Eräänä päivänä Sulo oli kateissa. Ihan kokonaan, etsimme pitkään ja hartaasti punatabbytyttöjen kanssa, eikä Suloa vaan tuntunut millään löytyvät. Pennut leikkivät palloradalla ja minulla alkoi jo paniikki iskeä. Kuinka ihmeessä olen onnistunut hukkaamaan kuusikiloisen kollipojan? Helposti, näköjään. Enkä tietenkään osannut etsiä mistään kissalle tarkoitetusta paikasta, kuten nyt esimerkiksi Sulon omasta riippukeinusta. Alla olevat kuvat toki myöhemmältä ajalta.
Pallorata oli hetken suosiossa, nyt se on taas jo ihan lasten juttu.
 |
| Pipsa Naukula esittelee symmetriset sydämensä. |
 |
| Pekka ja Patci. |
 |
| Tove. |
 |
| Täti, hyvä, jos sitä setämiestä etsitte, katsokaa korvani osoittamaan suuntaan, Sanoo Patci. |
 |
| Pihla. |
 |
| Pihla ja Pekka. |
 |
| Kestääköhän toi nyt varmasti tota setämiestä, ihmettelee Pipsa Naukula. |
 |
| Että sellainen vitsiviiksi, sanoo Sulo. |
 |
| Täti hyvä, tuo peli pitäisi täyttää kanaherkulla. |
Kissat osaa tuon piiloutumisen taidon aivan liian hyvin! Välillä sitä ihan paniikissa hyörii ja häärii, eikä kissaa löydy mistään, mutta kun istuu alas ja miettii hetken ilmestyykin kadoksissa ollut kissa sieltä jostain karvat sotkussa haukotellen ja katsoo kuin kysyäkseen "mitä sä täällä riehuit".
VastaaPoistaNiin, ja se haukotus on välinpitämätön.
PoistaSulo <3 Ja mukava huomata, että ilmeikkäitä korvia löytyy suvusta enemmänkin.
VastaaPoistaPatci on selvästi ollut Sulon opissa.
PoistaHuh, olipas jännitystarina! Onneksi Sulo ei ollutkaan hukassa. Ja hurjan hyvin olet opettanut pennuille tuon korvaviestinnänkin jo! Tässä se taas nähdään miksi kissanpentuja ei saa päästää omiin koteihinsa liian aikaisin! *pusk* ♥ Sulolle Friedeltä
VastaaPoistaTuo tuollainen etsiminen on kyllä tuttua meilläkin. Olen vakuuttunut, että kissat osaavat tehdä itsensä näkymättömäksi. Muu ei selitä sitä, että niitä saa etsiä joka paikasta tuskanhiki otsalla, kunnes huomaa etsityn istuvan tyynesti keskellä olohuonetta. ~Henna
Kissanpentujen on hyvä saada oppia myös sukulaisilta. Ainakin tuollaiselta viisaalta setämieheltä.
PoistaVai Pipsa Naukula😻
VastaaPoistaMeilläkin osataan hyvin hukata hieman isompi kollipoika...
Vai onko se se kollipoika joka sen osaa?
PoistaSulo - mestari piiloutuja. Ylätassut sille!
VastaaPoista- Rokkimimmit -
*ylätassut*
PoistaOlipa jälleen hauskasti kirjoitettu juttu. Näitä on ilo lukea!
VastaaPoistaKiitos! Ja kiitos tuliaisesta. On todella kaunis!
PoistaKissat on erinomaisia piiloutujia, esim. keskelle olohuonetta, kuten Henna yllä väkevästi todistaa. Suloisuuden määrä täs jutussa on taas käsittämätön. Pus pus jokaiselle ja monta kertaa!
VastaaPoistaPus pus sinne teillekin!
PoistaTuttu tilanne meilläkin, että kissa on hukassa. Sulo Vitsiviiksellä on vain niin ihana piilopaikka tuo riippukeinu.
VastaaPoistaRiippukeinu onkin rakkaudella tehty - Sulolle!
PoistaVoi, niin monta kertaa on täälläkin hukattu yli viisikiloisia neitejä! Kissoilla on vaan niin hyvä suojaväri, liekö perintöä villeiltä sukulaisilta.
VastaaPoistaTätä lienee turha sanoakaan: pennut ovat äärettömän suloisia!
Suojaväri! Sehän sen täytyy olla.
PoistaEi niin hyvää piiloa, että pysyisi pennuilta piilossa! :'D
VastaaPoistaMamma ei meinannut olla lainkaan niin tarkka kuin pennut!
Poista