"Tiedän juttuja, kyllä tiedän. 

Mut kaikkea en kerro." 

Onkohan mitään, mitä Helmi ei tiedä? 

Säätiedotus

Viikonlopun sää

Suurimmassa osassa Naukulanlaaksoa aurinkoista ja poutaa. Lämpötila vaihtelee aamun kissan on heti päästävä ruohotupolle -lukemista iltapäivän parkekepäiväunilukemiin. Heikkoa tuulta. 

Odotettavissa huomisaamuun saakka: Paljon rapsutuksia, aurinkoläikkiä sekä runsasta kehräystä. Lämpötila vaihtelee sopivan ja mukavan välillä. 

"Tiiän kans nää sääjutut"

Jos etana ennustaa sarvillaan, taitaa Naukulan Helmin kulmakarvat hoitaa saman asian. 

Mesillä ja Puolulla

kylässä

Minä pääsin eilen käymään Mesillä ja Puolulla nyt toistamiseen. Ihanaa! Juhlistimme porukalla Pinkkitassun G-pentueen kolmen kuukauden hurmaavaa ikää. 

"Mä oon täti kuullu et säkin joogaat"

"Heh heh ei taida täti taipuu"

"Mut mä piilotin ton keksin ja sanoin ettei sitä saa ottaa!"

Ja jos nyt kukaan olisi sattunut miettimään kuinka monta kuvaa pystyn ottamaan vajaassa kolmessa tunnissa, niin kerrottakoon että yli 650. Ehdin myös istumaan kahvipöydässä ja nauttimaan makoisaa mansikkakakkua. 

Kiitos emännälle ja Paulalle mukavasta päivästä! 

Vieraita

viihdyttämässä 

Helmillä kävi eilen vieraita, vanhempani ja veljeni. Isäni kysyi lähteekö Helmi koskaan ketään vierasta karkuun. Ei lähde, vieraat otetaan vastaan olohuoneen matolla. Tutuimmille vieraille esitellään myös hännänalustilanne. Pahoitteluni kuvien huonosta laadusta, mutta uskoakseni niistä välittyy kuitenkin tunnelma paremmin kuin hyvin. 

"Mummu, mun mummu,

just siitä, rapsuta just siitä."

"Eno, sä oot niin ihana eno."

Isääni Helmi on joskus vähän vierastanut, johtuneeko siitä ettei konttaile Helmin perässä lattioilla. 

Onnellinen

kissa

Tiistai sujui touhukkaissa merkeissä. Tai no. Toisilla sujui toisilla ei. Ilahduttavaa oli kuitenkin molemmista se, että parvekkeen ovea voi pitää koko päivän auki. 

"Krooh, puuh, krooh, puh...."

"Ai sä! Tiiätkö tää on ihanaa?"

"Ihan parasta!"

"Uskotko jo?

Hyvä kun malttoi pieni kissa välillä käydä huikopalaa haukkaamassa. 

Jännitystä

elämään

Elämä Naukulassa on rauhallista ja leppoisaa. Jos joskus haluaa pientä jännitystä elämään, joutuu sitä varten käyttämään hieman mielikuvitusta. 

"Ja sit tää suuri metsästäjä nappaa pienen saaliin, kiinni jäi!"

Ruokakipossa on nokare jauhelihaa, ei kelvannut. Lattialla kissanhiekkaa ja vaikka Helmi kuinka näytti tänä aamuna hapanta naamaa, kaivoin silti imurin esille. Arki on alkanut. 

Ihania

ulkoilusäitä

Kyllä meitä on nyt hemmoteltu. Aurinko paistaa, linnut visertävät ja ruohotuppokin vähän vihertää jo. 

"Tää ois tässä nyt tälleen keskittyneen tarkkaavainen,

 silleen niiku ei huomais yhtään tota kuvaajaa." 

Jos minä saisin päättää ja jos sillä pystyisi elättämään itsensä, en tekisi muuta kuin ottaisi kissakuvia. Ihan lempipuuhaa! Onneksi malli tuntuu myös nauttivat olostaan. Usen kameran esille ottaminen saa aikaan kehräystä. 

Luonnonhelmassa

lähellä heinätuppoa

Olin pihatöissä ja istahdin portaalle nauttimaan auringosta. Oven takaa kuului vieno ääni, raps raps raps. Tauon sijaan olikin aika käydä heinätupolla tarkastamassa tilanne. Matkalla ihailimme yksittäistä sinivuokkoa. 

"Tuu Helmi kattoon, tääl on sinivuokko!"

"Sä oot mamma nyt hakoteillä,

 tää on kissablogi ja mä tuun nyt pelastaa tän tilanteen."

"Täs tää nyt on! Mutta mikäs tuolla visertää?" 

Helmi on nyt ulkoillut lähes koko viime kesän ilman valjaita. Aluksi puin valjaat tunnollisesti päälle, mutta kun matka aina johti heinätupolle, luovuin niistä vähitellen. Helmin kanssa ei kyllä tarvitse pelätä, että lähtisi minnekään. Päin vastoin, jää odottelemaan jos en tule tarpeeksi nopeasti mukaan. 

Näin

se tehdään

Minulta on joskus kysytty kuinka insuliinipistosten antaminen Helmille onnistuu ja olen ajatellut joskus videoivani tapahtuman. Eilen tämä tuli mahdolliseksi, sillä Naukulassa oli vieras oikeaan aikaan ja minä jopa muistin tämän videointiasian. 

Insuliini on hyvä antaa ruokailun yhteydessä ja näin tapahtuu myös täällä. Hyvin pientä hämmennystä aiheutti vain se, että ruokakuppi laitettiin keskelle olohuoneen lattiaa, eikä Helmin osoittamalle paikalle. 

Homma hoituu siis erittäin helposti ja neulakin on niin pieni, että sitä tuskin huomaa. 

Helmi saa kaksi pistosta päivässä. On saanut jo heinäkuusta 2011 (lyhyttä jaksoa lukuunottamatta kun diabetes oli hetken lepotilassa). Pistosten väli on 10 - 14 tuntia. Aluksi pistosten antaminen jännitti minua, mutta muutaman pistokerran jälkeen hommaan oppi hyvin. Harjoitukset tehtiin eläinlääkäritädin valvovien silmien alla eläinlääkäriasemalla. Pistoksien antamiseen vaikuttaa myös mallikelpoinen lääkittävä. 

Hyvää pääsiäistä

kaikille 

Toivottavat Naukulat, Helmi Orvokki ja mamma! 

Tarkkaa touhua

vai viallinen lämpömittari? 

Epäilin Helmin ulkoilurajan olevan kymmenen astetta. Kun Helmi pyysi eilen ulos, oli pakko käydä tarkastamassa lämpömittarin lukemat. Asteita oli 9,3. Hetken aikaa epäilin Helmin sisäisen lämpömittarin olevan viallinen, kunnes askellus päättyi pation reunaan. 

"Ei oo vielä kymmentä. Mä tiiän." 

Se oli sitten ilmeisesti se kymmenen asteen lämpöraja ruohotupolle, ei ulkoiluun. Tuosta laidalta nimittäin joutuisi astumaan maahan ja ruohotupollekin matkaa on varmasti metri. Paleltuisi vielä pieni kissa. 

Valmistautumista

pääsiäiseen

Olemme valmistautuneet pääsiäiseen. Tärkein tehtävä oli, tietenkin, hoitaa Helmille ruokaa juhlapyhiksi. Pääsiäiskoristelaatikkokin otettiin esille ja tutkittiin mitä sieltä löytyy. 

"Mamma, onks tää nyt se pääsiäispupu?"

Helmi ei juuri pääsiäispupusta välittänyt, paljon tärkeämpää oli tarkkailla pihan tapahtumia. Taitaa linnuillakin olla jo kevättä rinnassa. 

Pelihetki

tänään

Olemme viettäneet pelihetkeä. Pelin esille ottaminen sai Helmin kiinnostumaan ja tulemaan pika pikaa pelipöydälle. Ilmeisesti raksukupilla oli kuitenkin vierailtu hetki ennen peliä, eikä pelilautaa tyhjennetty kokonaan ja johan ne aamupäiväunet kutsuivatkin. 

"Kato oikeella." 

"Ja vasemmalla kans." 

"Sä voit mamma pelata tän sit loppuun, 

mä meen nyt tirsoille." 

Touhukasta tiistaita kaikille! 

Kylmä

Liian kylmä

Täällä ei tarvitse lämpömittaria katsella. Helmi kertoo, että vielä on liian kylmä mennä ulkoilemaan. Ruohotupon kutsu ei kuulu ja pysyttelemme sisätiloissa. Ehkä sitten pääsiäisenä, jos luvatut aurinkoiset kelit pitävät paikkansa. 

"En mene, liian kylmä." 

Oikeastihan asteita on viisi, mutta ei tunnu vielä kelpaavan. 

Pet Expossa

Messukeskuksessa

Helmi lähetti minut edustamaan Naukulaa Pet Expoon. Siellä tuli bongattua blogituttuja aikamoinen määrä. Hauskaa! 

Paikalla oli ainakin seuraavien blogien edustajia: 

Kassu ja Keke
Täplätyttöjen Stella
We run the House
Ausare
Caleana
Hurineesit
Kissankujeita

Toivottavasti muistin kaikki! 

Kissat Kermakupilla olivat päätyneet samanlaiseen ratkaisuun kuin Helmi ja lähettäneet vain emäntänsä paikalle. Lisäksi näyttelystä löytyi yksi Naukulan ahkera lukija ja Mikki-kissan emäntä sekä aika monta muuta. Väkeä riitti ja erityisen mukavaa mielestäni oli se, että eläimet olivat tällä kerralla omassa kerroksessansa. 

Toki Helmi sai tuliaisia ja iltaruokana nautittiin tänään Naturean kanaa. Hyvin maistui! 

"Mamma mistä ne tiesi?" 

Enkä voinut vastustaa kiusausta kun minulle vinkattiin ruusukkeista. Ei kerrota Helmille, että tuomaristo ei sitä hänelle lähettänyt vaan mamma osti sen. 

Bloggaripassi oli oikein hyvä keksintö, joten menen messuilemaan huomennakin. 

Hups

Vahinko

Kuinka ollakaan Helmillä kävi pieni vahinko. Eikä ollut edes ensimmäinen kerta. Onneksi oli kamera lähellä tälläkin kerralla. 

"Vitsi, nyt se näki!"

"Äkkiä pois, ettei se vaan saa nyt mitään väärää käsitystä tästä"

Sitkeästi yritän tarjota Helmille koreja nukkumapaikaksi, pehmusteilla tai ilman. Ei kelpaa, ei. Paitsi silloin kun silmä hetkeksi välttää ja silloinkin ehkä kerran tai kaksi vuodessa. 

Parvekkeella

tarkenee

Ilmeisesti Helmi uskoo takatalven jo taittuneen ja on viettänyt eilen aikaa parvekkeella. Ruohotupolle ei vielä ole pyydetty, vastahan sitä lunta tuli kaksi tai kolme viikkoa sitten. 

"Mua kyl nyt vähän nukuttais, mutta jos nyt kuitenkin pari poseerausta. 

Mamman mieliks." 

Olosuhteisiin nähden täällä on kaikki oikein hyvin, ellei peräti mainiosti. 

Täti soitti

Ei niin hyviä uutisia

Täti soitti eilen Helmin haimatuloksista. Eivät olleet hyviä. Haima-arvot selvästi koholla, eikä selkeää lääkitystä vaivaan ole. Tai olisihan kortisooni, mutta se ei sovi yhteen diabeteksen kanssa. Jätettiin nyt hypoallergiaraksut pois ja jatketaan diabetesraksuilla. Seuraavan kerran mennään kontrolliin kuukauden kuluttua. 

"Mä tunnistin äänen ja annoin puhelimitse pienen näytteen. 

Täti ei oo koskaan kuullu mun kehräystä. 

Se on vähän ku traktori." 

Helmi vaikuttaa edelleen hyvinvoivalta, syö ja nukkuu normaalisti. Myös vessa-asiat hoituvat kuten pitääkin. Edelleenkään en ole kamalan huolissani, vaikka ehkä pitäisi. 

Helmin kehräystä pääsee kuuntelemaan täältä ja täältä. Kuvan laatua ei käy kehuminen, mutta jos laittaa volyymit kovalle, niin kehräyksen kuulee kyllä. Se todistettavasti kuuluu myös puhelimen välityksellä. 

Valokeilassa

Lauantaina

Helmi on kissa. 

Ei kai tähän ole juuri mitään lisättävää. Paitsi että tänään ei paista. 

Pientä tuunausta

Ruokailunurkkaukseen

Helmi on sinnikkäästi ilmoittanut halustansa syödä viinihyllyn edessä olohuoneen puolella. Kun on märkäruuan aika, parkkeeraa Helmi itsensä juuri siihen kohtaan mihin lautanen pitää asettaa. Jos yritän viedä lautasta muualle, pyörii Helmi jaloissani ja pyrkii näyttämään oikean paikan ruokakupille. Itse ruokakuppeihin Helmi ei vielä ole ottanut kantaa. 

"Kannattaa olla vaan sinnikäs ja näyttää mitä haluaa. 

Kyl ne sit lopulta ymmärtää." 

Nyt olen lopulta antanut periksi ja asettanut Helmille oman pienen tarjottimen olohuoneen ruokanurkkaukseen. Viinihyllyn sokkeli sai koristeekseen tuliaiseksi tuomani kirjaimet. 

Mun versio

käynnistä

Mun on nyt ehkä pakko kertoo tää ihan ite. Mamma aina keksii ihan omiaan. Tos torstaina mä tiesin et taas on jotain tekeillä. Mamma oli silleen levoton. Mä kävin sit kurkkaamassa kidutuslaatikkoa ja siellä oli uus pehmuste. Arvasin heti et kohta mennään. Sit mamma yritti vielä käskeä mun käydä pissalla. Kuka kissa hei käskien pissaa? Nosti mut kuitenkin siihen hiekkikselle ja mä päätin sit pissata. Mamman mieliks. Oli se tyytyväinen. Sit se koppas mut kainaloon ja pisti sinne laatikkoon ja sit mentiin. 

Me mennään aina sellasella hurisevalla peltilaatikolla. Ainoo hyvä puoli on siinä se radio, sitä mä tykkään kuunnella. Paitsi tosta Tom Jonesin Delilahista en kyl tykkää. Nyt ei soitettu sitä. Hetki kesti ja sit mä huomasi et oltiin menossa tätiä kattoo. Ku päästiin sisälle siel oli kamala mökä. Mä en vaan tajuu niit koirii. Eiks ne ymmärrä et haukkuminen ainaki herättää huomion ja ne joutuu niihin pikkuhuoneisiin ronkittavaks? Vaik ei se hiljaa oleminenkaa kyl kannattanu, otettiin mut silti pois siit laatikost. Sitäki mä siel mietin et miten se kidutuslaatikko tuntuuki tääl jotenki niin hyvält ja kotosalta? 

No kuitenki. Sit ku mä olin hetken pois laatikost, ni se täti leperteli mulle mut kuitenki tuikkas jonkun piikin mun takajalkaan. Yleensä niit annetaan mulle niskaan. Sit lähti taju pikku hiljaa. Tuli pienet ykätkin mut täti korjas pois. Ku mä olin silleen nukuksissa mua lähettii kuljettamaan sellaseen huoneeseen. Siel oli pimeetä ja sellanen aika mukava punanen peti. Mä tykkään punasesta. Mut laitettiin siihen selälleni köllöttämään ja sit ne ihaili mua ja mun vattaa. Jostain syystä mun vattasta ajeltiin lisää karvoja pois. Kuulin unen läpi ku mamma epäili musta kohta tulevan karvattoman kissan. Siihe en suostu. Mun karva on mun kruunu. 

Siel pimeessä mun vattaani laitettiin jotain litkuja. Täti sit pyöritteli jotain juttuja mun vattan päällä ja paineli vähän. Mun tassut vaan väpätti ku mä juoksin karkuun minkä kerkesin. Mut ei siin unes kyl pitkälle pötkitty ja hommat jatku vaan. Sit täti otti mut ja vei mut sinne sairaalan puolel. Mulle laitettiin tippa tassuun ja sit mun suuta ronkittiin. Vähän ihme juttu. Ja sit, tiättekste, mun tassuun laitettiin tuppo. Tuppo! Niist mä en kyl yhtään tykkää ja siks kai mä aloinki heräilemään jo unesta. Sit mut laitettiin taas siihen koppaan ja vietiin mamman luo. Se jutteli sellasen tätin kanssa vähä ja jotain se puhisi ku otti lompakkonsa esille. Mua ei enää harmittanu ku tiesin että mennään kotiin. 

Mä pyydän viel mammaa laittamaan tähän pari kuvaa. Ekaks ehkä se kuva kun oon kotona tupon kaa, ku muuten te ehkä pelästyisitte ku mamma otti musta kuvan siin punasel kissanpetilläki. Mä yritin kyl hymyillä et ei täs mitään hätää, mut en tiiä näkyykö se tos kuvas. Ehkä vähän sama juttu ku se että päästelin minkä tassuista kerkesin mut minnekään en päässy. 

"En tiiä näkyyks täs mun hymy? Näätteks te?" 

Unet on aika ihmeellisiä joskus. 

PS: Mä kyl myös ihmettelen miks mamma ei oo antanu mulle oikeuksii laittaa tänne kuvia. Täähän on sentään mun blogi. Vaiks en mä tääl usein juttele. Joskus vaan. 

Potilaskertomus

Helmi - kotikissa 5,7 kg

Hammaskiven poiston yhteydessä otettiin uudelleen veriarvot. Verensokeri ja fruktosamiini edelleen korkeat, niin myös urea. Insuliinia annetaan nyt 6 yksikköä aamuin illoin. Helmi oli myös hieman aneeminen. Haima-spesifinen entsyymi lähetettiin eteenpäin, tuloksista kuullaan ensi viikolla. Myös kaksi hammasta on poistettava jossain kohdin kirugisin toimenpitein. 

"Kyllä mä teille kohta hampaat näytän"

Eli ei niin kamalan hyviä uutisia, mutta näillä mennään. 

Ja jos niitä hyviä uutisia kerrotaan, niin munuaiset olivat normaalin kokoiset, ei vapaata nestettä, nielu siisti, pehmeä kitalaki ok, ei etäispesäkkeisiin viittaavaa, pissassa ei tulehdukseen viittaavaa, tulehdusarvot normaalit, veren proteiiniarvot ja maksa-arvot normaalit. 

Arvonta - EDIT: SUORITETTU

Seikkailuja ja elämyksiä 11. - 13.4 Messukeskuksessa

Sain arvottavakseni kaksi kappaletta lippuja Messukeskuksen Seikkailuja ja elämyksiä tapahtumaan 11. - 13.4.2014. 

Tapahtumaa on jos jonkinlaista. Jokainen löytää varmasti omansa. Minä käyn ainakin tuolla PetExpossa (vain la-su) ja varmasti piipahdan myös muualla. Messuilla kuljen bloggaripassi rinnassani, edustan Helmi Orvokin luvalla Naukulan Kerhoa. Jos törmäät minuun, niin sanotaan moi. 

Sinulla on mahdollisuus voittaa kaksi lippua omaksesi kommentoimalla tätä postausta. Jokaisella kommentoijalla on yksi arpa. Arvonta suoritetaan huomenna, perjantaina 4.4. klo 17. 

Onnea arvontaan! 

EDIT: Arvonta suoritettu. Voittajaksi selvisi True Number Generatorin mukaan Tellis! Onnea voittajalle. Liput lähetetään postitse kotiin. 
Kiitos kaikille osallistujille!