sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Vuosi loppuu

ja lauma pienenee

Vuodet vierivät hurjaa vauhtia. Taas on yksi kohta taputeltu. Tänään tulee vieraita, huomenna on pentujen rokotukset ja uudenvuodenpäivänä pennut lentävät pesästä. Tai siirtyvät sinne asianmukaisesti kuljetusbokseissaan. 

Tämä ei ole asianmukainen kuljetusboksi. 

Uusissa perheissä on tehty valmisteluja ja niissä on varmasti kutkuttavan jännittävä tunnelma. Ehkä aika heillä kuluu hitaammin kuin täällä Naukulassa. Minun oloni on haikea ja helpottunut. Haikea kun tiemme eroavat, vaikka varmasti saankin pentujen kuulumisia uusista kodeistaan. Helpottunut kun kaikki on mennyt hyvin. Helpottunut myös siitä, ettei minun ehkä enää tarvitse sulkeutua pikkuvessaan saadakseni kissoille ruokaa lautasille. Helpottunut siitä, että kissanhiekkaa ei ehkä ole lattioilla niin paljoa neljän kuin yhdeksän kissan taloudessa. Hiekkisten siivoamiseen ei mene niin paljoa aikaa ja ehkä sitä pystyy myös yhdestä siivottavasta vessasta luopumaan. Nyt niitä on ollut täällä parhaimmillaan tai pahimmillaan yhdeksän. Viime aikoina tosin vain kuusi. Mukavaa on myös päästä eroon viidestä ylimääräisestä kuljetusboksista, joista neljä on ollut olohuoneessa, yksi makuuhuoneessa. Omatkin neljä ovat koko ajan esillä, koska ne ovat Sulosta mitä parhaimpia makuupaikkoja. 

Haikea, helpottunut, mutta myös iloinen. Iloinen olen siitä, kuinka ihanat kissat uudet perheet tulevat saamaan. Pennut on täällä rakkaudella kasvatettu ja sosiaalistettu. Niitä on hellitty ja hemmoteltu, myös lukuisten vieraiden taholta. Vieraita tänne en ole juuri kutsunut, vieraat ovat itse ilmaisseet toiveestaan päästä kyläilemään ja minä olen aikatauluttanut ja aikatauluttanut ja aikatauluttanut. Parhaimpina päivinä täällä on ollut vieraita kolmessa eri vuorossa. Päiviä jolloin olemme olleet vain oman (suur)perheen kesken on ollut vähän. En edes uskalla laskea kuinka paljon vieraita täällä on viimeisten 15 viikon ajan käynyt. 



Haikea, iloinen ja helpottunut on oloni. Nähtäväksi jää, miten asiaan suhtautuvat Sulo, Namu ja Noomi. Niin ja Pipsa Naukula. 

21 kommenttia:

  1. Mahtaa olla hiljaita teillä ensi alkuun! Ymmärrettävästi myös helpottavaa, ja erityisesti haikeaa. Toivottavasti uudet perheet kertovat toisinaan kuulumisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin kahdella on jo julkinen Instatili :) Ja eiköhän muitakin sieltä löydy.

      Poista
  2. Luulen, että jos meillä täällä kasvaisi pentuja, niin viimeistään tässä vaiheessa pakenisin kaikkien kissojen kanssa johonkin piiloon, jotta kenestäkään ei tarvitsisi luopua. :D
    Tässä kerran jonkin instassa näkemäni jutun perusteella mietin, että noinkohan joku pennuista jää Naukulaan, ja tästä jutusta nyt ymmärtäisin, että Pipsa on teille jäämässä. Ihanaaaaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Pipsa on jo pitkään löytynyt instasta Pipsanaukulana:)

      Poista
  3. Siis mitäh! Teijän kissaluku kasvaa yhellä? Jesh! Tommosen kissallisen lootan ottais meijän äippäkin.

    VastaaPoista
  4. Miten jotenkin luulen, että myös ne aikuiset kissat huokaisevat helpotuksesta ;-) Pipsa Naukulalla voi olla sana mau'uttavana siitä, että leikkikaverit karkaavat. Onneksi eivät sentään lennä vaan siirtyvät asianmukaisissa laatikoissaan :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa käydä niin, että Pipsa Naukula ryhtyy hakemaan painikaveria emostaan. Tai Sulosta. Ja voihan mummukin yllättää.

      Poista
    2. Mie kans luulen, että Pipsalla ei ole paljon valittamista kun nyt äiskä on kokonaan hänen, ja kavereita voi tosiaan olla aikuistenkin kissojen kans.

      Ihanaa oli nähdä heidät vielä kerran! Kiitos kutsusta ja kekseistä ja teestä ;-)

      Poista
  5. Luopumisen tuskaa ja luopumisen tervettä iloa! ❤️Tätä yhtälöä en aikanani osannut/pystynyt käsittelemään ja kolmeen pentueseen minun kasvattajaurani jäi!
    Näille ihanille pennuille toivon kaikkea hyvää ja menestystä tulevissa kodeissa, iloa ja leikkiä. ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaista se on. Vaikeaa, haikeaa, iloista ja kaikkea ♥

      Poista
  6. Ai näistä yksi jää teille! Ei tule yhtään helpottamaan pentukuumetta (miten mä huomaan sanovani tän joka kerran kun on kissanpennuista kyse...)

    Nää on niin isoja jo! Aika on hujahtanut ohitse, tai siltä se tuntuu ainakin ruudun tältä puolen.

    VastaaPoista
  7. Helppo ymmärtää tuntemuksiasi.

    VastaaPoista
  8. On varmaan outo olo hetken aikaa, kun on ”vain” neljä kissaa, joista kaksi vanhempaa ehkä vähän rauhallisempiakin jo.

    Kiitos, että saatiin käydä vielä viime tipassa käydä katsomassa näitä suloisuuksia 😻 Niin ja kiitos teestä ja kekseistä 😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neljän kissan kanssa on erinomaisen rauhallista. Edelleen!Ole hyvä teestä ja kekseistä :)

      Poista
  9. Niin haikeita nämä hetket lukijoillekin, mutta onneksi saamme vielä nauttia Pipsan läsnäolosta blogissa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pipsan seikkailut jatkuvat ja varmasti myös muista kuuluu joskus. Niin toivon.

      Poista

Kur! Kiitos kommentistasi.